Pään purkaus

[*raivarit*]

Noni. Mistäs sitte alotettais. Tällä hetkellä en välitä tippaakaan mikäli avauksen kohde tunnistaa ittensä. Tai kohteet.

Alkaa taas tuo vanne kiristää pääkopan ympärillä siihen tahtiin että pakko saaha purkaa tää. Lapseni asuu isällään. Isä on uusissa naimissa, lapsia niillä on nyt kolme yhteensä. Näin omani joka viikonloppu, ja lomilla. Nyt joku aattelee että tää on joku mustasukkasen exän itkuraivarit, ei ole. En vois vähempää olla mustasukkanen, tervemenoo vaa.

Tämä uus äitipuoli ei anna lapseni tuoda leluja, koulukirjoja, ei mitään mun luokse viikonloppuisin. Isällä ei ole äänioikeutta, vaikka eipä se jannu mitään ymmärtäisi sanoakkaan vaikka saisi. Olen täydellisesti jätetty ulos lapseni elämästä, mutta rahaa kinutaan loistavin arvosanoin kyllä. Kymppiä ja vitosia bensoihin joka viikko vaikka todelliset kustannukset (kyllä, laskin oikein laskimella) 2,20€. Vaatteet mitä ostan lapselle kouluvaatteiksi, on sitten äitipuolen omalla lapsella päällä ja oma lapseni saa käyttää häneltä pieneksi jääneitä. Mun pitäis olla lupia kyselemässä jokaiseen menooni, saanko vaikkapa juhlia omaa syntymäpäivääni ystävien kesken. "ei tullu mieleen kysyä asiasta", oli viesti mikä tuli, vaikka olin viikko aikaisemmin asiasta maininnut kuten sovittu on. Lastani ei viedä lääkärille vaikka molluskoita (ilmeisesti vielä tarttuvia) on kainalot ja kyljet täynnä puhjenneina ja mätisinä. Itse veisin, mutta täällä ei viikonloppulääkäreitä ole kuin yksityisellä, eikä työttömänä varaa sellaiseen ole. Urheiluharjoituksiin viedään karmeassa flunssassa ja sitten tuodaan tänne sanomatta sanaakaan flunssasta puhumattakaan että mitään lääkkeitä mukana olisi. Yskii laps sitte niin että oksentaa.

Tekee oikein pahaa antaa laps takas isällensä viikoks. Lastenvalvojalla ollaan jo aikaisemminkin käyty, ne siellä mitään ymmärrä tai auta. Oman kylän poikia kattokaas tämä isä. Oma lapseni on todella hoikka, normaalipainon alarajoilla, kun taas perheen kaksi muuta lasta (syntyneet siis tästä äitipuolesta) pulleita kuin pullataikinat. Kouluun soitan maanantaina, että onko mahdollista sieltä viedä poikaa terveydenhoitajalle tai jopa lääkäriin ettei ne molluskat sitten tulehtuisi, saisivat katsoa sen kuukausia kestäneen flunssankin.

Onko etävanhemman ihan tosi pakko katsella tämmöistä? Kun asioihin koittaa vaikuttaa kuten yhteishuoltajuudessa on sovittu, saa vain "juujuu" vastauksia eikä mitään tapahdu. Syrjäytetään lapsen elämästä, ei saa laps edes soittaa äidillensä. Kännykän olisin lapselle hankkinu, ite maksanu prepaidin, ei käyny. Mutta raha kelpaa.

Ja ei, en kirjoittanut tätä pään purkausta sivistyneimmällä kielellä, en jaksa nyt keskittyä moiseen. Mikä ihme tässä auttaisi? Elarit maksan, bensarahat annan mitä omalle osalleni kuuluu. Vaihtovaatteita ei tule tai ne on pieniä. Uudet mitä ostan ei koskaan tule takaisin kun itellä ei ole sydäntä sanoa ei, kun laps haluaa pitää koulussa päällä. Koulujuttuihin haluaisin osallistua, mutta kun ei saa kirjoja tuoda. Mitä ihmettä mä teen?

 

["äiti"]

yhteistyö ei suju. Miksi lapsi asuu isällä?

 

[*raivarit*]

erossa isällä oli asunto, mulla ei, siksi tehtiin sopimus että jää isälle asumaan. Piti olla välliaikainen, kuinkas kävikään.. Tyhmänä nuorena en ottanut asiaa paperille. Kerran hälytin sossun paikalle kun näin kämpän täynnä koiran p*skaa, siis kasoja ja "pyyhittyjä" läikkiä poikani huoneessa. Sossu soitti että tullaan muutaman päivän päästä ja pitivät mua kahjona kun asunto olikin hupskeikkaa siisti..

