Ovatko lapseni epänormaaleja?

Olen tässä seuraillut lähiaikoina tuttujen lapsia, lähinnä nyt lähisuvusta, ja olen alkanut miettimään, että onko mun lapsissa joku perustavanlaatuinen vika, vai missä mättää? Listaan tuohon kohta jotain epänormaaliuksia omissa lapsissa, ja tietenkin on sitten niin, että olen toisten lapsien havainnut käyttäytyvän toisella tavalla, lähes säännönmukaisesti, ja ihmettelenkin, että onko mun lapset jotenkin vinoon kasvaneita, tai minä joku tyranni.

Tyttölapsia siis kaksi, tällä hetkellä ikää 3-5 vuotta.

Meillä lapset tyttö 7,5v, tyttö 5v ja poika 3,5v

-Lapset eivät koskaan ole ruvenneet kaupassa väittämään vastaan jos ovat pyytäneet karkkia, ja olen sanonut, että emme osta. He eivät myöskään kiukuttele, jos joskus ostan vaikkapa sipsiä, ja sanon, että ne ovat aikuisille tällä kertaa.

Meilläkään ei väitetä vastaan tai kiukutella jos kaupasta ei osteta herkkuja tai leluja. MUTTA mä en myöskään osta herkkuja VAIN aikuisille ja jätä lapsia ilman, siitä varmasti rupeisivat protestoimaan epätasa-arvosta. Joko kaikki saa tai sitten ei kukaan.

-Nukkumaan mentyään lapset pysyvät sängyissään, sittenkin, jos meille joskus on tullut joku vieras juuri kun he ovat menossa nukkumaan

Meillä myös pysyvät sängyissään nukkumaanmenon jälkeen. Tosin meille ei tule ketään lasten nukkumaanmenon jälkeen, tullaan ennen nukkumaanmenoa että lapset saavat tervehtiä tms. tai jos olosuhteista riippuen tuloaika myöhä niin lapset saavat valvoa sen puolituntia myöhempään että ehtivät tervehtiä. Jos tulee joku jota lapset eivät tunne niin opastetaan tulemaan vasta sitten kun lapset ovat jo nukkumassa tai hoidetaan asiat ulkona jos juuri nukahtamisaikaan pitää hommat hoitaa. Epäreilua lapsille että aikuiset puuhastelevat jotain kivaa kun lasten pitää mennä nukkumaan.

-Lapset eivät koskaan ole lyöneet, läpsineet, tönineet tai muutenkaan kohdelleet "väkivaltaisesti" vieraita lapsia. Siis kavereitaan vaikkapa. Keskenään ovat toki joskus fyysisestikin riidelleet, mutta siitä on ollut seuraamuksia sitten kanssa.

Meillä ei lapset tee tätä, eivät edes toisilleen.

-Lapset eivät koskaan kieltäydy jakamasta lelujaan jos meillä on joku kylässä.

Meillä myös näin. Tosin jotkut helposti rikkimenevät tms. lelut nostetaan pois siksi aikaa jos kylään tulossa vauvoja tai muuten on pelko että menee rikki. Ei lapsien kaikkea tarvitse omassa kodissaan jakaa vieraiden kanssa.

-Lapset eivät kylässä huutele ruokapöydässä, vaadi mitään, hypi ruokapöydässä edestakaisin, kilju tms

Meillä näin myös.

-Lapset eivät kotonakaan koskaan ruokapöydässä heittele ruokaa, kaada maitoaan tahallaan tms

Tämäkin pitää paikkaansa.

-Lapset eivät juuri koskaan väitä vastaan esim. kun sanon, että mennään nukkumaan/syömään tai vaikka leikkikentältä kotiin. Jos väittävät, niin se on tyyliin että kerran sanovat, vaikka että ei mua äiti väsytä, ja kuitenkin marssivat kiltisti sänkyyn.

Näin myös meillä isompien kohdalla. Pienin saattaa vielä joskus uhmata ja alkaa loukkaantuneena itkeä mutta tilanne menee nopeasti ohi.

