Ovatko vanhempasi edelleen aviossa, kuinka pitkä avioliitto heillä on takanaan?

[QUOTE="vieras";24560440]Tuo on munkin kohtaloni Odottavan aika on pitkä....[/QUOTE]

Siis sä itse sinnittelet huonossa suhteessa? Älä odota että lapset olisi sulle siitä joskus kiitollisia. Mä ainakin oon lapsuuteni ja nuoruuteni toivonut vanhempieni eroa kun en jaksanut sitä tappelua ja muuten vaan hyytävää ilmapiiriä. Tosi tervettä parisuhteen mallia.

 

Ovat naimisissa. 32 vuotta nyt.

 

Eivät ole enää. Ehtivät olla 5 vuotta naimisissa Molempien kumppanit ovat sitten eri asia.

 

34v olleet ja siis edelleen jatkuu....

 

Ovat olleet aviossa 42v.

 

Siis sä itse sinnittelet huonossa suhteessa? Älä odota että lapset olisi sulle siitä joskus kiitollisia. Mä ainakin oon lapsuuteni ja nuoruuteni toivonut vanhempieni eroa kun en jaksanut sitä tappelua ja muuten vaan hyytävää ilmapiiriä. Tosi tervettä parisuhteen mallia.

Ei meillä (ainakaan vielä ) riidellä. Mut ei mitään muutakaan. Tää "koti" ja "suhde" on mulle nykyään jonkinlainen kakkostyö. Ja mies jonkinlainen työkaveri. Lapset hoidetaan ja huusholli mut mitään me emme toisillemme ole. Tyhjää ja kylmää. Kyllä muakin surettaa tuo millaisen mallin lapset saavat. Mutta enemmän pelottaa eron aiheuttamat traumat joilla mies vielä lisäksi pelottelee jotta saa mut jäämään näihin pölyttyneisiin kulisseihin.

 

Mun vanhemmilla oli juuri 47-vuotishääpäivä.

Mun vanhemmille tulee ihan kohta 47-vuotishääpäivä .

 

Siis sä itse sinnittelet huonossa suhteessa? Älä odota että lapset olisi sulle siitä joskus kiitollisia. Mä ainakin oon lapsuuteni ja nuoruuteni toivonut vanhempieni eroa kun en jaksanut sitä tappelua ja muuten vaan hyytävää ilmapiiriä. Tosi tervettä parisuhteen mallia.

Samoin täällä. Aina sai pelätä, jos isä oli huonolla tuulella, että huutaako se meille vaiko äitille. Kaikki oli aina äidin vika, äiti oli tyhmä, hullu ja idiootti. Äiti oli kotiäitinä 20 vuotta ja sai siitäkin kuulla, mutta isä ei toisaalta antanut hänen mennä töihinkään. Ja mitä vanhemmaksi isä on tullut, sitä hullummaksi se mun mielestäni menee. ja tosiaan, ovat olleet naimisissa kohta 47 vuotta ja ovat kunnes kuolema erottaa. Ei äiti osaa siitä mihinkään lähteä, kun itseluottamus on lyöty pohjamutiin.

 

Ovat edelleen naimisissa, kesällä tuli 48 vuotta täyteen.

 

hopeahääpäivä oli 10v. sitten , mun isovanhemmille tuli just kruununtimanttihääpäivä. ja meille 10.vee hääpäivä huollettaa nyky meininki tytön kaveri oli sanonut omalle tyttärelleni että on TAVALLISTA erota kun tyttäreni oli kysynyt miksi hällä on kaksi kotia, kuka hemmetti lapselle tollasta opettaa, ei taida tytön omat parisuhteet aikuisena kauan kestää koska se on niin TAVALLISTA(normaalia) erota....

 

Erosivat kun olin pieni. Kumpikin meni uusiin naimisiin.

 

37 vuotta ovat olleet naimisissa.

 

Naimisissa ja nyt menossa 57. vuosi.

 

29 vuotta, ensi keväänä olisi tullut 30v. mutta narsisti-isäni löysi sitten ihanan lähihoitaja-yh:n jonka luokse ilmeisesti pakkailee lähiaikoina

 

Vanhempani eivät ole koskaan olleet avioliitossa ja erosivat avosuhteestaan jo mun ollessa pieni. Olin silloin sen peräkylän ainoa lapsi jonka vanhemmat ei ollu naimisissa, ja myöhemmin ainoa jonka vanhemmat oli eronnu.

Itsellä 15-vuotishääpäivä kolkuttelee kohta ovella.

 

Jep ja naimisissa olleet52 vuotta, yhdessä 57 vuotta :O

 

Ovat olleet 39 v ,ja hyvältä näyttää vieläkin... =)

 

38v takana ja ovat edelleen.

 

on. 30 vuotta ollut naimisissa.

 

Ovat ja 51 vuotta naimisissa.

 

Joo, nyt taitaa olla 35. vuosi meneillään tjt.

 

Eivät. Olivat naimisissa n. 8 vuotta jonka jälkeen äiti vihdoin tajus nakata faijan pihalle. Kumpikaan ei ole löytänyt uutta pidempiaikaista kumppania. Tai faijasta en ole ihan varma mutta ainakin asuu yksin.

 

Ovat naimisissa vieläkin olleet jo 52v.

 

Ovat naimisissa, tänä kesänä tuli täyteen 30 vuotta.

 

Samoin täällä. Aina sai pelätä, jos isä oli huonolla tuulella, että huutaako se meille vaiko äitille. Kaikki oli aina äidin vika, äiti oli tyhmä, hullu ja idiootti. Äiti oli kotiäitinä 20 vuotta ja sai siitäkin kuulla, mutta isä ei toisaalta antanut hänen mennä töihinkään. Ja mitä vanhemmaksi isä on tullut, sitä hullummaksi se mun mielestäni menee. ja tosiaan, ovat olleet naimisissa kohta 47 vuotta ja ovat kunnes kuolema erottaa. Ei äiti osaa siitä mihinkään lähteä, kun itseluottamus on lyöty pohjamutiin.

Luulen että mummollani oli sama homma ukin kanssa.
Ukki joi usein ja sitten rähjäs mummolle ja äitini veljineen saanu lapsuutensa pelätä juoppoa ukkoa.
Ja vaikka ukki sai halvauksen, niin mummo sitä kotona hoiti minkä jaksoi.
Sittenpä ukki kuolikin ja mummo löysi mukavan papan vielä kaveriksi..kyllä mummo sen ansaitsikin.