Ottaa päähän

On pakko kirjoittaa heti ettei pahin raivo vielä ehdi laskeutua noustakseen TAAS seuraavalla kerralla pintaan.

Tulin nimittäin juuri vuoden ikäisten kaksostyttöjeni kanssa avoimesta päiväkerhosta. Olen siellä käynyt silloin tällöin jo siitä lähtien kun tytöt olivat 4kk. Alkuun menimme lähinnä siksi, että saisin itse hieman vaihtelua arkeen. Nykyään kuitenkin siksi, että tytöt tykkäävät kovasti ja nauttivat muiden seurasta.

Minun aikani siellä aina tähän asti on mennyt lähinnä tyttöjen kanssa touhuillessa, en ole kahvipöytäkeskusteluihin ottanut osaa. Tänään kuitenkin istuimme tyttöjen syödessä pidempään oikein kunnolla pöytään ja ajattelin itsekin nauttia kupin kahvia ja pullan. Eipä mennyt aikaakaan, kun kolme äitiä istahti samaan pöytään(olimme siis heidän vakipöydässään tällä kertaa). Lausuttiin ne samat kliseet "onpa samannäköiset tytöt" "onko noiden kaksosten kanssa ollut rankka vuosi". Puhuttaessa vauvakuumeesta, minun kohdallani vastattiin puolestani että "noiden kaksosten kanssa se arkirealismi varmasti hillitsee vauvakuumetta". Vastatessani esimerkiksi, että minulle nämä lapset ovat esikoiseni, en siis osaa verrata elämäämme elämään yhden lapsen kanssa, sain kuulla että"niin, eihän tuota kaksosuutta voi itse valita". Minulle myös kerrottiin puhuttaessa vauvakuumeesta, että minun täytyy olla varuillani, seuraavatkin lapset saattavat olla kaksoset.

En jaksa kaikkia noita kliseitä luetella mitä aina kuulen, kyllä te muut monikkoäidit osaatte ne jo itsekin varmasti ulkoa. Olen vain niin hiton kyllästynyt tuohon vallitsevaan suhtautumistapaan.

Pahoitan mieleni myös lasteni puolesta, kaksi suloista ja ihanaa tyttölasta, soisin heille vapauden nauttia elämästään ilman jatkuvaa sirkuseläimenä oloa. En tiedä mihin palstalle kirjoittaisin, että saisin edes muutaman ihmisen tukkimaan turpansa edes joskus. Mutta ihan oikeasti, en itse kyllä ainakaan kenenkään elämästä lähde heidän kuultensa tekemään omia johtopäätöksiäni.

Tulipahan avauduttua, on jo helpompi hengittää :kieh: :kieh: :wave:

 

Ymmärrän sinua, olen itse kokenut samalla tavalla monta kertaa. Ei sitä aina jaksa olla silmätikkuna ja jonkinlaisena ihmettelyn aiheena.

Mutta, paras neuvo on mielestäni koittaa antaa mennä toisesta sisään ja toisesta ulos. Tiedän, ei ole helppoa. Tiedetäänhän nuo yhden lapsen äidit, ovat niin kovin tietäväisiä kaiken suhteen, no, kyllä ne siitä vielä maan pinnalle joskus ponnahtavat.

Ken onni on, se onnen kätkeköön. Täällä Suomen maassa se vain pätee. Nuo jatkuvat voivottelut ja päivittelyt, auta armias jos yrität kertoa nauttivasi kaksosarjesta ja ihanista lapsista, kyllä siinä taitaa ihan puhdasta kateutta olla monen kohdalla mukana.

Nautitaan me ihanista lapsistamme, ei anneta turhien kommentointien liiaksi häiritä. Hyvää keväänjatkoa kaikille monikkoperheille!

 

Moi !

Päätinkin laittaa aloittaneelle tänne viestin. Mä en ole kovinkaan paljon jaksanut kuuden vuoden aikana kirjoitella palstoille. Mutta viime päivinä oon jotain heitellyt.

Mä kyllä elävästi muistan ton vauva ajan "sirkus apina"-tytöt. Mitenkä monta kertaa kaupungilla mummot pysäytti vaunuista kiinni ottaen: Nyt on kyllä pakko katsoa, onko siellä kaksi vauvaa jne. Kun oikein hiilet kuumeni niin tokaisin: Älä nyt, en muuten huomannutkaan, ja ihan kaksi.
Ilmeet oli aika veikeitä sen jälkeen.

