Ovatko lapset suurin saavutus?

[Ihamieli]

Kyllä minä varmaan olen se, miksi luulet =) En ole nyt johonkin aikaan saanut sinulta y-viestiä.

Pari päivää sitten laitoin yytä, vastasin johonkin vanhaan viestiisi, joka taisi olla toisella nimellä. Mihinköhän se on mennyt?

 

[Tiivari]

Saavutuksena ei siis lapsia täällä pidetä. Kuitenkin olen sitä usein kuullut. Lapsettomista ihmisistä varsinkin tuntuu usein pahalta, kun ihmiset niin hirveästi hehkuttavat, että nyt on kyllä kaikki saavutettu, kun nämä lapsetkin on nyt sitten saatu. Ja siinä juuri sitten useinkin miettii, että ei se hehkutus lapsettoman silmiin kyllä tule kuin puheissa esille. Että moni mies ei tapaa lapsiaan kuin kerran kuussa ja kuitenkin jaksaa aina tasaisin väliajoin selvittää, kuinka upeasti on elämä mennyt, kun on niitä lapsia siunaantunut.
Taitaa siis olla todellakin niitä viimeisiä tabuja tämä asia, vai kuinka?

Tuo saavutus-sanan käyttö kuvastaa tätä suorituskeskeistä nyky-yhteiskuntaa. Uskon vilpittömästi, että suurimmalle osalle ihmisistä lapset ovat elämässä se rakkain asia. Vaikka heitä ei jostain syystä näkisikään usein. Sydämessä he kuitenkin kulkevat mukana. :heart: Uskon kuitenkin tietäväni tunteesi tuosta lasten ihmeellisyyden hehkuttamisesta. :hug:

 

[elokuu19]

Mulle lapset on suurin savutus koskaan..mikää ei niitä peittoiaisi.

 

[Huspati Huta]

Kyllä minä varmaan olen se, miksi luulet =) En ole nyt johonkin aikaan saanut sinulta y-viestiä.

Pari päivää sitten laitoin yytä, vastasin johonkin vanhaan viestiisi, joka taisi olla toisella nimellä. Mihinköhän se on mennyt?

Siihen entiseen nikkiin? Pitää käydä katsomassa =)

 

[Ihamieli]

Kyllä minä varmaan olen se, miksi luulet =) En ole nyt johonkin aikaan saanut sinulta y-viestiä.

Pari päivää sitten laitoin yytä, vastasin johonkin vanhaan viestiisi, joka taisi olla toisella nimellä. Mihinköhän se on mennyt?

Siihen entiseen nikkiin? Pitää käydä katsomassa =)

Joo, juuri siihen.

 

[vieras]

Ehkä tuolla saavuttamisella tarkoitetaan sitä unelmien täyttymistä. Kun moni haaveilee hyvästä parisuhteesta, avioliitosta, lapsista, omasta kodista, hyvästä työpaikasta yms. yms.

Niin... Jos saavutuksella tarkoitetaan tuota, olisi hassua, jos asiaa (lapsista puhumista saavutuksena) tulisi pitää jotenkin tabuna. Mitä pahaa on siinä, jos lapsirakas ihminen haluaa jonain päivänä oman lapsen? Ja pitää lapsen saamista saavutuksena, toivekuvansa toteutumisena? Saavutuksesta puhuminen ei tee saavutuksen kohteesta hengetöntä täysin omien itsekkäiden tarpeiden tyydyttämiseksi tavoiteltavaa materiaa.

 

[vieras]

Itselläni ei ole lapsia. On hyvin todennäköistä, että niitä ei myöskään enää tule. Ikä, elämäntilanne, terveydentila ja muutkin seikat tähän vaikuttavat.

Lapsettomuuteen olen ehkä jo tottunut, joitakin asioita kuitenkin ihmettelen. Ihmiset usein sanovat, että lapset olivat heidän elämänsä suurin saavutus. Sitä sitten ulkopuolisena miettii, että mitähän tuollakin tarkoitetaan, kun ainakaan ulkopuolisen silmiin ei lasten eteen sen kummempia tehty, vaan elämässä oli kyllä paljon muitakin aivan yhtä tärkeitä ja monien miesten kohdalla tärkeämmiltäkin tuntuneita asioita.
Että onko se vaan sellainen tabu, ettei uskalleta sanoa, että oikeastaan ne lapset hoituivat siinä sivussa ja tärkeintä minulle oli kuitenkin työ / eniten sain omista harrastuksistani tyydytystä jne. Kuitenkin lapset tulivat hyvin hoidetuiksi.

