V
vieras
Vieras
Poika sai oikean isänsä vahvistettua laillisen määräajan jälkeen
8.12.2009 21:37
A A Jukka Harju
Helsingin Sanomat
Helsingin hovioikeus linjasi kokonaan uudella tavalla lapsen oikeutta saada tuomioistuimen päätös siitä, kuka on hänen isänsä, riippumatta voimassa olevasta viiden vuoden määräajasta.
Hovioikeus vahvisti, että vuonna 1961 syntyneen miehen isä oli vuonna 1936 syntynyt mies tapauksessa, jossa poika oli saanut tietää isänsä henkilöllisyyden vasta kaksi vuotta sitten.
Ratkaisu oli vastoin korkeimman oikeuden (KKO) omaksumaa linjaa. Sen sijaan se noudatti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua, jonka mukaan tiukat kannemääräajat ovat joissakin tilanteissa vastoin ihmisoikeussopimusta.
Siviilioikeuden professori Urpo Kangas kiittelee hovioikeutta hyvistä perusteluista: se ei tuijottanut pelkästään lain sanamuotoja, vaan "katsoi, miten asiat ovat".
"Tämä viestii siitä, että suomalaisessa perhelainsäädännössä eurooppalainen tulkintakäytäntö alkaa tulla peräkamariin saakka", Kangas sanoo.
"Tämä voi avata Tonavan padot eli mahdollisuuden ajaa kanteita."
Kankaan mukaan asia ei ole yksittäistapaus, koska noin joka kymmenennellä suomalaisista ei ole isää väestötietojärjestelmässä. Lisäksi on viiden prosentin mahdollisuus, että isä on rekisterissä väärä.
Tapauksen juridinen ongelma kiteytyi siihen, että lokakuussa 1976 Suomessa tuli voimaan isyyslaki, johon sisältyi viiden vuoden määräaika isyyden vahvistamiseksi.
Tässä tapauksessa miehen olisi siten pitänyt nostaa isyyskanne vuonna 1981, mutta hän sai tietää isän henkilöllisyyden sukulaisensa kautta vasta vuonna 2007. Hänen äitinsä ei siitä puhunut.
Kun mies sai tietää isästään, hän otti tähän yhteyttä ja he viettivät aikaa yhdessä. He teettivät myös dna-testit, joiden tulos oli 99,9-prosenttinen varmuus isyydestä.
Isä vastusti isyyden vahvistamista, mutta oikeus totesi hänet isäksi.
8.12.2009 21:37
A A Jukka Harju
Helsingin Sanomat
Helsingin hovioikeus linjasi kokonaan uudella tavalla lapsen oikeutta saada tuomioistuimen päätös siitä, kuka on hänen isänsä, riippumatta voimassa olevasta viiden vuoden määräajasta.
Hovioikeus vahvisti, että vuonna 1961 syntyneen miehen isä oli vuonna 1936 syntynyt mies tapauksessa, jossa poika oli saanut tietää isänsä henkilöllisyyden vasta kaksi vuotta sitten.
Ratkaisu oli vastoin korkeimman oikeuden (KKO) omaksumaa linjaa. Sen sijaan se noudatti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua, jonka mukaan tiukat kannemääräajat ovat joissakin tilanteissa vastoin ihmisoikeussopimusta.
Siviilioikeuden professori Urpo Kangas kiittelee hovioikeutta hyvistä perusteluista: se ei tuijottanut pelkästään lain sanamuotoja, vaan "katsoi, miten asiat ovat".
"Tämä viestii siitä, että suomalaisessa perhelainsäädännössä eurooppalainen tulkintakäytäntö alkaa tulla peräkamariin saakka", Kangas sanoo.
"Tämä voi avata Tonavan padot eli mahdollisuuden ajaa kanteita."
Kankaan mukaan asia ei ole yksittäistapaus, koska noin joka kymmenennellä suomalaisista ei ole isää väestötietojärjestelmässä. Lisäksi on viiden prosentin mahdollisuus, että isä on rekisterissä väärä.
Tapauksen juridinen ongelma kiteytyi siihen, että lokakuussa 1976 Suomessa tuli voimaan isyyslaki, johon sisältyi viiden vuoden määräaika isyyden vahvistamiseksi.
Tässä tapauksessa miehen olisi siten pitänyt nostaa isyyskanne vuonna 1981, mutta hän sai tietää isän henkilöllisyyden sukulaisensa kautta vasta vuonna 2007. Hänen äitinsä ei siitä puhunut.
Kun mies sai tietää isästään, hän otti tähän yhteyttä ja he viettivät aikaa yhdessä. He teettivät myös dna-testit, joiden tulos oli 99,9-prosenttinen varmuus isyydestä.
Isä vastusti isyyden vahvistamista, mutta oikeus totesi hänet isäksi.