Ihmiset luulee että kun lapsissa on jotain erikoista niin kaikilla on muka oikeus kysyä, mitä kummallisimpia asioita. Ihan vertailun vuoksi kirjoitan eilisistä 4D kaksostytöstä ja tämän loisesta. Mitenkä äidiltä salattiin tieto lapsestaan ja lääkäri hymyssä suin kertoo ettei äidin kuulu tietää lapsestaan. Oikeampaa oli kuulla se lehdestä... Aika raju vertailu, sori

Nykyään kun tytöt on kuusi niin saan vastailla kysymyksiin: hei riiteleeks ne koskaan. Niist on varmaan seuraa toisilleen (älä..!!!). Haluuk ne pukeutua samanlaisiin vaatteisiin. onk ne samanlaisia. Emmä kyllä erota niit. Voisitko laittaa niille nimitarrat selkään (siihen vastaan: joo he kyllä osaa vastata ite kumpi on kumpi ja kumpi kampi).

Joku kirjoitti et se jolla on onni se onnen kätkeköön. Oon samaa mieltä, ei noihin kaikkiin jaksa ees vastata. Muuta ku niille jotka tosiaan alkaa rassaamaan niitä hiiliä liian usein, heille on pakko tokaista jotakin.

Mä olen itelleni näin jälkeenpäin monesti joutunut sanomaan, et relaa akka. Emmä voi antaa aina saman verran itestäni molemmille, vaikkakin se tuntuu vieläkin kaikkein pahimmalta asialta. Sitä kait haluu olla se maailman paras äiti molemmille. Tärkeintä on jaksaa olla läsnä. Kuten sanoin muualla, niin mä en osaa leikkiä, se vaan ei suju. Mut oon aina kuunnellut mitä lapsilla on sydämen alla, oli se pieni tai iso juttu. Se kait se on mun mielest tärkeintä. Ja olla molemmille, kaikille, lapsille tasapuolisen tiukka, ettei tuu sitä ns. suosikki-lasta. Sen oon ite oppinut et aina kun toisella on paha päivä tai hetki niin toinen tyttö pesaa antaa siis tilaa toisen olla kiukkuinen. Ja hetken tai päivän kuluttua näyttää sen kiukkunsa sitten itse. Voi kun ite osais antaa miehellensä, tai toisinpäin, ajan olla pahalla päällä.

Kyllä se vaan on niin et rikkaus on saada tuplat. Ja sen tajuaa heti tai ajan kanssa. Ja ne muut tuplattomat yrittää tajuta tai "tietää" millaista arki on tuplien kans. Tripla on kyl varmast asia erikseen. Vielä sen verran niist kaikki tietävistä tuplattomista, jos ne ei muuta keksi ne alkaa sanoa et voi kyl mä tiedän mul on kaks lasta ihan peräkanaa, niil on se pakollinen raskaus aika vaan välissä...

 

Hei!
Kaksoseni ovat nyt 7kk ja todentotta tuota ihmettelyä saa kuulla joka kauppareissullakin. Ja ylipäätään missä hyvänsä, avoimessa päiväkodissa myöskin minä olen kuullut.

Mutta olen vain ottanut sellaisen asenteen etten anna sen häiritä. Olen niin tavattoman ylpeä lapsistani, että päinvastoin salaa ajattelen usein, että ihmiset ovat vain minulle kateellisia :ashamed: No, en tiedä ovatko vai eivätkö ole, mutta koeta ajatella sinäkin näin niin menee harmitus ohi.
Pääasia on miltä sinusta ja perheestäsi tuntuu, ei se mitä muut sanovat tai ajattelevat!

Kyllä kaksoset ovat tuplarikkaus ja -onni, en ole hetkeäkään harmitellut kun tuli kaksi kerralla.

Itsekin muuten vetoan aina siihen, että ei ole muuta mihin verrata kun kaksoset ovat ensimmäiseni. Ja se on tottakin - en osaa edes kuvitella mitä on yksösperheen arki. Onko sekään sitten niin helppoa? Joku lapsihan voi olla niin hankala ja vaativa, että yhdenkin hoitaminen on työläämpää kuin kahden helpomman.

 

Minua ottaa päähän se, kuinka saan kuulla olevani aika "tunteeton" äiti, koska en pidä lapsiani vieressä (sängyssä, heillä on oma huone, ollut jo 9kk iästä alkaen), heillä on tarkka rytmi (ruoka-ajat, nukkumaan menot), en osaa leikkiä ( osaan, mutta minun leikkini ei ole juoksua ympäriinsä vaan leipomista tms yhdessä tekemistä).

olen hitler tissien kera.