 

[as if]

Kamalalta kuulostaa, mutta mitä ihmeen bensarahoja sä maksat?
Oisko mahdollista että lapsi muuttaisi sun luo?

 

[*raivarit*]

Bensarahoja kun mulla ei ole varaa pitää autoa ja laps liian pieni bussilla yksinään kulkemiseen.. Yllättäen nämäkin bensarahavaatimukset tuli kun emäntä tuli kuvioihin. Mun puolesta olis hyvinkin mahdollista, elämäni saanu vakiintumaan muilta osin paitsi töiltä mitä täällä ei ole. Kauemmaskaa en haluis lapsestani muuttaa työn perässä, nyt kun vielä liiton rahoilla pärjää. Joskus sain isännän melkein suostumaankin pojan muuttoon, mutta sossu ei sitten antanut kun isä ehdotti kolmen kuukauden koeaikaa, sanoivat ettei käy, ja isäntä tuumasi sitten että antaa olla.

Mie en vaa jaksais tätä enää..

 

[Beep]

No huhhuh kun tuli karsea olo tästä.

Siis ei ihme että oot ihan raivona. Karseeta menoa.

 

["heh"]

Eli suomennos, sinun pitää maksaa jotta saat tavata lastasi :O Ei hyvää päivää...
Et sitten itse pääsisi lasta hakemaan.

 

[*raivarit*]

Hakisin jos pääsisin jotenkin, busseja sinne asti ei mene eikä itelläkään ketään ole ketä lähtisi kanssani hakemaan Sitähän tämä juuri on, maksan siitä että saan lapseni nähdä :/

 

[puolet ja puolet]

Kuinka pieni lapsi sitten on jos ei itse osaa matkustaa?
Sovitte jonkun paikan puolivälimatkaa ja aina siinä kohdin vaihdatte vuoroja kumpa ottaa lapsen.
Toki ymmärrän ettei toisen vanhemman velvollisuus ole yksin huolehtia matkakuluista (ei etän eikä lähi) etenkin jos tapaava ei pääse kotoonta mihinkään, eli puolet ja puolet olisi hyvä systeemi.

 

["vieras"]

No, sä vaan oot se paska äiti joka ei edes ole oman lapsensa lähihuoltaja.

Ja hei, kuinkahan monella miehellä on sama kohtalo, ex-muija vie tuhkatkin pesästä, et mies ees tunnin saa lastaan nähdä.
Ei heru sympatiaa multa.

 

[*raivarit*]

Kuinka pieni lapsi sitten on jos ei itse osaa matkustaa?
Sovitte jonkun paikan puolivälimatkaa ja aina siinä kohdin vaihdatte vuoroja kumpa ottaa lapsen.
Toki ymmärrän ettei toisen vanhemman velvollisuus ole yksin huolehtia matkakuluista (ei etän eikä lähi) etenkin jos tapaava ei pääse kotoonta mihinkään, eli puolet ja puolet olisi hyvä systeemi.

Tähän juuri olenkin suostunut, ja maksan itselleni kuuluvat 2,20€ mielelläni. Mutta kun lähdetään valehtelemaan että yksisuuntainen matka vie 10€ 15km:n matkalla 8litraa satasella kuluttavalla autolla, loppuu mun kärsivällisyys. Mutta paljastui siihenkin syy miksi pyysivät niin paljon, kuskaavat emännän poikaa kymmenien kilometrien matkan päähän mummulaan viikonloppuisin. Poika on seitsemän, jos tulisi yksi vuoro läheltä lähelle olisi ihan ok, mutta itseasiassa se tulisi kalliimmaksi, ja kävelyä tulisi useita kilometreja..

 

[*raivarit*]

Pakko mun on taas purnata. Tuli viesti lapsen isältä että tuo lapsen, mutta saan itse hoitaa kuljetuksen sunnuntaina, lisäyksenä vielä viestissä "ei mua kiinnosta millä tuot". Ei ole autoa, perhe asuu sadan kilometrin päässä, ystävät ei ehdi tai asuu liian kaukana, tai sitten ei ole autoa. Facebookkiinki laitoin että kaipaisin apua, vaivannäkö palkitaan.. Ei kukaan pääse. Miten tämmösen selittää lapselle, ettei isää kiinnosta, eikä viitti tulla hakemaan? Kai se on sitten otettava taksi, jos ei muuta keksi. Sinne menee viikon ruokarahat..
Taidan maanantaina soittaa sinne lastenvalvojalle josko tähän nyt sais jotain järkeä tähän touhuun. oon vaikka valmis maksamaan ylimäärästä bensarahaa, kunhan se vaa lopettais tän ilkeyden.
Huomenna saa taas mennä ostamaan vaihtovaatteet, laps tuli rikkinäisissä ja pienissä vaatteissa, ja sanoi että on nälkä kun isä vaa nukkui koko päivän. Eikä ollut vienyt poikaa lääkäriin, ja mun lähettämä lappu opelle oli otettu pois vihon välistä, samaten reppu tyhjennetty koulukirjoista ja reissuvihosta.. en mie jaksa enää :'(

 

[Anatolia]

Soita opelle/terkkarille, tai laita sähköpostia.

