Ovatko lapseni epänormaaleja?

Olen tässä seuraillut lähiaikoina tuttujen lapsia, lähinnä nyt lähisuvusta, ja olen alkanut miettimään, että onko mun lapsissa joku perustavanlaatuinen vika, vai missä mättää? Listaan tuohon kohta jotain epänormaaliuksia omissa lapsissa, ja tietenkin on sitten niin, että olen toisten lapsien havainnut käyttäytyvän toisella tavalla, lähes säännönmukaisesti, ja ihmettelenkin, että onko mun lapset jotenkin vinoon kasvaneita, tai minä joku tyranni.

Tyttölapsia siis kaksi, tällä hetkellä ikää 3-5 vuotta.

-Lapset eivät koskaan ole ruvenneet kaupassa väittämään vastaan jos ovat pyytäneet karkkia, ja olen sanonut, että emme osta. He eivät myöskään kiukuttele, jos joskus ostan vaikkapa sipsiä, ja sanon, että ne ovat aikuisille tällä kertaa.

-Nukkumaan mentyään lapset pysyvät sängyissään, sittenkin, jos meille joskus on tullut joku vieras juuri kun he ovat menossa nukkumaan

-Lapset eivät koskaan ole lyöneet, läpsineet, tönineet tai muutenkaan kohdelleet "väkivaltaisesti" vieraita lapsia. Siis kavereitaan vaikkapa. Keskenään ovat toki joskus fyysisestikin riidelleet, mutta siitä on ollut seuraamuksia sitten kanssa.

-Lapset eivät koskaan kieltäydy jakamasta lelujaan jos meillä on joku kylässä.

-Lapset eivät kylässä huutele ruokapöydässä, vaadi mitään, hypi ruokapöydässä edestakaisin, kilju tms

-Lapset eivät kotonakaan koskaan ruokapöydässä heittele ruokaa, kaada maitoaan tahallaan tms

-Lapset eivät juuri koskaan väitä vastaan esim. kun sanon, että mennään nukkumaan/syömään tai vaikka leikkikentältä kotiin. Jos väittävät, niin se on tyyliin että kerran sanovat, vaikka että ei mua äiti väsytä, ja kuitenkin marssivat kiltisti sänkyyn.

Siis MIKSI nykyajan lapset ovat niin ILKEITÄ toisille lapsille? Eivät anna leikkiä leluillaan, sanovat, että emme ota sinua leikkiin jne? MIKSI vanhemmat sallivat sellaista? Juuri olimme sukulaisilla kylässä, ja eikös omaa lastani hiukan vanhempi tyttö siellä ominut kaikki lelunsa, ja väitti mm. ihan pokerina, että minun tyttöni RIKKOO hänen potkulautansa jos potkuttelee sillä hiukan. Eikä antanut lapseni leikkiä omalla potkulaudallaan. Ja vanhemmat vaan hymyää. :headwall:

 

onnea olette kasvattaneet lapsenne hyvin!!!!!niin harvinaista nykypäivänä.

 

Joko olette onnistuneet kasvattamaan valioyksilöt TAI lapsilta on nitistetty oma tahto, mielipiteet yms.. ovat siis ns.kynnysmattoja.

 

ei se niistä lapsista johdu vaan niistä idiooteista uus avuttomista vanhemmista!

 

Joko olette onnistuneet kasvattamaan valioyksilöt TAI lapsilta on nitistetty oma tahto, mielipiteet yms.. ovat siis ns.kynnysmattoja.

No mistä mä sitten tiedän, että onko niiltä nitistetty tahto ja mielipiteet? Ihan oikeesti mä mietin tätä paljon. :ashamed:

Siis tottakai meidänkin lapset kiukuttelee ja on ärsyttäviä, ja uhmaakin on ollut, myös siellä kaupassa. Mutta siis... nyt vaan näkee paljon lasten tekevän sellaisia asioita nimenomaan toisille lapsille ja aikuisille, joita en ikimaailmassa antaisi oman lapseni tehdä.

 

Haiskahtaa sädekehänkiillotusaineelle.