Onko täällä ketään, joka uskaltaisi tunnustaa, että elämässä on ollut asioita, jotka ovat olleet lapsiakin tärkeämpiä?

No ei, en olisi koskaan voinut kuvitellakaan mikä määrä työtä on perheessä ja lapsissa. Tosin suomessahan ei sitä työtä monikaan hoida vaan lapset ovat heitteillä noin 3-vuotiaasta ja ruoka on einestä. Kun palkat ovat niin pienet, että molemmat joutuvat käydä kokopäivätöissä eivätkä ihmiset halua köyhäillä. Itse köyhäilen.

 

[vieras]

Itselläni ei ole lapsia. On hyvin todennäköistä, että niitä ei myöskään enää tule. Ikä, elämäntilanne, terveydentila ja muutkin seikat tähän vaikuttavat.

Lapsettomuuteen olen ehkä jo tottunut, joitakin asioita kuitenkin ihmettelen. Ihmiset usein sanovat, että lapset olivat heidän elämänsä suurin saavutus. Sitä sitten ulkopuolisena miettii, että mitähän tuollakin tarkoitetaan, kun ainakaan ulkopuolisen silmiin ei lasten eteen sen kummempia tehty, vaan elämässä oli kyllä paljon muitakin aivan yhtä tärkeitä ja monien miesten kohdalla tärkeämmiltäkin tuntuneita asioita.
Että onko se vaan sellainen tabu, ettei uskalleta sanoa, että oikeastaan ne lapset hoituivat siinä sivussa ja tärkeintä minulle oli kuitenkin työ / eniten sain omista harrastuksistani tyydytystä jne. Kuitenkin lapset tulivat hyvin hoidetuiksi.

Onko täällä ketään, joka uskaltaisi tunnustaa, että elämässä on ollut asioita, jotka ovat olleet lapsiakin tärkeämpiä?

No ei, en olisi koskaan voinut kuvitellakaan mikä määrä työtä on perheessä ja lapsissa. Tosin suomessahan ei sitä työtä monikaan hoida vaan lapset ovat heitteillä noin 3-vuotiaasta ja ruoka on einestä. Kun palkat ovat niin pienet, että molemmat joutuvat käydä kokopäivätöissä eivätkä ihmiset halua köyhäillä. Itse köyhäilen.

lapset ovat täysin muuttaneet minut. olen täysinpäinvastainen ihminen kuin olin heitä ennen. lähes kaikki ajatukseni ovat päinvastoin kuin aiemmin. Olen kasvanut ja oppinut enemmän kuin koko kouluaikana. ja vielä on paljon opittavaa...

 

[Scarlett O Harava]

Mä voin ainakin sanoa, että olisin todella katkera jos mulla ei olisi lasta. Mun monen vuoden unelma täyttyi sinä päivänä, kun likka syntyi. Kukaan ihminen ei voi olla niin rakas kuin likka on mulle.

 

[vieras]

Saavutuksena ei siis lapsia täällä pidetä. Kuitenkin olen sitä usein kuullut. Lapsettomista ihmisistä varsinkin tuntuu usein pahalta, kun ihmiset niin hirveästi hehkuttavat, että nyt on kyllä kaikki saavutettu, kun nämä lapsetkin on nyt sitten saatu. Ja siinä juuri sitten useinkin miettii, että ei se hehkutus lapsettoman silmiin kyllä tule kuin puheissa esille. Että moni mies ei tapaa lapsiaan kuin kerran kuussa ja kuitenkin jaksaa aina tasaisin väliajoin selvittää, kuinka upeasti on elämä mennyt, kun on niitä lapsia siunaantunut.
Taitaa siis olla todellakin niitä viimeisiä tabuja tämä asia, vai kuinka?

Kyllä varmasti joku vain sanoo noin, koska niin kuuluu sanoa, välittämättä paskankaan vertaa aikuisista tai isoista lapsistaan. (jos tätä tarkoitit)

 

[Kysyn vaan]

Tabuna pidän sitä, että ei uskalleta tunnustaa, että ne lapset eivät kuitenkaan ole elämässä tärkeintä. Siis puhutaan aivan toista, kuin tehdään.

