Outo gallup: Vaikuttiko liika lapsen toivominen raskaaksi tulemiseen?

Heippa,

En ole itse vielä plussannut, mutta hartaana toiveena olisi oma 1. nyytti tähän perheseen. Nyt oon törmännyt monesti sellaseen "kyllä se tulee ku ei mieti liikaa" asenteeseen. Mutta kun en osaa oikein olla miettimättä, kun pienoikaista toivotaan niin paljon. JOten kertokaapas viisaammat ja jo hommassa onnistuneet, että olettekos tulleet onnellisesti raskaiksi, vaikka asia olisi pyörinyt mielessä päivittäin, olette etsineet faktoja kirjoista, lehdistä, netistä ja välillä yrittämälläkin yrittäneet ja tutkineet oikeata kellonaikaa ja kuutamon asentoa.. Osoittakaa siis vääräksi, että raskaaksi voi tulla vain liikaa miettimättä Hienoa tietysti, jos osaa olla asiaa liikaa miettimättä, mutta olis kiva kuulla lohdutusta siitä, että onnistuu se ajattelemallakin..

 

No onnistuu se. Ite ainakin mietin raskaaksi tulemista koko ajan, netissä on surffailtu, greippimehua juotu (ja punaviiniä ), ovistikkuihin pissailtu, maattu tyyny pyllyn alla ettei siimähännät tulisi ulos ja vaikka mitä..
Raskaaksi tuleminen kesti kolme kuukautta ja ekalla kerralla neljä. Se lienee ihan normaali aika. Tosin sanotaanhan sitä ettei saisi olla liikaa stressiä. Mun kokemus on, että vähän vanhemmat naisihmiset sanoo aina että lapsia tulee kun on tullakseen.

 

Ekaa yritettiin 2,5v ennen tärppiä,oltiin täysin luovuttu toivosta.Toista vuos,tuli km,uskomatonta,mutta totta heti perään taas raskaana.Taas km,yks kierto välissä ja nyt on viikot jo 33+4.Eli todellaki,lapsia tulee kun on tullakseen...

 

meillä yritettiin tätä toista 8 kk. ja siinä kuussa kun pohdin enemmän laihduttamista kuin vauvaa, tuli plussa. tosin lopetin imettämisen 1,5kk aiemmin, sekin varmaan vaikutti asiaan.

plussaonnea ap:lle :heart:

 

minulla ei vaikuttanut mutta monilla muilla kyllä se on vaikuttanut....paitsi että ei me sitä tekemällä tehty vaan annettiin mahdollisuus jos on tullakseen
:heart:

 

Olen jossain muissakin pinoissa kertonut omaa tarinaa, mut laitan tähän lyhyesti, että mieheni kanssa ollaan 15-vuotta lasta suunniteltu, välillä ollaan oltu ilman ehkäisyä ja sitten opiskelujen ja muiden asioiden takia ehkäisyyn aina välillä palattu. Kolmisen vuotta sitten päätettiin antaa lapsen tulla jos on tullakseen ja kun ei reiluun kahteen vuoteen mitään tapahtunut, hakeuduttiin tutkimuksiin. Niissä ei mitään vikaa löytynyt, paitsi ikää alkaa molemmilla olla jonkun verran, niin sitten ei mennytkään montaa kuukautta, kun testi osoitti plussaa. Haluaisinkin uskoa siihen, että lapset tulee ajallaan, jos on tullakseen, toiset tulee nopeasti raskaaksi ja toiset hartaan ja pitkän toivomisen jälkeen. Toivotan todella onnea sulle vallatonakka, että teillekin se nyytti suodaan.

 

Moi! Me yritettiin toista vauvaa yli vuosi. Todella ajattelin ja stressasin asiaa... mitään ei kuitenkaan toiveista huolimatta kuulunut. Eräs keväinen perjantai-ilta kaaduin kotona tapaturmaisesti ja katkaisin sääriluuni... en todella ajatellu raskautumista sen jälkeen kun jalka oli kipeä ja kipsissä ja jouduin totaalisesti sohvapotilaaksi... siitä 2 viikkoa ja olinkin raskaana!! En silti suosittele mitään raajojen telomisia kenellekään... mutta tämä nykerö tuli kun mulla kipsi jalassa ja ihan "yllätyksenä" lopulta! Uskon että ajatusten ohjautuminen totaaliesti muale vaikutti asiaan. Toisaalta työstressistä eroon pääseminen voi myös hyvnkin olla syynä... aamuaalto 21+2

 

Meillä ensimmäistä ja toista yritettiin 6kk ja 4kk. Ja mulla oli koko ajan stressiä, että pakko onnistua heti tulemaan raskaaksi. Ajattelin asiaa koko ajan.

Kaksi seuraavaa taas tärppäsi molemmat heti ekan kk:n aikana. Ja silloin otin rennosti, en ajatellut niin asiaa. Vaan olin sillain "tulee kun on tullakseen" asenteella.

Siispä minä yhdyn siihen väitteeseen, että helpommin raskautuu, kun ei ajattele asiaa.

 

Uskon, että meillä vaikutti. Ekaa tehtiin melkein kaksi vuotta ja ehdittiin tutkimuksiinkin, mutta vikaa ei löytynyt kummastakaan.

