R
*raivarit*
Vieras
Noni. Mistäs sitte alotettais. Tällä hetkellä en välitä tippaakaan mikäli avauksen kohde tunnistaa ittensä. Tai kohteet.
Alkaa taas tuo vanne kiristää pääkopan ympärillä siihen tahtiin että pakko saaha purkaa tää. Lapseni asuu isällään. Isä on uusissa naimissa, lapsia niillä on nyt kolme yhteensä. Näin omani joka viikonloppu, ja lomilla. Nyt joku aattelee että tää on joku mustasukkasen exän itkuraivarit, ei ole. En vois vähempää olla mustasukkanen, tervemenoo vaa.
Tämä uus äitipuoli ei anna lapseni tuoda leluja, koulukirjoja, ei mitään mun luokse viikonloppuisin. Isällä ei ole äänioikeutta, vaikka eipä se jannu mitään ymmärtäisi sanoakkaan vaikka saisi. Olen täydellisesti jätetty ulos lapseni elämästä, mutta rahaa kinutaan loistavin arvosanoin kyllä. Kymppiä ja vitosia bensoihin joka viikko vaikka todelliset kustannukset (kyllä, laskin oikein laskimella) 2,20. Vaatteet mitä ostan lapselle kouluvaatteiksi, on sitten äitipuolen omalla lapsella päällä ja oma lapseni saa käyttää häneltä pieneksi jääneitä. Mun pitäis olla lupia kyselemässä jokaiseen menooni, saanko vaikkapa juhlia omaa syntymäpäivääni ystävien kesken. "ei tullu mieleen kysyä asiasta", oli viesti mikä tuli, vaikka olin viikko aikaisemmin asiasta maininnut kuten sovittu on. Lastani ei viedä lääkärille vaikka molluskoita (ilmeisesti vielä tarttuvia) on kainalot ja kyljet täynnä puhjenneina ja mätisinä. Itse veisin, mutta täällä ei viikonloppulääkäreitä ole kuin yksityisellä, eikä työttömänä varaa sellaiseen ole. Urheiluharjoituksiin viedään karmeassa flunssassa ja sitten tuodaan tänne sanomatta sanaakaan flunssasta puhumattakaan että mitään lääkkeitä mukana olisi. Yskii laps sitte niin että oksentaa.
Tekee oikein pahaa antaa laps takas isällensä viikoks. Lastenvalvojalla ollaan jo aikaisemminkin käyty, ne siellä mitään ymmärrä tai auta. Oman kylän poikia kattokaas tämä isä. Oma lapseni on todella hoikka, normaalipainon alarajoilla, kun taas perheen kaksi muuta lasta (syntyneet siis tästä äitipuolesta) pulleita kuin pullataikinat. Kouluun soitan maanantaina, että onko mahdollista sieltä viedä poikaa terveydenhoitajalle tai jopa lääkäriin ettei ne molluskat sitten tulehtuisi, saisivat katsoa sen kuukausia kestäneen flunssankin.
Onko etävanhemman ihan tosi pakko katsella tämmöistä? Kun asioihin koittaa vaikuttaa kuten yhteishuoltajuudessa on sovittu, saa vain "juujuu" vastauksia eikä mitään tapahdu. Syrjäytetään lapsen elämästä, ei saa laps edes soittaa äidillensä. Kännykän olisin lapselle hankkinu, ite maksanu prepaidin, ei käyny. Mutta raha kelpaa.
Ja ei, en kirjoittanut tätä pään purkausta sivistyneimmällä kielellä, en jaksa nyt keskittyä moiseen. Mikä ihme tässä auttaisi? Elarit maksan, bensarahat annan mitä omalle osalleni kuuluu. Vaihtovaatteita ei tule tai ne on pieniä. Uudet mitä ostan ei koskaan tule takaisin kun itellä ei ole sydäntä sanoa ei, kun laps haluaa pitää koulussa päällä. Koulujuttuihin haluaisin osallistua, mutta kun ei saa kirjoja tuoda. Mitä ihmettä mä teen?