Osa on totuutta. Mutta pakko olla rytmi, muuten omat ajatukseni ja toimintani menee harakoille. Ja lapsista sen myös huomaa, jos jokin ei menekkään tutulla tavalla. Ja kyllä, tunnen olevani huono äiti, koska en tiedä olenko antanut molemmille samanverran huomiota, halannut yhtäpaljon ja ja, kaikkea mitä voi marttyyriäiti kokea, vaikka tietää tehneensä parhaansa.
Lapseni olivat "vahinko" ( tuon voi ymmärtää miten haluaa ). Paras vahinko mitä minulle on ikinä tapahtunut. Ajatus elämää ilman noita kahta apinanpoikasta saa oloni tukalaksi. Kyllä, on ollut hel*tin raskasta kaikkien sairauksien kanssa, mitä meillä on, mutta muuten. Mieletöntä.
Uskon, että kaksosuus tuo valtavan voiman lapsille. Tiedon toisen niin syvästä yhteisymmärryksestä, vai mikä olisi oikea sana... Ajatus, että minulla olisi yksi lapsi, olisi outo. En osaa edes hahmottaa, eikä tarvitsekkaan. Koska mistä minä tiedän. Minulla on vain nuo kaksi. Ja sen tiedän, että hulabaloota on jäljellä. sitä hauskaa hulabaloota.
Kylläpäs helpotti. Kiitos.
t: väsynyt, mutta onnellinen äiti.

 

Edellinen oli hyvin kirjoitettu. Kun on kaksi saman ikäistä on rytminkin oltava samanlainen,onhan esimerkiksi vanhemmalla lapsella tai koululaisella aivan erilaiset tarpeet kuin vauvalla,nukkuminen ym..
Hankala se on kaksosia samaan sänkyyn tissin viereen ottaa (ellei sitten tissit niin venyneet että ylettyvät vieruskaverillekin,mikä tuntuu kyllä pian olevan mahdollista ) mutta kaksoset saavat turvaa toisistaan ja kyllä päivällä on aikaa sylitellä vaikka yöllä sitä ei tehtäisikään,onhan yö kuitenkin vain nukkumista varten. Meillä oli toinen kaksosista "vahinko",jos niin voi sanoa kun ei osattu villeimmissä kuvitelmissakaan ajatella edes mitään mahdollisuutta identtisiin kaksosiin.
Välillä myös mietin kun teen jotain johon tarvitaan supervoimia kaksosten kanssa,puen ulos,syötän,ym. että kuinkahan yhden vauvan äidit tämän tekevät,no ehkä ne vain hikoilevat vähän vähemmän niissä tilanteissa..
Ja onhan tässä sekin plussa että olen oppinut sekä oikea että vasen kätiseksi

Jaksamisia ja kevään jatkoa kaikille!

 

Larpalle :hug: . Kuulosti niin tutulta tekstisi...

 

Voitte kertoa, kuinka kätevää on saada kaksi yhdellä raskaudella. Ja että teistä tilanne kaksosten kanssa ok, ehditte tehdä asiat hyvin, lapsista seuraa jne...

 

Hei!

Me törmäämme samaan jatkuvasti. Keräämme vielä kaksinkerroin enemmän huomiota koska perheeseemme kuuluu kahdet kaksoset. Kaikki tulee utelemaan, kuiskii, päivittelee, naureskelee olo on kuin turistinähtävyydellä. Itse olen kuitenkin joutunut sopeutumaan huomioon minkäs teet itse en siihen voi vaikuttaa, joskus teemme niin että toinen vanhemmista ottaa vanhemmat kaksoset, toinen nuoremmat silloin saamme vähän vähemmän huomiota ja liikkuminen on helpompaa.
Koettakaa jaksaa!!! :attn: :attn:

 

Heippa arvoisat kanssasisaret!

Itseäni huvitti raskausaikana empaattiset kommentit "itselleni olisi ollut katastrofi saada kaksoset", "tuttavallani on ja olivat vuoden kuluttua ihan loppu".. Samaan aikaan rinta oli pakahtua ylpeydestä omasta kaksosraskaudesta ja kovaa ja korkealta julistin, kuinka en epäile hetkeäkään, etteikö arkemme sujuisi hyvin. Ja niinhän se on sujunutkin . Saamamme huomion otan ylpeänä vastaan. Jotenkin sitä tuntee olevansa aivan erityinen, etuoikeutettu, kaksostensa kanssa . Vaikkaa hommaa ja haasteita on kaksin verroin, on sitä onnea ja iloakin , kuten edellä joku kirjoitti. Jaksakaamme muiden ihastelua, ihmettelyä ja elvistelyä. Itse tiedämme oman ja lastemme onnen :flower: .