Siis MIKSI nykyajan lapset ovat niin ILKEITÄ toisille lapsille? Eivät anna leikkiä leluillaan, sanovat, että emme ota sinua leikkiin jne? MIKSI vanhemmat sallivat sellaista? Juuri olimme sukulaisilla kylässä, ja eikös omaa lastani hiukan vanhempi tyttö siellä ominut kaikki lelunsa, ja väitti mm. ihan pokerina, että minun tyttöni RIKKOO hänen potkulautansa jos potkuttelee sillä hiukan. Eikä antanut lapseni leikkiä omalla potkulaudallaan. Ja vanhemmat vaan hymyää. :headwall:

 

Musta sun kasvatusperiaatteesi kuullostaa ihan oikeilta. Mutta pitäisin silti vielä korvan takana sen tosiasian, että tyttöjen ei ole pakko sulattaa muilta sen enempää kuin poikienkaan. Eli jos serkkupoika sanoo tytöllesi, että tyttösi on tyhmä, niin tytölläsi on täysi oikeus vasta "ite oot".

Kiitos. Mutta olet oikeassa, voisin ehkä tosiaankin opettaa lapset sanomaan tuossa tilanteessa vastaan. Poika ei haukkunut lapsia, mutta varmaankin opettaisin samankaltaista reagointia riippumatta sukupuolesta. Tuosta sukupuolisidonnaisuudesta tuli mieleen, että olen tietoisena tyttöjen tietynlaisesta roolista yhteiskunnassa pitänyt tarkkaa huolta siitä, että kehun heitä paljon sellaisilla adjektiiveilla kuin "rohkea", "vahva", "nopea", "urhea" jne. Ihan vaan siksi, ettei tyttöjä vain siksi kutsuttaisi kilteiksi että he sattuvat olemaan tyttöjä.

 

Tuttua. Minut on kutsuttu kylään lasten kanssa, ja kyläpaikassa äiti sitten kertoi, että heidän "kallepetterillä" on nyt sitten sellainen vaihe, että kukaan ei saa leikkiä hänen leluillaan. ei millään.

Ok. eli oikein mukava lasten istua sohvalla sen kyläilyn ajan.

Just. Mä olisin varmaan lähtenyt meneen ja sanonut, että tulen sitten joku toinen kerta kylään ilman lapsia, pääsee kaikki helpoimmalla.

juu no yritin pitää vierailun mahdollisimman lyhyenä, lähinnä tarjoilun jälkeen poistuimme.

ja ei sekään hyvää käytöstä mutta ei niin ilkeää kuin kyläilypaikan käytös lapsiamme kohtaan.

Olisi se kyläpaikan äiti voinut vaikka ilmoittaa etukäteen, että ottakaa omia leluja mukaan, kallepetterin leluilla ei voi nyt leikkiä. Ei voi olettaa saavansa kaunista käytöstä, jos ei itse osaa toimia samoin.

Itse muistutin meidän "kallepetterille" (tosin tyttö), että tulevaisuudessa saatamme vierailla samaisessa lapsiperheessä ja miltä hänestä itsestään tuntuisi, jos millään lelulla ei saisi leikkiä. Lisäksi sanoiin että sellainen käytös on tosi epäkohteliasta.

Leikit sujuivat tämän jälkeen ihan mallikkaasti, taidettiin pistää yksi unilelu tms. turvaan kaappiin ennen vierailua.

 

Olen tässä seuraillut lähiaikoina tuttujen lapsia, lähinnä nyt lähisuvusta, ja olen alkanut miettimään, että onko mun lapsissa joku perustavanlaatuinen vika, vai missä mättää? Listaan tuohon kohta jotain epänormaaliuksia omissa lapsissa, ja tietenkin on sitten niin, että olen toisten lapsien havainnut käyttäytyvän toisella tavalla, lähes säännönmukaisesti, ja ihmettelenkin, että onko mun lapset jotenkin vinoon kasvaneita, tai minä joku tyranni.

Tyttölapsia siis kaksi, tällä hetkellä ikää 3-5 vuotta.

-Lapset eivät koskaan ole ruvenneet kaupassa väittämään vastaan jos ovat pyytäneet karkkia, ja olen sanonut, että emme osta. He eivät myöskään kiukuttele, jos joskus ostan vaikkapa sipsiä, ja sanon, että ne ovat aikuisille tällä kertaa.