Alkaa taas tuo vanne kiristää pääkopan ympärillä siihen tahtiin että pakko saaha purkaa tää. Lapseni asuu isällään. Isä on uusissa naimissa, lapsia niillä on nyt kolme yhteensä. Näin omani joka viikonloppu, ja lomilla. Nyt joku aattelee että tää on joku mustasukkasen exän itkuraivarit, ei ole. En vois vähempää olla mustasukkanen, tervemenoo vaa.
Tämä uus äitipuoli ei anna lapseni tuoda leluja, koulukirjoja, ei mitään mun luokse viikonloppuisin. Isällä ei ole äänioikeutta, vaikka eipä se jannu mitään ymmärtäisi sanoakkaan vaikka saisi. Olen täydellisesti jätetty ulos lapseni elämästä, mutta rahaa kinutaan loistavin arvosanoin kyllä. Kymppiä ja vitosia bensoihin joka viikko vaikka todelliset kustannukset (kyllä, laskin oikein laskimella) 2,20. Vaatteet mitä ostan lapselle kouluvaatteiksi, on sitten äitipuolen omalla lapsella päällä ja oma lapseni saa käyttää häneltä pieneksi jääneitä. Mun pitäis olla lupia kyselemässä jokaiseen menooni, saanko vaikkapa juhlia omaa syntymäpäivääni ystävien kesken. "ei tullu mieleen kysyä asiasta", oli viesti mikä tuli, vaikka olin viikko aikaisemmin asiasta maininnut kuten sovittu on. Lastani ei viedä lääkärille vaikka molluskoita (ilmeisesti vielä tarttuvia) on kainalot ja kyljet täynnä puhjenneina ja mätisinä. Itse veisin, mutta täällä ei viikonloppulääkäreitä ole kuin yksityisellä, eikä työttömänä varaa sellaiseen ole. Urheiluharjoituksiin viedään karmeassa flunssassa ja sitten tuodaan tänne sanomatta sanaakaan flunssasta puhumattakaan että mitään lääkkeitä mukana olisi. Yskii laps sitte niin että oksentaa.
Tekee oikein pahaa antaa laps takas isällensä viikoks. Lastenvalvojalla ollaan jo aikaisemminkin käyty, ne siellä mitään ymmärrä tai auta. Oman kylän poikia kattokaas tämä isä. Oma lapseni on todella hoikka, normaalipainon alarajoilla, kun taas perheen kaksi muuta lasta (syntyneet siis tästä äitipuolesta) pulleita kuin pullataikinat. Kouluun soitan maanantaina, että onko mahdollista sieltä viedä poikaa terveydenhoitajalle tai jopa lääkäriin ettei ne molluskat sitten tulehtuisi, saisivat katsoa sen kuukausia kestäneen flunssankin.
Onko etävanhemman ihan tosi pakko katsella tämmöistä? Kun asioihin koittaa vaikuttaa kuten yhteishuoltajuudessa on sovittu, saa vain "juujuu" vastauksia eikä mitään tapahdu. Syrjäytetään lapsen elämästä, ei saa laps edes soittaa äidillensä. Kännykän olisin lapselle hankkinu, ite maksanu prepaidin, ei käyny. Mutta raha kelpaa.
Ja ei, en kirjoittanut tätä pään purkausta sivistyneimmällä kielellä, en jaksa nyt keskittyä moiseen. Mikä ihme tässä auttaisi? Elarit maksan, bensarahat annan mitä omalle osalleni kuuluu. Vaihtovaatteita ei tule tai ne on pieniä. Uudet mitä ostan ei koskaan tule takaisin kun itellä ei ole sydäntä sanoa ei, kun laps haluaa pitää koulussa päällä. Koulujuttuihin haluaisin osallistua, mutta kun ei saa kirjoja tuoda. Mitä ihmettä mä teen?