Ottaako riski vai ei?

[riski]

Mitä tekisitte jos olisitte meidän tilanteessa?

Miehestä johtuvaa lapsettomuutta, miehellä perinnöllinen sairaus(ei automaattisesti periydy kuitenkaan) ja siihen lääkitys joka lisää epämuodostuma riskiä hieman(Suomessa ei kuitenkaan raportoitu yhtään tapausta jossa lapsella olisi mitään ollut vaikka lääke ollutkin käytössä raskauden alkaessa).

Inseminaation onnistuminen ei kamalan todennäköistä omilla siittiöillä, luovutetuilla todennäköisesti voisi onnistua.

Nyt kuitenkin (jo kerran luovutettuihin päätyneinä) alettu miettiä omilla siittiöillä inseminaatiota.

Ottaisitteko itse riskin, joka on kuitenkin pieni (normaalisti epämuodostumariski n.4% meillä se olisi arviolta 4-6%) ja menisitte inseminaatiohoitoon omilla soluilla, vaikka sitten useamman kerran ja toivoisitte että se plussa tulisi vai käyttäisittekö luovutettuja ja saisitte mahdolisesti helpommin ja nopeammin plussan?

Meille ei luovutetut muuten ole ongelma mutta se, onko se eettisesti oikein ym. on jääny mietityttää. Eli selvennykseks: Meitä ei haittaa vaikka lapsella ei olis mun miehen geenejä, mutta onko se lasta kohtaan oikein että hän ei koskaan saa tietää biol.alkuperäänsä..

Tää on nyt kovasti pohdinnassa ja auttaisi oikeasti jos ottaisittte kantaa vaikka ette itse olisikaan samassa tilanteessa!!!!Kiitos!! :flower:

 

[riski]

Ja lisäys: kovemmat hoidot ei tässä vaiheessa ole vaihtoehto, koska minussa ei ole vikaa ja hormoonihoitoihin ym en ole valmis..

 

[iituliinu]

Moi.
Jäi mietityttämään tuo lääke. Tarkoitatko, että lääke muuttaa siittiöitä tai oikeammin perintöainesta niin, että lapselle voi sen takia aiheutua kehityshäiriö ja sitä myöten epämuodostuma? Päätökseenne varmaan vaikuttaa, kuinka vakava tuo epämuodostuma olisi.
Siis Suomessa ei yhtään tapausta? Entä maailmalla? Vai perustuuko riski eläinkokeisiin? Jos vakava epämuodostuma olisi mahdollinen, niin suostuisivatko hoitopaikassanne tekemään teille inseminaation?

Toisaalta, on paljon naisia, jotka joutuvat raskausaikana käyttämään lääkkeitä, joista saattaa olla haittaa sikiölle. Mutta ilman hoitoa äiti voisi huonosti ja sitä myöten myös lapsi. Näissä tapauksissa on vain äidin yhdessä hoitavan lääkärin kanssa punnittava hyöty ja riski. Ja moni näistä naisista ihan tietoisia lääkityksensä riskeistä jo ennen raskaaksi tulemista. Ja ottavat riskin. Onneksi yleensä nämä menevät ongelmitta. Sitten on äitejä, jotka tupakoinnilla raskausaikana ottavat ihan tietoisen riskin...

Nämä vain ajatuksia, jotka tuli mieleen kun tekstiäsi luin. Hankala tilanne teillä. :hug:

 

[riski]

Kiitokset vastauksista!

Amodini: Meillä minulla ennestään yksi lapsi(edellisestä suhteesta), ja yhdesti inseminaatio tehty luovotetuilla josta seurasi raskaus, joka tosin johti keskenmenoon. Ei mulle edes ehdotettu hormonihoitoa tueksi, yksityisellä ollaan oltu hoidoissa (julkisellakin tehtäis kuulemma omaan kiertoon, oon kysyny) ja oon kyllä myös sanonu etten haluu hormoneja syödä. Oisko se, et oon todistettavasti raskautunu luomusti aiemmin ja vika selvästi miehessä sit johtanu siihen et on ajateltu et luonnolliseen kiertoon onnistuu?

Iituliinu: Ei ole varsinaista tietoa mitä lääke voisi aiheuttaaa, ei kai kenelläkään ole.. :/ Mutta varmaan mahdollisuus myös vaikeisiin vammoihin olisi..

Ihan kamalan vaikeaa.. nyt taas tuntuu et luovutetut olis ehkä se meidän juttu ja huomenna varmaan taas vaihtuu ajatukset siitä..Ei vaan oikein ole aikaa pohtia loputtomiin kun niillä luovutetuilla ei noita hoitoja välttämättä ole pitkään tarjolla lakimuutoksesta johtuen..

Lisää mielipiteitäkin mielelläni kuulisin!

 

[taustalla]

No on aika pieni riski. Esim. keskenmenoriski on normaalisti 10 %,
esim. minulla se on 40-60% kahden keskenmenon jälkeen. En silti anna vielä periksi.
Kyllä se on Luoja, joka ne lapset antaa. Jos teille on tarkoitettu terve tai sairas lapsi syntymään, niin se syntyy. Oma lapsi se on joka tapauksessa.
Näin itse uskon. Kaikki eivät tosin usko Jumalaan.
Onnea yritykseen.