 

Meillä myös kaksi ekaa lasta samanmoisia, kilttejä. Mut tämä kolmas...huoh...kaikkea muuta kuin "kiltti"... ja ihan samat kasvatusmetodit ollut käytössä joka lapsella

 

eivät kuulosta normaaleilta. Lapsillakin kuuluu olla vähän omaa tahtoa!

 

Kolmas lapsi saattaa olla jo aivan eri maata! Ei kaikki johdu kasvatuksesta. Lapset ovat persoonia, ja voi olla esim tiukka murkkuikä edessä. Mun kolmas oli maailman helpoin kymmenenvuotiaaksi asti ja auta armias tätä murkkuvaihetta. Kaks ekaa kiukkus ja uhmas pieninä ja ovat nyt maailman seesteisimpiä ja upeimpia nuoria aikuisia.

 

Ehkä lapsista halutaan kasvattaa vahvoja ja sellaisia että pitävät puoliaan. Se vaan menee monesti vähän metsään sitten... vahva kun voi olla vaikka olis kilttikin.

 

:saint: :saint: :saint: Tätäkö halusit?

No, en ymmärrä sitä, että lapselle ei pidetä sääntöjä ja että ilkeys ja valehtelu sallitaan. Mutta noihin muihin voisin vastaavasti kysyä, että ovatko lapsesi ihan tossukoita? Kyllä normaalin lapsen kuuluu kokeilla rajojaan ja opetella pitämään puoliaan. Vanhemmat opettavat rajat mikä on kohtuullista.

Omani kiljuu S-marketissa, raivarit kotona saattavat kestää toista tuntia. Kun ei saa periksi niin huuto on kamalaa, mutta ei voida antaa kaupassa sen vuoksi periksi. Huuto voi lähteä siitä, ettei saa purra fairy-purkkia.

Jos puistossa lapsi ei lainaa lelujaan muille niin meidän sääntö on, että "joko leikitään nätisti tai mennään sisälle" Ja sitten mennään sisälle. On toki leluja, joita ei tarvitse lainata, mutta niitä ei oteta hiekkikselle missä on 10 muuta tenavaa.

 

Joo sun lapset on suorastaan sairaita .....

 

Itselläni on 3v4kk vanha lapsi ja rajat on aina olleet ja tiukka kasvatus, mutta silti tulee mutinaa ja kiukuttelua kaupassa jos ei osteta karkkia ja leluja.
Ei niitä osteta vaikka kiukuttelee, mutta raivarit tulee lapselta.

Ruokapöydässä osaa istua siististi, ei pelleile ruuan kanssa, mutta on hiukan levoton ja ei jaksaisi paikallaan olla kauaa.

Kyllä sanoo vastaan, kun ollaan leikkipuistosta lähdössä kotiin tai komennan jotain tekemään.

Oma lapseni on normaali.
Lapsen pitää uskaltaa osoittaa oma tahtonsa ja mielipiteensä vanhemmilleen, se kuuluu kasvuun ja
siten käyttäytyy lapsi joka uskaltaa uhmata vanhempiaan.
Olisi pelottavaa jos olisin niin nitistänyt lapseni, että hän ei uskaltaisi elää uhmaikää omassa kehityksessään.

 

Suoraansanottuna kuulostaa vähän "epänormaalille" ettei lapsilla ole mitään omaa tahtoa ja mukautuvat kaikkeen mitä vanhemmat tahtovat. Ovat vielä kusessa kun siirtyvät sinne julmaan koulumaailmaan jos eivät osaa puoliaan pitää ollenkaan.

 

No mistä mä sitten tiedän, että onko niiltä nitistetty tahto ja mielipiteet? Ihan oikeesti mä mietin tätä paljon. :ashamed:

Siis tottakai meidänkin lapset kiukuttelee ja on ärsyttäviä, ja uhmaakin on ollut, myös siellä kaupassa. Mutta siis... nyt vaan näkee paljon lasten tekevän sellaisia asioita nimenomaan toisille lapsille ja aikuisille, joita en ikimaailmassa antaisi oman lapseni tehdä.