-Nukkumaan mentyään lapset pysyvät sängyissään, sittenkin, jos meille joskus on tullut joku vieras juuri kun he ovat menossa nukkumaan

-Lapset eivät koskaan ole lyöneet, läpsineet, tönineet tai muutenkaan kohdelleet "väkivaltaisesti" vieraita lapsia. Siis kavereitaan vaikkapa. Keskenään ovat toki joskus fyysisestikin riidelleet, mutta siitä on ollut seuraamuksia sitten kanssa.

-Lapset eivät koskaan kieltäydy jakamasta lelujaan jos meillä on joku kylässä.

-Lapset eivät kylässä huutele ruokapöydässä, vaadi mitään, hypi ruokapöydässä edestakaisin, kilju tms

-Lapset eivät kotonakaan koskaan ruokapöydässä heittele ruokaa, kaada maitoaan tahallaan tms

-Lapset eivät juuri koskaan väitä vastaan esim. kun sanon, että mennään nukkumaan/syömään tai vaikka leikkikentältä kotiin. Jos väittävät, niin se on tyyliin että kerran sanovat, vaikka että ei mua äiti väsytä, ja kuitenkin marssivat kiltisti sänkyyn.

Siis MIKSI nykyajan lapset ovat niin ILKEITÄ toisille lapsille? Eivät anna leikkiä leluillaan, sanovat, että emme ota sinua leikkiin jne? MIKSI vanhemmat sallivat sellaista? Juuri olimme sukulaisilla kylässä, ja eikös omaa lastani hiukan vanhempi tyttö siellä ominut kaikki lelunsa, ja väitti mm. ihan pokerina, että minun tyttöni RIKKOO hänen potkulautansa jos potkuttelee sillä hiukan. Eikä antanut lapseni leikkiä omalla potkulaudallaan. Ja vanhemmat vaan hymyää. :headwall:

Mä uskon että sulla on fiksut ja onnelliset lapset. He tietävät rajat ja heillä on tietyt säännöt ja systeemit.
Todennäköisesti tulos on hyvän ja yhtenäisen kasvatuksen, MUTTA uskon että lapsesi ovat myös luonnostaan kilttejä ja rauhallisia.

 

Kiitos. Mutta olet oikeassa, voisin ehkä tosiaankin opettaa lapset sanomaan tuossa tilanteessa vastaan. Poika ei haukkunut lapsia, mutta varmaankin opettaisin samankaltaista reagointia riippumatta sukupuolesta. Tuosta sukupuolisidonnaisuudesta tuli mieleen, että olen tietoisena tyttöjen tietynlaisesta roolista yhteiskunnassa pitänyt tarkkaa huolta siitä, että kehun heitä paljon sellaisilla adjektiiveilla kuin "rohkea", "vahva", "nopea", "urhea" jne. Ihan vaan siksi, ettei tyttöjä vain siksi kutsuttaisi kilteiksi että he sattuvat olemaan tyttöjä.

Tyttöys on ansa, johon moni lankeaa ihan vaan siksi, että se on niin helppoa. Missä pojille pitää pitää vähän kovempaa jöötä, siinä tyttöjä pitää rohkaista olemaan hieman kovempi. Toki tyttö saa olla sellainen kuin omalle luonteelleen kokee parhaimmaksi, mutta ei pidä laittaa oletusarvoksi, että tytöt on aina kilttejä.

 

Mä en ole jäävi yh-äiti, mut SILTI mun lapset ovat olleet aina kilttejä kaikille. Kiittävät ruuasta, aukovat ovia toisille jne. ja vieläpä poikia. revi siitä sitten.

 

Mä en ole jäävi yh-äiti, mut SILTI mun lapset ovat olleet aina kilttejä kaikille. Kiittävät ruuasta, aukovat ovia toisille jne. ja vieläpä poikia. revi siitä sitten.

No joo. tuo on toinen asia mitä mietin, kun meidän lapset ihan oikeasti aidosti osaa pyytää nätisi. Siitä olen tosi ylpeä ja onnellinen. Kotona saa kyllä' muistuttaa, että miten sitä pyydetään, mutta aina kylässä ollessaan osaavat sanoa, että "saisinko".

 

Mä en ole jäävi yh-äiti, mut SILTI mun lapset ovat olleet aina kilttejä kaikille. Kiittävät ruuasta, aukovat ovia toisille jne. ja vieläpä poikia. revi siitä sitten.

Mulla on sekä tyttö että poika - tosin aikuisia jo molemmat - ja ympäristö on aina odottanut tyttäreltäni parempaa käytöstä kuin pojaltani. Joten olen joutunut aika ajoin ihan tietoisesti muistuttamaan tytärtäni siitä, että hänellä on täysin samat oikeudet ja velvollisuudet ihmisenä kuin pikkuveljelläänkin. Molemmat lapseni kyllä käyttäytyvät hyvin, sillä itse en kovin hyvin jaksa pahatapaisia naperoita. Mutta tyttäreni ei ole tarvinnut käyttäytyä koskaan yhtään sen paremmin kuin pikkuveljensäkään.

 

Kolmas lapsi saattaa olla jo aivan eri maata! Ei kaikki johdu kasvatuksesta. Lapset ovat persoonia, ja voi olla esim tiukka murkkuikä edessä. Mun kolmas oli maailman helpoin kymmenenvuotiaaksi asti ja auta armias tätä murkkuvaihetta. Kaks ekaa kiukkus ja uhmas pieninä ja ovat nyt maailman seesteisimpiä ja upeimpia nuoria aikuisia.

Saman meinasin kirjottaa.

 

Haiskahtaa sädekehänkiillotusaineelle.

Peesi!

 

meilläpä on 2 poikaa jotka on kuin enkeleitä ja yksi tyttö ja kolmas poika jota ovat täysin mahdottomia. Että ihan en kehtais kaikesta hyvästä kunniaa itselleni ottaa, meillä on meinaan todella tiukka kuri ja vaaditaan nimenomaan hyvää käytöstä, ja silti meillä on 2+2 noin erityyppisiä lapsia....

 

Joko olette onnistuneet kasvattamaan valioyksilöt TAI lapsilta on nitistetty oma tahto, mielipiteet yms.. ovat siis ns.kynnysmattoja.

No mistä mä sitten tiedän, että onko niiltä nitistetty tahto ja mielipiteet? Ihan oikeesti mä mietin tätä paljon. :ashamed:

Siis tottakai meidänkin lapset kiukuttelee ja on ärsyttäviä, ja uhmaakin on ollut, myös siellä kaupassa. Mutta siis... nyt vaan näkee paljon lasten tekevän sellaisia asioita nimenomaan toisille lapsille ja aikuisille, joita en ikimaailmassa antaisi oman lapseni tehdä.

Ekassa tekstissä sanot, ettei lapset KOSKAAN kiukuttele/väitä vastaan kaupassa ja tässä santkin, että hmaa on, myös siellä kaupassa.. Siis onko sun lapset ylikilttejä vai eikö???

 

Lapset on eri luontoisia. Sä olet saanut ihanalta kuulostavat lapset. Multa löytyy sit ihan päin vastainen poika ja astetta helpompi tyttö kun poika mut kun saisi itse tollasen listan aikaseks niin onnelinen olsin! Valitettavasti ne on perineet mun luonteeni |O

 

Joko olette onnistuneet kasvattamaan valioyksilöt TAI lapsilta on nitistetty oma tahto, mielipiteet yms.. ovat siis ns.kynnysmattoja.

No mistä mä sitten tiedän, että onko niiltä nitistetty tahto ja mielipiteet? Ihan oikeesti mä mietin tätä paljon. :ashamed:

Siis tottakai meidänkin lapset kiukuttelee ja on ärsyttäviä, ja uhmaakin on ollut, myös siellä kaupassa. Mutta siis... nyt vaan näkee paljon lasten tekevän sellaisia asioita nimenomaan toisille lapsille ja aikuisille, joita en ikimaailmassa antaisi oman lapseni tehdä.

Ekassa tekstissä sanot, ettei lapset KOSKAAN kiukuttele/väitä vastaan kaupassa ja tässä santkin, että hmaa on, myös siellä kaupassa.. Siis onko sun lapset ylikilttejä vai eikö???

Ei koskaan ja joskus on ihan eri asiota, ehkäpä ap ei tiedä tätä