Osta lapselle kännykkä ja sano että tästä ei saa kertoa isälle tai äitipuolelle, koska he ottavat sen pois.

Jne.

Ja ennen kaikkea, yritä jaksaa äläkä anna periksi :hug:

 

[*raivarit*]

Kiitos halauksesta.. Tää tilanne vaan joskus ylittää sietokyvyn, ja sitä sitten koittaa olla aikuinen kun toinen ei edes saata lasta ovelle välttääkseen kontaktin ja puheyhteyden mun kanssa. Ei täs muu vissii auta ku viedä asia eteenpäin. Mitä mä sille opettajallekki sanon? Pikkupaikkakunnalla kun ei suut tahdo pysyä supussa enkä halua että lastani aletaan kiusaamaan. Tulee mieleen edellinen joulujuhla kun mulle annettiin isän toimesta väärä osoite, eikä mitään apuja kuljetuksiin, kunnes ex naapuri sanoi lähtevänsä mun kanssa ja sain selville todellisen paikan, ja sitten olikin yhtäkkiä isän perhe vatsataudissa eikä kukaan muu kuin minä ja ex naapuri tullut joulujuhliin.
Mahtaisinko saada opettajan lähettämään mulle sähköpostissa viikon kuulumiset, ja tulevan viikon tapahtumat, kokeet sun muut? Tuntuu vaa niin jumalattoman typerältä kun lapsen isä ei vaan suostu yhteistyöhön.

 

[kaffetauko]

... sano että tästä ei saa kertoa isälle tai äitipuolelle, koska he ottavat sen pois.

no tuota älä tee. ei se ole lapsen asia tuollaisia salailla. Ongelmat on aikuisten selvitettävä. Jos ette keskenänne pysty, niin lastenvalvojaan yhteys ja jos ei auta niin yhteys vaikka lastenvalvojan esimiehelle jne.

 

["vieras"]

Toi on kyllä oikeesti väärin. Sulla on huoltajana oikeus saada lapsesi koulun käynistä tietoa opettajalta. Ihan rohkeesti vaan otat sinne yhteyttä.

Ei sua voi syrjäyttää lapsen elämästä, jos sulla on yhteishuoltajuus. Rohkeesti vaan viet asiaa eteenpäin, jos miehellä ei ole älliä hoitaa asioita puhumalla!

 

[Anatolia]

no tuota älä tee. ei se ole lapsen asia tuollaisia salailla. Ongelmat on aikuisten selvitettävä. Jos ette keskenänne pysty, niin lastenvalvojaan yhteys ja jos ei auta niin yhteys vaikka lastenvalvojan esimiehelle jne.

Kouluikäinen lapsi ymmärtänee jo sen, että mitä tahansa uutta hän saa, niin isä ja äitipuoli sen pois ottavat. Ja vaikkei olekaan lapsen asia olla vanhempiensa välissä, niin kyllä mä tuossa tilanteessa tekisin noin, jotta saisin yhteyden lapseeni tarvittaessa suoraan.

 

[*raivarit*]

Olen mä sitä miettinyt, että lapselle jouluksi halvan puhelimen ostaisin. Sanoo isä mitä sanoo. Aina kun hän on mummulassa, soittelee pari kertaa päivässä. Kun on isällä, ei ainuttakaan soittoa koko viikkona. Mun soittoihinkaan ei yleensä vastata.
Hän ymmärtää sen kyllä, että uudet jutut otetaan pois tai annetaan velipuolelle tai sitten hajoavat mystisesti. Olipa äitipuoli yhdet verkkaritkin roskiin heittänyt, kun olivat olleet lattialla.

Kiitos kaikille tuesta, väliin tuntuu että yksin tän asian kans olen. Tuntuu mukavalta että täällä on ymmärtäväisiä ihmisiä kannustamassa. *halit*

 

[McMarina]

Missä lapsi ite haluaisi asua? kyllähän kouluikäisen mielipidettä jo kuullaan tässä asiassa, vaikka ei sitä vielä saa päättääkkään.

 

["vieras"]

Olen mä sitä miettinyt, että lapselle jouluksi halvan puhelimen ostaisin. Sanoo isä mitä sanoo. Aina kun hän on mummulassa, soittelee pari kertaa päivässä. Kun on isällä, ei ainuttakaan soittoa koko viikkona. Mun soittoihinkaan ei yleensä vastata.
Hän ymmärtää sen kyllä, että uudet jutut otetaan pois tai annetaan velipuolelle tai sitten hajoavat mystisesti. Olipa äitipuoli yhdet verkkaritkin roskiin heittänyt, kun olivat olleet lattialla.

Kiitos kaikille tuesta, väliin tuntuu että yksin tän asian kans olen. Tuntuu mukavalta että täällä on ymmärtäväisiä ihmisiä kannustamassa. *halit*

Kyllä tuntuu oikeesti pahalta sun ja pojan puolesta! Mun mielestä loistava idea antaa se puhelin lahjaksi. Muutenkin tosi ikävän kuullosta, jos ei viikolla tule pidettyä yhteyttä.

Sun varmaan kannattaa ottaa lastenvalvojaan yhteyttä ja tehdä itselles tilaa lapsen elämään. Jotenkin kyllä surulliseksi menny tilanne. Mutta jos jotain positiivista, niin ei mene enää montaa vuotta kun lapsi ite pystyy päättämään omista asioistaan enemmän ja matkustamaan itsenäisesti sun luo.

Rohkeesti vaan otat yhteyttä kouluun ja lastenvalvojaan. Kyllä äidillä on oikeus olla huolissaan asioista!

 

[Ota lapsi pois]

Sehän on muuten aika normaalia, että saman perheen lapset käyttää samoja tai toistensa vanhoja vaatteita. Ethän nyt takerru olemattomiin asioihin? Jois olisin nainen joka on kerran jättänhyt lapsensa isälle niin olisi nöyränä ja ajattelisin, että parempi varttia lapsella normaaliperheessä sisarusten kanssa kuin yksinäisen ja katkeran, mahdollisesti päihdeongelmaisen? äidin kanssa. Tärkeintä lienee kuitenkin se henkinen hyvinvointi lapsellakin, ei niinkään se materiaalinen josta kovasti tunnut huolta kantavan. Jos olet niin helvetin hyvä äiti, niin kyllä kai lastensuojelukiun sen tajuaa? Vai jääkö jotain kertomatta?

 

[*raivarit*]

Sehän on muuten aika normaalia, että saman perheen lapset käyttää samoja tai toistensa vanhoja vaatteita. Ethän nyt takerru olemattomiin asioihin? Jois olisin nainen joka on kerran jättänhyt lapsensa isälle niin olisi nöyränä ja ajattelisin, että parempi varttia lapsella normaaliperheessä sisarusten kanssa kuin yksinäisen ja katkeran, mahdollisesti päihdeongelmaisen? äidin kanssa. Tärkeintä lienee kuitenkin se henkinen hyvinvointi lapsellakin, ei niinkään se materiaalinen josta kovasti tunnut huolta kantavan. Jos olet niin helvetin hyvä äiti, niin kyllä kai lastensuojelukiun sen tajuaa? Vai jääkö jotain kertomatta?

En ole yksinäinen, katkera enkä varsinkaan päihdeongelmainen. Olen etä-vanhempi, katsos kun erossa toisesta tulee etä-vanhempi ja meillä se nyt meni näin päin. Luuletko etten lastani ottaisi luokseni jos saisin? Luuletko etten ole yrittänyt? Lasta kun ei vain ihan helpolla siirretä toiselle vanhemmalle. Lapseni henkinen, ja fyysinen hyvinvointi on minulle tärkein asia maailmassa, jos ei olisi, luuletko että stressaisin siitä että lastani viedä lääkäriin tai että ei huolehdita ehjiä, oikeankokoisia vaatteita päälle? Lastensuojelu ei ole VIENYT lastani pois minulta. Ja kyllä, olen helvetin hyvä äiti.

 

[*raivarit*]

Missä lapsi ite haluaisi asua? kyllähän kouluikäisen mielipidettä jo kuullaan tässä asiassa, vaikka ei sitä vielä saa päättääkkään.

En ole kysynyt.. kyllä hän aina kovasti tänne haluaa eikä sitten oikein haluaisi poiskaan lähteä. En tiiä.. jotenkin vaikeaa kysyä lapselta missä haluaa asua ilman että tuntee painostavansa. Pari kertaa olen sanonut että jos haluaa tänne äitille muuttaa, käy vallan mainiosti. Kovin hyvä tuo laps ei vaan ole puhumaan, arastelee noista asioista puhumista kovasti, vaikka semmoisen ilmapiirin ja huolettoman tavan olen asiaan ottanut kun hänelle maininnut että on tervetullut jos haluaa. Koulukiusaamisestakin kertoi minulle saunassa, kun isälle siitä kerroin että tarkkailee, ei hän tiennyt koko asiasta. Muutenkin on tullut paljon asioita esiin mitä minulle kertoo muttei sitten isällensä. Tiiä sitte miksi.