Toisesta raskauduin heti ja etukäteen ajatus raskaudesta vähän jopa hirvitti, ja tietenkin sitten onnistui samantien.

 

Kyllä se mun mielestä vaikuttaa. Ainakin mun kohdalla. Tosiaan ekaa kun alettiin yrittään, niin meni 6kk ennenko tärppäs. Koko ajan selailin vauvalehtiä ja istuin netissä vauvasivuilla. Siten mies lähti työkomennukselle ja laitettiin vauvahaaveet jäihin. Tulin raskaaksi. Toisen kerran jätitn pillerit pois ja sen jälkeen tuli 2 menkat joita ei ois enää tarvinnu tulla. Sitten ajattelin että tässä nämä lapset on, ei enää.

Tulikin vielä vauvakuume ja talonrakennuspuuhien lomassa huomasin olevani raskaana, en edes tiennyt kuinka pitkällä. En ollut niin seurannut menkkoja. Eli kun en ajatellut asiaa niin naps!

Nyt neljäs kierros ollessa menossa. Sai lapsemme alkunsa yhdestä kerrasta, kun mies heitti että nyt jos tuut raskaaksi niin sitte tuut. Eikä vauva-asiasta oltu edes puhuttu.

 

Eipä vaikuttanut meillä vaikka kuinka toivoi vauvaa. Lopulta siis nyt olen raskaana melkein 6v yrittämisen jälkeen hoidoista.
Onnea yritykseen!

 

Itse tulin raskaaksi kun ei ollut "mahdollisuuksia" tulla.
Elio menkat oli kadonneet kokonaan kuukausiksi ja oottelin vaan että milloin saisi keltarauhashomonikuurin. Ja seksiä oli varmaan kerran kokoaikana, joten siitä napsahti.
Sitä ennen oli yritystä ja tikuttelua,lämpöjä ja muuta kyttäämistä yli vuoden ajan.

 

Kiitos kaikille ja erityisesti Amodinille järjen äänestä. Tämä on varmaan sellainen aihe, jonka jokainen kokee omalla tavallaan, mutta sillä ei ole mitään tieteellistä pohjaa. Vaikka sen tietää ettei omat ajatukset aiheuta lapsettomuutta tai vaikeuta raskautumista niin siihen uskoon on helppo sortua, kun lasta ei kuulu vaikka kaikki pitäisi olla ok. Ja kun ajattelee liikaa on helposti syyllistämisen kehässä. Aihehan on itseasiassa vähän samanlainen kuin jos syövän pelkääminen aiheuttaisi syöpää ja siihen ei varmastikaan kukaan usko.

Taidan siis uskoa, että omalla tiedonjanolla ja esiin hiipivillä peloilla ei ole tekemistä tän homman kanssa. JOs ei nyyttiä kuuluu, on jossain vikaa, jonka joko voi korjata tai ei. Vielä kuitenkin riittää positiivista mieltä. JOka ei siis vaikuta asiaan, mutta tekee aihepiirin itselle helpommaksi käsitellä.

Niin ja hienoa Amodini, että teillä on pitkän rupeaman jälkeen onnellinen lopputulos.

 

Omalla kohdalla ei kyllä ollut vaikutusta. Mulla oli todella korventava vauvakuume ja lapsenhankinta ihan kokoajan mielessä. Luin ja hamstrasin kaiken, mitä netistä, kaupoista, lehdistä jne. löysinkään aiheen tiimoilta. Ostelin lastenvaatteitakin jo ennen kuin lopetimme ehkäisyn.

Sitten kun lopetimme ehkäisyn (e-pillerit), tärppäsi heti. Neljä viikkoa pillereiden lopettamisen jälkeen saimme plussan. Se oli yllätys, sillä itsekin odotimme tuon intoiluni pitkittävän plussaamista. Ja kyse on siis esikoisesta ja molemmat olemme jo kuitenkin kolmekymppisiä tänä vuonna.

 

meillä "tehtiin ekaa" 8kk ja tämä toinen sai alkunsa asenteella tulee jos tulee.taisipa olla 3 kierto ilman ehkäisyä.

 

Ainakin mä olen halunnut lapsia hirveästi ja mulla kesti kauan saada mies mukaan projektiin. Kun hommaan vihdoin ryhdyttiin, se ei tosiaankaan ollut ainakaan mun puolelta mitään "tulee jos on tullakseen", vaan ajattelin ja stressasin lapsiasiaa ihan koko ajan . Silti ekalla kerralla tärppäs tokasta kierrosta ja toisella kerralla samaten.

Luulenpa, että hedelmöittyminen on kuitenkin aika paljon kiinni sattumasta. Toki on tietysti eroja ihmisten hedelmällisyyden välillä, mutta silti.

 

Ei vaikuttanut. Join greippiä ja jännäilin piinapinoissa. Miehen kanssa mitattiin ovista tikuilla ja TEHTIIN lasta...mielissämme leikittiin vähän sellasta tieteellistä projektia, jottei huumori lähde petihommista Yhden kerran jouduttiin jopa mukihommiin ...tosin siitä en raskaaksi tullut. Elokuussa aloitettiin ja marraskuussa raskauduin. Onnea yritykseen! :heart: