pää pyörryksissä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja muffins
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

muffins

Vieras
Olen täällä aina välillä käynyt lueskelemassa juttuja ja nyt päätin osallistua joukkoon...
Me ollaan omaa pienokaista yrittetty saada aikaseksi vuoden verran, mutta eipä ole luoja suonut pienintäkään toivon pilkahdusta, pettymykset tulee joka kuukausi ihan kellolleen. Mies on jo tuttkittu ja sillä saralla ei pitäis olla mitään häikkää ja mulle on jo tehty torvien tsekkaukset ja sielläkin kaikki pitäis olla ok. Tuntuu että ajatukset on ihan sekasin kun tää kaikki on käyny niin kauheen äkkiä ja on kaiken laista muistettavaa. Clomit pitäis alottaa muutaman päivän päästä ja meinaa vähän jänskättää mitä ne tuo tullessaan...????
Lääkäri jolla olen käynyt on kai vähän hajamielinen tai sitte se ei ajattele ollenkaan minkälaisten asioiden kanssa se on tekemisissä. Meille vaan ilmotettiin että nyt aletaan tutkiin ja lykättiin kauhee kasa kaiken maailman tieto pläjäystä ja resepti kouraan ja onnea matkaan
:\|
Tsemppiä ja jaksamista syksyn harmauteen!!!
 
Me yritettiin lasta 1,5vuotta ennekun tärppäs ihan luomusti.Nyt ollaan toista yritetty enemmän ja vähemmän jo tosi kauan.Ollaan menossa keskustelemaan asiasta pian.Mua vähän jännittää että mitä siel jutellaan.Mutta oiken paljon onnea teille!!! :)
 
Moi! Me ollaan yritetty kaiken kaikkiaan 3,5 v. lasta. Noin vuoden verran me ollaan käyty hoidoissa paikallisessa keskus-sairaalassa. Clomifenit yms. pillerit on jo syöty ja pistos hoitojakin on jo yritetty, mutta joka kuukausi tulee taas masennus ja pettymys... Mutta jotenkin siihen tottuu tai turtuu tai jotain.... Mun kaveri heittikin kerran mulle vitsinä, että "se olis varmaan suurempi shokki jos tärppäiskin kun ettei taaskaan tärpännyt... :)" Niin se elämä vaan on jatkunut. Raskastahan tää on ollut. Toisaalta mä hoksasin pari viikkoo sitten, että eihän meiltä mitään viedä pois, ku ei meillä oo koskaan ollutkaan lasta... Karu ajattelu tapa, mutta elämän on jatkuttava. Sitten vaikka kahdestaan, jos ei muuten. Mä oon huomannut, ettei meillä enää puhuta, että "jos meillä on joskus lapsi", kun ei välttämättä ole. Ei meille lääkäri ole sanonut mitää mahdollisuuksista, puoleen tai toiseen, mutta en oo kyllä varma haluisinko etes kuulla... tai jaksaisinko mä... Voimia sulle ja kaikille muillekin samassa jamassa oleville. Muistakaa aina että ELÄMÄ JATKUU, HALUS SITÄ TAI EI...
 

Yhteistyössä