On pelkopoli. Kävin viime toukokuussa. Eka synnytyssalissa kätilön kans pitkät rehelliset ja avoimet ja ymmärtäväiset keskustelut. Sitten polilla lääkärin kanssa. Tehtiin suunnitelma, jonka avulla uskoin selviäväni synnytyksestä. Olin eka vailla sektiota. Sanoin että saattaa olla, että yön yli nukuttuani harmittaa kun luistin omasta päätöksestäni saada sektio pelon takia.
Ei harmittanut, niin luottavainen mieli jäi. Sekä lääkäristä, että kätilöstä!
MUTTA!
Kun elokuussa 7.pv aamupäivällä menin synnyttämään, vastaanottamassa oli kätilö, joka kaikkea muuta kuin kunnioitti suunnitelmaa!!!! Sannoinkin hänen kuullen miehelleni, että olis sittenkin pitänyt vaatia paperilla lupaus, että jos suunnitelma kivun lievityksestä ei jostain syystä toteudu, leikataan.
Onneksi kätilö, joka tuli saliin hoitamaan synnytystä, oli aivan toista maata. Sain spinaalin vaikka vastaanottavan kätilön mielestä olis kannattanut kokeilla sitä sun tätä, eikä olla niin ennakkoluuloinen! :snotty: Sitäpaitsi tuo vastaanottaja ei päästänyt saliin puoli kahdeltatoista vaan passitti kotiin. Käski tulla aamulla uudestaan, kun minulla oli poliaika varattuna! Kokeili mahaa ja ajoi käyrää mutta ei hänen mielestään ollut käynnissä! En aikonut lähteä kotiin, enkä kaupungille, jota myös esitti. Kävimme kanttiinissa, enkä meinannut päästä takaisin saliin, niin kipeä olin. Vastaanotossa ollut kätilö M;llä alkoi sukunimi, laittoi tarkkailuhuoneeseen mehukannun kanssa!
Onneksi kohta tuli kätilö hakemaan saliin. Kävin suihkussa, ajettiin käyrä ja sain spinaalin kun vesi meni. Tyttö syntyi 14.45
Eli. Vaikka keskustelussa ennakoin tuotakin uhkakuvaa, ettei joku toinen ole samaa mieltä kun pelkokätilö ja minä. Tai että jostain syystä anestesialääkärit ovat muualla. Ja noin ei pitänyt käydä; kuitenkin kävi!
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tosi tiukkana vaan ite piti olla. Höpötin kokoajan, että spinaali on luvattu, nyt spinaali. . .