...tytön isää, mutta olisi kiva olla yhteydessä. Nyt hän ei halua edes kuulla meistä. Tosin ottaisin ex-avomieheni milloin tahansa. Hän oli kiva ja fiksu, mutta meillä kuihtui seksi... ja sitten toinen nainen vei hänet ollessani ulkomailla opiskelemassa pari kuukautta. Omapa oli syyni, olisi pitänyt olla hemaisevampi, hauskempi, menestyneempi, varakkaampi... mutta mua kohtasi silloin ongelmia: pari ystävää menehtyivät, menetin erään työpaikan ja seuraava oli todella stressaava, lihoin... No, turha haavehtia. En minä häntä enää takaisin saa... vaikkapa välillä muistelen kun kuuntelimme Kitkerien neitsyiden "Sinuahan minä vaan rakastan"-biisiä. Sanat ovat minulle nyt täyttä totta... Nyyh.
En ottaisi,elämä lasten kanssa on paljon parempaa arkea ilman eksää. Tunteet kuolivat useita vuosia ennen erilleen muuttamista ja eroa,teimme molemmat virheitä,tuhosimme liittomme niin ettei luottamusta,toisen kunnioitusta löydy varmasti kummaltakaan toista kohtaan. Kun enempi on arjessa sitä paskaukkoa kuin omaa kultaa niin mitä ihmeen mieltä on jatkaa taikka vielä jälkikäteen ajatella kuinka kiva vielä olisikaan olla yhdessä. Kivaa se ei ollut eikä olisi todellakaan!!!!.
Nykyisellään olen todella onnellinen,lapseni ovat suurin rakkaus ja tasavertaisena rinnallamme kulkee uusi kumppani joka on todella erilainen kuin eksä,ihana mies!.
Nykyisellään olen todella onnellinen,lapseni ovat suurin rakkaus ja tasavertaisena rinnallamme kulkee uusi kumppani joka on todella erilainen kuin eksä,ihana mies!.
En ottaisi takaisin! Luottamus toiseen on mennyt!
Lähti, kun kerroin ehkäisyn pettäneen ja yhteinen lapsemme siis ilmoitti tulostaan. yli 3v asuttiin yhdessä. Nyt olen yksin masua kasvattanut ja valmistautunut joulukuussa syntyvään lapsukaiseen. Olen onnellinen ja odotan kovasti pienokaista - vaikkakin yksin. Miehestä en ole kuullut kesäkuun jälkeen pihahdustakaan. Nyt mietinkin ilmoitanko edes lapsemme syntymästä hänelle. Mitä te tekisitte?
Lähti, kun kerroin ehkäisyn pettäneen ja yhteinen lapsemme siis ilmoitti tulostaan. yli 3v asuttiin yhdessä. Nyt olen yksin masua kasvattanut ja valmistautunut joulukuussa syntyvään lapsukaiseen. Olen onnellinen ja odotan kovasti pienokaista - vaikkakin yksin. Miehestä en ole kuullut kesäkuun jälkeen pihahdustakaan. Nyt mietinkin ilmoitanko edes lapsemme syntymästä hänelle. Mitä te tekisitte?
En ottaisi. Enkai minä olisi eronnut, jos olisin vielä halunnut jatkaa. Tai siis lapsen isähän se minut jätti ja todella tuli viikon päästä häntä koipien välissä takaisin. Mutta ei minua kohdella, kuin tiskirättiä. Ja jos tunteet eivät kotileikkiin riitä, niin ne eivät riitä.
Enkä olekatunut, sillä paremman olen löytänyt
Enkä olekatunut, sillä paremman olen löytänyt
Ottaisin takas jos minut huolisi. Mutta hänellä on uusi elämä ja annan hänen elää sitä onnellisena.