Hyvää kesää kaikille!

 

hei, olen kahden (ei kaksosten) äiti ja olen monta kertaa jututtanut useita kaksosten äitejä, juuri tuohon tyyliin ,että ovatpa samannäköisiä ja miten olet jaksanut ym. Mutta en todellakaan vähätelläkseni kaksosten äidin osaamista vaan ehdottomasti ihaillen ja mielessäni ajatellen että olisipa ihana saada itekki tuplat. Älkää nyt rakkaat tuplamammat noin hikeentykö jos joku pysähtyy ääneen ihastelemaan ja ihmettelemään teidän aarteita. Minusta on jotenkin pikkumaista jos tuollaisista kommenteista loukkaantuu.

 

joo mutta siihen todella kyllästyy kun jatkuvalla syötöllä kytätään, pysäytellään, ja kysellään. Eriasia jos joku samastilantees oleva pysähtyy jutteleen.. :wave:

 

Meillä 10kk identtiset pojat ja tähän asti olen jaksanut ihmettelijöille vastailla suht asiallisesti. Tosin just tollaset "onko sulla siellä kaks vauvaa ja ihanko ne on kaksoset" kommentit vähän kaupassa rasittaa.Tekis mieli sanoo, et ei ku huvikseni tässä myös naapurin samannäköistä vauvaa kärräilen, onkohan isäntä käynyt sielläkin.. no olinpas tuhma.
Meilläkin toinen kaksosista "vahinko", tavoiteltu lapsiluku oli 2 ja toisen lapsen sijaan tulikin toinen ja kolmas!
Kerhossa ym. jaksan vielä kertoilla miten menee, mut kaupoilla ja muilla ihmisten ilmoilla yleensä vain hymyilen takaisin kun joku alkaa kuikuilla kärryyn ja kiihdytän vauhtia.

 

Meillä myös tuplat, tosin eivät identtiset. En koe ihmisten kommentteja kovinkaan rasittavina. Tietysti usein huvittaa, kun ihmiset kuulevat kyseessä olevan kaksoset, aivan kuin siihen yhteyteen kuuluisi todeta "onpa saman näköiset". Tämä voi olla useimmilla ja tietysti identtisillä erityisen totta, mutta meidän kaksosemme, jotka ovat kyllä samaa sukupuolta, mutta muuten "täysin eri maata", se kuulostaa kovin teennäiseltä. Mutta yhtälailla monelle kysyjälle tulee tieto yllätyksenä siitä, että kyseessä ovatkin kaksoset, eivätkä vain lyhyellä ikäerolla syntyneet sisarukset. Tämä itseäni tietysti huvittaa, mutta mistäpä kysyjä voisi tietää.

Sen mitä itse olen kokenut ihmisten keskellä liikkuessä, en tunne että lapsiamme olisi huomioitu sen enempää kuin pieniä vauvoja/lapsia yleensäkään. Kyllähän niin monella on tapana ihastella vauvan nähdessään, että onpahan suloinen. En siis itse usko tuon huomion(täällä päin/meidän kohdalla ainakaan?) kohdistuvan pelkästään kaksosiin. Tällä voi tietysti olla vaikutusta, kuten jo mainitsin, että lapsemme ovat kovin eri näköiset.

"Onni" meidänkin perheessämme on se, että kaksoset ovat esikoisemme, joten on helppo sanoa ettei ole mihin verrata. Mutta aika vähän minä kaksosten äitinä koen saaneeni mitään aiheetonta ja mieltä rasittavaa kommenttia kuulla. Ja usein jos joku kysyy, koen sen niin, että hän ei ehkä oikeasti tiedä tai ymmärrä, ja siksi kysyykin minulta. Toisaalta nykyään näkee niin paljon kaksosia, että monelle se on jo "tuttua", eikä aiheuta niin paljon ihmetystä. Monelle tuo kaksosuus voi olla vain hyvä tapa alkaa jutella. Kerrankin eräs yhden lapsen kanssa kaupassa oleva äiti kysyi minulta, ovatko lapseni kaksoset. Kun vastasin myöntävästi, hän kertoi että hänelläkin on kaksospojat, joista toinen on tässä mukana ja toinen kotona. Hetken aikaa keskustelimme tuosta kaksosuudesta. Enhän minäkään voinut tietää, kun tuo nainen minulta kaksosuudesta kysyy, mitä hän ns ajaa takaa. Mutta ajattelin ettei siinä mitään pahaa, jos hän haluaa tietää ja näin ollen saimmekin ihan mukavan juttutuokion.

