T
"tii-"
Vieras
Olen valmistumassa yliopistosta ja kiivaasti etsinyt töitä omalta alalta, muutamassa haastattelussakin käynyt. Nyt sain jatko-opiskelijan paikan pieneltä paikkakunnalta, noin sadan kilsan päästä opiskelupaikkakunnaltani. Itse aihe vastaisi opintojani ainakin osittain ja pääsisin kehittämään itseäni, mutta jokin tökkii. Haastattelun jälkeen en uskonut saavani paikkaa, joten en "unelmoinut" muutosta, uusista töistä, mitä tekisin, missä asuisin jne jne. Näin olen muutaman muun paikan kohdalla tehnyt. Nyt pitäisi sitoutua tutkimukseen ja oman väitöskirjan tekoon 4-5 vuodeksi sekä jättää tutut kuviot parin viikon sisällä.
Kesällä minulla olisi 4kk töitä, mutta se ei jatkuisi, mutta toisi kaivattua kokemusta ja saattaisi avata uusia ovia. Kolmas paikka olisi mahdollinen, mutta pitkään jatkuneen "vehtailun" takia en oikeen odota sieltä mitään. Muuallekin olen hakenut.
Ottaisinko tuon tarjotun tutkijan työn ja aikanani valmistuisin tohtoriksi? Onko siitä minulle mitään hyötyä? Kehtaanko olla vastaanottamatta hyvää paikkaa?? Palkka alalle ok. Pelkään että pikkupaikkakunnalla katkeroidun työtä kohtaan... varsinkin jos koen jääväni yksin. Tiedän, että tietyllä urapolulla siitä olisi erittäin paljon hyötyä, mutta haluanko sinne?! Olen huono sanomaan ei, enkä halua sanoa kyllä, vain koska en osaa sanoa ei. Kannattaako sitoutua viideksi vuodeksi johonkin paikkaan, jos tuntee olevansa näin hukassa siitä mitä haluaa?
Opiskelupaikkakunnalla minulla on poikaystävä, jolla myös työt täällä. Olemme seurustelleet alle puoli vuotta, joten olisin valmis "uhraamaan" suhteen ja muuttamaan muualle tunnin kahden ajomatkan päähän ja aloittaa etäsuhteen, mies on samaa mieltä.
Mitä te tekisitte itse vastaavassa tilanteessa? Itselleni tulee pitkä ilta tulvaisuutta pohtiessa...
Kesällä minulla olisi 4kk töitä, mutta se ei jatkuisi, mutta toisi kaivattua kokemusta ja saattaisi avata uusia ovia. Kolmas paikka olisi mahdollinen, mutta pitkään jatkuneen "vehtailun" takia en oikeen odota sieltä mitään. Muuallekin olen hakenut.
Ottaisinko tuon tarjotun tutkijan työn ja aikanani valmistuisin tohtoriksi? Onko siitä minulle mitään hyötyä? Kehtaanko olla vastaanottamatta hyvää paikkaa?? Palkka alalle ok. Pelkään että pikkupaikkakunnalla katkeroidun työtä kohtaan... varsinkin jos koen jääväni yksin. Tiedän, että tietyllä urapolulla siitä olisi erittäin paljon hyötyä, mutta haluanko sinne?! Olen huono sanomaan ei, enkä halua sanoa kyllä, vain koska en osaa sanoa ei. Kannattaako sitoutua viideksi vuodeksi johonkin paikkaan, jos tuntee olevansa näin hukassa siitä mitä haluaa?
Opiskelupaikkakunnalla minulla on poikaystävä, jolla myös työt täällä. Olemme seurustelleet alle puoli vuotta, joten olisin valmis "uhraamaan" suhteen ja muuttamaan muualle tunnin kahden ajomatkan päähän ja aloittaa etäsuhteen, mies on samaa mieltä.
Mitä te tekisitte itse vastaavassa tilanteessa? Itselleni tulee pitkä ilta tulvaisuutta pohtiessa...