Et sä sitä mistään tiedäkään. Olet toiminut niinkuin olet katsonut oikeaksi toimia. Mutta jos lapsesi vielä kolmikymppisinä tekeveät ensin niin, mitä muut haluavat, ja vasta sitten ajattelevat omia toiveitaan, olet saattanut tehdä jotain väärin. Kaikki nk hyvn kasvatetut lapset eivät sairastu nk. kiltin tytön syndroomaan, mutta jotkut sairastuvat. Etukäteen et voi tietää, kumpaan joukkoon omat lapsesi kuuluvat. Mut ja siskoni kasvatettiin kumpikin kilteiksi, mutta vain minä olin kiltti ja toisten hyväksi käytettävänä vielä aikuisenakin.

 

Ap, eikö lapsillasi ole koskaan ollut minkäänlaista uhmaikää? Meillä lapsi käyttäyttyy hoidossa ja kylässä hyvin, kotona sitten välillä uhmaillaan =)

 

on kasvanut aikuisten kanssa aina ikää vajaa 4v. Läpsii toisia välillä on iloinen nuori mies.
Nukkuu omassa sängyssään, joskus taistellaan. Ei aina jaksa istua ruokapöydässä aina syömässä ruokaa leikit kiinnostaa joskus enemmän. Taistellaan ja tapellaan, kun ei haluta
mennä suihkuun. Rakastaa saunaa ja vettä
Poika ei jaa lelujaan. Ei ole kavereita. Ainoa lapsi. Tarhan aloittaa syksyllä saapi nähdä kuinka on epänormaali jos läpsii tms.
Poika ei huuda kaupassa karkin tai minkä perään, jos huutaa niin sitten huutaa.
Lapsi ei ole täydellinen eikä vanhemmatkaan, mutta ei sitä täällä tarvi ylistää.
Poika on mitä hienoin ja rehellisen nuori mies. Kuri on tiukka, mutta pojat on poikia ja tytöt
tyttöjä. Antaa heidän välillä olla välillä vähän relammin.
Kuullostat aika tiukkapipolta.

 

No enhän mä ole sanonut, etteikö lapsilla olisi omaa tahtoa. Onhan heillä. Ja kuten sanoinkin, uhmaa ja kiukkuakin on koettu. Mutta ei esim. suoraa ilkeyttä toisia lapsia kohtaan. Onko se sitten normaalia oman tahdon osoittamista, että mustasukkaisesti omii kaikki omat lelunsa, eikä jaa mitään? Tai että mätkii kaveria turpaan mennen tullen ihan vaan siksi että se leikkii mun Hello Kitty-koneella. Tai heittele ruokaa ympäriinsä.

 

suomessa halutaan kasvattaa itsekkäitä ihmisiä. Jostain syystä on jotenkin hienoa olla töykeä ja sanoa pahasti ja pitää puolensa. Tätä vanhemmat haluavat, että lapsesta ei tule kynnysmattoa.

Jos olet kiltti muille, sinua pidetään tyhmänä ja kartetaan ja ajatellaan että sinussa on vikaa. kiusataan.

Kiltti ihminen ei saa kavereita koska on niin erilainen nykyään.
olen huomannut ihan saman kuin ap, ja meilläkin kaksi tyttölasta.

osaksi johtuu siitä, että tällä hetkellä lapset viedään tosi pienenä hoitoon suureen laumaan jossa viidakon lait ja illalla nämä vanhemmat eivät jaksa lapsiaan myöskään (toisin kuin itse, jaksoin paljon paremmin työssäkäyvänä antaa sen kaiken muun ajan lapselle kun oli muutakin) kun on niitä kotitöitä, joihin ei osata ottaa lapsia mukaan. lapset palloilevat aina keskenään ja kukaan ei kasvata.
ja osaksi sitä, että vaikka annetaan aikaa, halutaan että lapsesta tulee pärjäävä ja itsekäs. eli kannustetaan tuohon toisten kiusaamiseen ja ilkeyteen.

 

Ap, eikö lapsillasi ole koskaan ollut minkäänlaista uhmaikää? Meillä lapsi käyttäyttyy hoidossa ja kylässä hyvin, kotona sitten välillä uhmaillaan =)

Juuri meinasin samaa kysyä..kyllä kotona uhmaillaan..

 

Ap, eikö lapsillasi ole koskaan ollut minkäänlaista uhmaikää? Meillä lapsi käyttäyttyy hoidossa ja kylässä hyvin, kotona sitten välillä uhmaillaan =)

No varsinkin nuoremmalla oli. Aikamoisia kiukkukohtauksia on ollut kyllä, enhän mä toki sitä tarkoittanut, että ei koskaan kiukutella. Vaikkapa nyt kaupassa siksi, että olen sanonut, että nyt äiti laittaa ne ostokset hihnalle kun se käy nopeammin. Sitten mentiin ulos niin, että lapsi roikkui kirkuen omissa rattaissaan matkalla ulos. No, seuraavalla kerralla sitten uskoi kerrasta, kun sanoin, että nyt äkkiä ne ostokset hihnalle tai minä laitan ne.

 

suomessa halutaan kasvattaa itsekkäitä ihmisiä. Jostain syystä on jotenkin hienoa olla töykeä ja sanoa pahasti ja pitää puolensa. Tätä vanhemmat haluavat, että lapsesta ei tule kynnysmattoa.

No tätä justiinsa tarkoitin. Kun meidän lapsille tulee kavereita, me puhutaan etukäteen siitä, että nyt tulee vieraita, jotka leikkii teidänkin leluilla. Kerron, että te voisitte vaikka näyttää kaverille niitä ja niitä leluja ja on tärkää jakaa jotta toisella on kiva mieli. Niin on kaikilla kivaa, kun leikitään yhdessä ja jaetaan. Jos lapsi alkaisi huutaa kesken kyläilyn, ettei halua jollain lelulla antaa vieraan leikkiä, niin se lelu menisi jäähylle kyllä pitkäksi aikaa.

 

Musta oleellisinta on se, millainen minäkuva lapsillasi on. Onko heillä omasta mielestään oikeus puolustaa itseään ja omaisuuttaan? Vai onko heidän tehtävänään aina olla se, jota muut saavat käyttää mielensä mukaan hyväksi? Lapsesi ovat vielä aika pieniä, joten tätä lienee vielä nyt aika vaikea päätellä. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä se, että vaikka - erityisesti tyttölapsissa - kiltteys arvostetaan todella korkealle, aikuisena se voi kostautua.

 

Tuttua. Minut on kutsuttu kylään lasten kanssa, ja kyläpaikassa äiti sitten kertoi, että heidän "kallepetterillä" on nyt sitten sellainen vaihe, että kukaan ei saa leikkiä hänen leluillaan. ei millään.

Ok. eli oikein mukava lasten istua sohvalla sen kyläilyn ajan.

 

Uskon, että kyse on pitkälti luonteesta sekä opituista malleista. Millainen itse olet ollut lapsena? Entä aikuisena?

Minä olin kiltti lapsi ja kiltti aikuinen. Sopeudun tilanteisiin ja jätän omat tarpeeni toissijaiseksi. Pyrin miellyttämään muita enkä missään tapauksessa halua aiheuttaa muille mielipahaa. Töissä en miellelläni kieltäydy mistään, jos vain jotenkin pystyn hoitamaan homman. Ei pitäisi olla näin kiltti, vaan pitäisi olla enemmän omaa tahtoa ja jonkinlainen näkemys siitä, mitä ITSE haluaa. Uskon, että kiltteyteni on jotenkin peräisin äidiltäni. Hänkin alistui tilanteisiin ja jätti omat tarpeensa muiden tarpeiden taakse. Luulen, että äitini oli oppinut tähän omassa kodissaan, jossa isona vaikuttavana tekijänä oli isän alkoholiongelma ja siihen kietoutuneet muut ongelmat. Oma lapsuuteni oli onnellinen.