Tuli erottua synnytyksen jälkeisen masennuksen aikana ilman mitää järkevää syytä. Sanoin yks iltavaan että tää on loppu nyt ja muutin lasten kanssa pois
Tuli erottua synnytyksen jälkeisen masennuksen aikana ilman mitää järkevää syytä. Sanoin yks iltavaan että tää on loppu nyt ja muutin lasten kanssa pois
Lanella
En ottais kauopuksen isukkia, missään tapauksessa. Kun taas alkuperänen exä on nykyinen puolisokokelas. Toki, kun on niin paljon tapahtunut, on asiat vielä melko vaiheessa. Jos se alkais pikkuhiljaa tasottua. Mikäli ulkopuoliset huolehtisivat omista asioistaa tai jos asiaa on, asioi ihan asianomaisten kanssa, ei sellasten, jotka ei voi edes asiasta tietää..
En minäkään ottaisi takasin henkinen väkivaltakin oli sen verran runsasta että ei psyyke kestäisi toista 13 vuotta. :kieh:
En todellakaan ottais.Tunteet kuollu jo vuosia sitten mun puolelta ja alkoa kuluu exäl turhan paljon.
Eli otin vauvani isän takaisin. Hän sanoi kokeneensa maailmanhistorian suurimman kriisin mutta tietää nyt mitä haluaa: eli lapsen JA minut. Tosin minä olen siis kovin epäluuloinen... Ja katsotaan nyt miten menee... mutta yritän ajatella positiivisesti. Joten ei ikinä pidä sanoa ei koskaan. Pahoittelen että olen niin herkkä - en voinut vastustaa häntä ja lupausta siitä että vauva ehkä saisi parin vuoden päästä sisaruksen... Jaksamista kaikille! :flower:
Taisin vastata aiemminkin, mutta tilanteet elävät ja vaikka avioeron 1. vaihe on alkutekijöissä, silti salaa varmasti haaveilen yhteisestä perhe-elosta ja siitä miehestä, jonka avioliitossa puolisokseni otin. Paljon on tapahtunut sen jälkeen ja vain aika voi näyttää kuinka käy. Tosiasia on kuitenkin se, että anteeksi on annettava oman tulevaisuuden takia, kävi meille miten kävi. Luottamus on sitten toinen juttu. Ja olisihan se kiva, että lapsilla olisi oma isä elämässä ja arjessa läsnä. Kukaan toinen mies kun ei voi lapsiamme rakastaa samoin kuin me kaksi vanhempina.
En ottaisi nyt enkä vuosi sitten eron alussa. Kyllähän sen miehensä tuntee ja tietää ettei mitää tuu. Ai nii, se rakkauskin loppui jo suhteen aikana, lapsen vuoksi oltii viimeiset ajat yhdessä.
KRJ
Never ever!! Eiköhän se ole jo nähty mikä hän on miehiään. Eihän ne miehet muutu, vaikka sanovatkin/lupaavatkin. Paremmin on mennyt ihan sinkkumammana
pohjantähdenalla
Tätä peesailen! Munpitäis viedä eropaperit ensviikolla,mutkuitenkin salaa toivon että kaikki muuttuisi ja voisimme palata yhteen,ehjäksi perheeksi.Alkuperäinen kirjoittaja EevaRouva:
Kerttu-Kyllikki
No voisin mä sille vähän lempee antaa, mut hell no, en mä sitä enää takas ottas. Maailmassa on ihan liian paljon ihania, nuoria miehiä. :heart:
Kyllä minä sen miehen voisin takaisin ottaa, johon aikanaan rakastuin... mutta häntä ei taida enää olla. :/
Valheita on ollut liikaa ja luottamus mennyt, eli tuskin paluuta onnelliseen perhe-elämään enää olisi.
Valehtelisin, jos sanoisin etten haluaisi ehjää perhettä lasteni isän kanssa. Kyllä minä sen haluaisin.
Tosiasiassa kyllä ymmärrän, ettei se varmaan enää onnistuisi mitenkään.
Eli sitä/sellaista miestä en takaisin ottaisi, mikä lasteni isä nyt on.
Valheita on ollut liikaa ja luottamus mennyt, eli tuskin paluuta onnelliseen perhe-elämään enää olisi.
Valehtelisin, jos sanoisin etten haluaisi ehjää perhettä lasteni isän kanssa. Kyllä minä sen haluaisin.
Tosiasiassa kyllä ymmärrän, ettei se varmaan enää onnistuisi mitenkään.
Eli sitä/sellaista miestä en takaisin ottaisi, mikä lasteni isä nyt on.