Nähdään lapsia kerran kuussa tai harvemminkin, ei jutella lasten kanssa mistään tärkeistä asioista, ei tiedetä ollenkaan, mitä lapset maailman menosta ajattelevat, ollaan uuden partnerin kanssa jatkuvasti menossa ja soitetaan lapsille matkalta, jos ehditään, ei muisteta edes lasten syntymäpäiviä. Tällainen meno ei ole Suomessa mitenkään poikkeavaa. Puhumattakaan kaikesta "oikeasta" väkivallasta ja heitteillejätöstä.

Ja sitten kuitenkin kerrotaan työkavereille/ muille tutuille/ ja vaikka kenelle turuilla ja toreilla, että kyllä kyllä, mulla on niitä lapsia ja se on kyllä aivan mahtavaa ja ovat elämäni suurin saavutus.

Tätä siis tabulla tarkoitan.

 

[Kysyn vaan]

Saavutuksena ei siis lapsia täällä pidetä. Kuitenkin olen sitä usein kuullut. Lapsettomista ihmisistä varsinkin tuntuu usein pahalta, kun ihmiset niin hirveästi hehkuttavat, että nyt on kyllä kaikki saavutettu, kun nämä lapsetkin on nyt sitten saatu. Ja siinä juuri sitten useinkin miettii, että ei se hehkutus lapsettoman silmiin kyllä tule kuin puheissa esille. Että moni mies ei tapaa lapsiaan kuin kerran kuussa ja kuitenkin jaksaa aina tasaisin väliajoin selvittää, kuinka upeasti on elämä mennyt, kun on niitä lapsia siunaantunut.
Taitaa siis olla todellakin niitä viimeisiä tabuja tämä asia, vai kuinka?

Kyllä varmasti joku vain sanoo noin, koska niin kuuluu sanoa, välittämättä paskankaan vertaa aikuisista tai isoista lapsistaan. (jos tätä tarkoitit)

Juu, tuota juuri tarkoitin, en vain ehtinyt lukea viestiäsi, ennen kuin kirjitin oman selventävän viestini.

 

[vieras]

Oikeasti moni ihminen rakastaa kyllä ihan vaan itseään, oli sitten äiti tai isä tai ei. Muutenhan me eläisimme hieman eri tavalla täällä, emme kuluttaisi kaikkea itse lyhytnäköisesti.

Eli olet kyllä oikeassa.

 

[lapsiperheiden parjaamiseen kyllästynyt]

Saavutuksena ei siis lapsia täällä pidetä. Kuitenkin olen sitä usein kuullut. Lapsettomista ihmisistä varsinkin tuntuu usein pahalta, kun ihmiset niin hirveästi hehkuttavat, että nyt on kyllä kaikki saavutettu, kun nämä lapsetkin on nyt sitten saatu. Ja siinä juuri sitten useinkin miettii, että ei se hehkutus lapsettoman silmiin kyllä tule kuin puheissa esille. Että moni mies ei tapaa lapsiaan kuin kerran kuussa ja kuitenkin jaksaa aina tasaisin väliajoin selvittää, kuinka upeasti on elämä mennyt, kun on niitä lapsia siunaantunut.
Taitaa siis olla todellakin niitä viimeisiä tabuja tämä asia, vai kuinka?

Kyllä varmasti joku vain sanoo noin, koska niin kuuluu sanoa, välittämättä paskankaan vertaa aikuisista tai isoista lapsistaan. (jos tätä tarkoitit)

Juu, tuota juuri tarkoitin, en vain ehtinyt lukea viestiäsi, ennen kuin kirjitin oman selventävän viestini.

Silloin on kyse omista katkerista tulkinnoistasi. Kaikki eivät tarkoita pahaa puhuessaan lapsista saavutuksena. Ymmärrän toki pahaa oloasi, mutta lapsettomuutesi ei ole lapsen saaneiden syytä. Eikä suurin osa lapsen hankkineista ihmisistä ole itsekäitä paskiaisia. Tuntuu, että poidät tämän tabun ilmentymistä aika yleisenä ilmiönä, ei kai siitä muutoin riitäisi edes tabuksi asti. Jokainen tavallaan, voimia sinulle jatkoon.

 

[Scarlett O Harava]

Oikeasti moni ihminen rakastaa kyllä ihan vaan itseään, oli sitten äiti tai isä tai ei. Muutenhan me eläisimme hieman eri tavalla täällä, emme kuluttaisi kaikkea itse lyhytnäköisesti.

Eli olet kyllä oikeassa.

Kyllä mä ainakin rakastan likkaani, enemmän kuin itteäni.

 

[Kysyn vaan]

Saavutuksena ei siis lapsia täällä pidetä. Kuitenkin olen sitä usein kuullut. Lapsettomista ihmisistä varsinkin tuntuu usein pahalta, kun ihmiset niin hirveästi hehkuttavat, että nyt on kyllä kaikki saavutettu, kun nämä lapsetkin on nyt sitten saatu. Ja siinä juuri sitten useinkin miettii, että ei se hehkutus lapsettoman silmiin kyllä tule kuin puheissa esille. Että moni mies ei tapaa lapsiaan kuin kerran kuussa ja kuitenkin jaksaa aina tasaisin väliajoin selvittää, kuinka upeasti on elämä mennyt, kun on niitä lapsia siunaantunut.
Taitaa siis olla todellakin niitä viimeisiä tabuja tämä asia, vai kuinka?

Kyllä varmasti joku vain sanoo noin, koska niin kuuluu sanoa, välittämättä paskankaan vertaa aikuisista tai isoista lapsistaan. (jos tätä tarkoitit)

Juu, tuota juuri tarkoitin, en vain ehtinyt lukea viestiäsi, ennen kuin kirjitin oman selventävän viestini.

Silloin on kyse omista katkerista tulkinnoistasi. Kaikki eivät tarkoita pahaa puhuessaan lapsista saavutuksena. Ymmärrän toki pahaa oloasi, mutta lapsettomuutesi ei ole lapsen saaneiden syytä. Eikä suurin osa lapsen hankkineista ihmisistä ole itsekäitä paskiaisia. Tuntuu, että poidät tämän tabun ilmentymistä aika yleisenä ilmiönä, ei kai siitä muutoin riitäisi edes tabuksi asti. Jokainen tavallaan, voimia sinulle jatkoon.

Minulla ei ole ongelmaa lapsettomuuteni kanssa. En pidä tulkintaani katkerana, enemmänkin realistisena. Tähän ikään mennessä olen ehtinyt seurata läheltä moniakin lapsiperheitä ja tullut tulokseen, että on hyvinkin yleistä, että vanhemmat puhuvat aivan muuta kuin tekevät.

Ehkä ongelmana heillä on nykyaikainen täydellisyyden tavoittelu, halutaan esittää asiat aina mahdollisimman hyvässä valossa. Joskus siinä sitten sorrutaan ylilyönteihin. Missään vaiheessa en ole ketään paskiaiseksi haukkunut.

 

[lisko]

No mä kyllä ajattelen, että lapset ovat myös saavutus. Raskausajan vaikeudet, synnytykset, niistä toipumiset, PUHUMATTAKAAN kaikesta siitä minkä lapset ovat konkreettisesti mukanaan tuoneet. Yltiöpäinen sitoutuminen toiseen ihmiseen 24/7. Sitoutuminen ja antautuminen toisen ihmisen itkuihin ja iloihin, luonteenpiirteisiin,sairauksiin, kehityskausiin, huoltamiseen, lohduttamiseen, sylittelyyn, menetettyihin yöuniin, uhmien ja kiukkujen sietämisiin (silloinkin kun ei yhtään itsestä tunnu, että jaksaisi ketään ihmistä katsoa), omien tarpeiden sivuunlaittamiseen ja toisen tarpeiden ensisijalle asettamisen. Kaikki tämä ja paljon muuta tulee jokaisen lapsen mukana elämään. Ja minulle on kyllä ollut saavutus sen oravanpyörän pyörittäminen jonka lapsi pyöräyttää liikkeelle kun raskaustestiin ilmestyy kaksi viivaa ja se että ollaan lasten kanssa hitsauduttu perheeksi ja pärjätty hyvin tähän saakka. Olen monesti joutunut katsomaan peiliin ja kasvamaan aivan eri tavoilla kuin minkään muun asian kanssa. En olekaan niin mukava, kärsivällinen, ymmärtäväinen ja periaatteellinen kuin olin luullut. Lapset ovat auttaneet hiomaan rosoja ja kehittymään aikuisena silloinkin kun ei olisi huvittanut tai ollut voimavaroja. Ehkä se ei ole saavutus kaikille, mutta minulle on. Lapset eivät millään kasva siinä sivussa. Paljon enemmän joudun tekemään työtä heidän äitinään olemisessa kuin missään muussa olen elämässäni joutunut.