Ymmärrän hyvin, että osa teistä äideistä kokee tuon kyselemisen rasittavana, halusin vain kertoa, että itsestäni tuntuu että olen saanut olla omasta mielestäni aivan rauhassa. Voihan olla että asiaan vaikuttaa se kuinka paljon lapset ulkonäöllisesti muistuttavat toisiaan. Mutta myös omalla asenteella on paljon vaikutusta. Jos tavallaan on jo heti asennoitunut siihen, että mitähän tuokin toinen kyselee, se todellakin ärsyttää, mutta jos ajattelee ettei voi tietää hänen taustojaan, eikä kysymyksen tarkoitusperää, pystyy kysymyksiin vastailemaan paljon myötämielisemmin. Toki osa noista saaduista kommenteista on todellakin aiheettomia, mutta ei kannata välittää. Kukaan muu ei tiedä omasta elämästämme niin hyvin kuin me itse.

Tsemppiä ja ihanaa kesän tuloa kaikille meille äideille!

 

Olen itse kaksonen, mutta menetin sisareni yhden vuoden ja kuukauden iässä "Mielenkiintoni" kaksosuuteen selittynee tällä. Myönnän katselevani kaksosia ehkäpä vähän pidempään - lähinnä miettien, millaista meillä sisareni kanssa olisi, jos tämä olisi elossa. Jokin selittämätön side kaksosten välillä täytyy olla, sillä vielä lukioaikana heräsin öisin ihan hysteerisenä itkemään kaksossiskoani. Viime vuosina en enää niinkään, mutta mielessä on usein ja valokuvien katseleminen herkistää. Etenkin kun olen nyt myös itse äiti. Toivoin kaksosia, mutta yksi tuli. Ehkäpä seuraavalla kerralla Eli monista syistä saattavat ihmiset olla kiinnostuneita kaksosuudesta, kuten myös muista asioista, esim. vammaisuudesta. Kaksossiskollani nimittäin oli myös Downin syndrooma. Tämän vuoksi "sydämeni sykähtää" aina nähdessäni lapsen/aikuisen, jolla on Downin syndrooma. Jaksamista kaksosten äideille muiden ihmettelyjen kanssa!

 

eli yhteenvetona; ei oo helppo olla kaksonen/ kaksosten vanhempi. Mutta jokatapauksessa HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ kaikille äideille! eiköhän tämä joskus helpota (toivon mukaan ) lapset ovat pieniä vain pienen hetken..


" Äidit pitävät lapsiaan kädestä vain hetken, mutta sydän kuuluu heille ikuisesti" :flower:

 

Meillä 5kuukauden ikäiset kaksospojat ja voin sanoa että samalla hoidolla menee kaksi kuin yksikin. Ennestään meillä tyttö ja voin sanoa että nyt paljon helpompaa vauva aika kun on jo kokemusta. Osaa nauttia täysin rinnoin lapsista ja minä olen ainakin todella otettu kun "mummelit" ihailee lapsiani.. Jos joku päivittelee tai "ottaa osaa" kun kaksoset niin minä siihen olen tuumannut että ei meillä ole tuottanut mitään ongelmaa ja totta se on. Kaksoset ollut terveitä, raskaus ja synnytys meni loistavasti ilman mitään ongelmaa, syntyivät laskettuna aikana. Aijon vielä tehdä lisää lapsia ja ei todellakaan haittaa vaikka kaksoset tulisi taas.. Naurattaa vain ne kommentit että pari vuotta menee sumussa ennenkuin selkenee jne... Olen niin hyvilläni siitä että sain kaksi ja vain yksi raskaus.

 

katotaanpa vuoden päästä ootko samaa mieltä aina vain, noin minäkin sanoin ennenku täyttivät vuoden. meillä myös vanhempia lapsia

 

\

Meillä 5kuukauden ikäiset kaksospojat ja voin sanoa että samalla hoidolla menee kaksi kuin yksikin. Ennestään meillä tyttö ja voin sanoa että nyt paljon helpompaa vauva aika kun on jo kokemusta. Osaa nauttia täysin rinnoin lapsista ja minä olen ainakin todella otettu kun "mummelit" ihailee lapsiani.. Jos joku päivittelee tai "ottaa osaa" kun kaksoset niin minä siihen olen tuumannut että ei meillä ole tuottanut mitään ongelmaa ja totta se on. Kaksoset ollut terveitä, raskaus ja synnytys meni loistavasti ilman mitään ongelmaa, syntyivät laskettuna aikana. Aijon vielä tehdä lisää lapsia ja ei todellakaan haittaa vaikka kaksoset tulisi taas.. Naurattaa vain ne kommentit että pari vuotta menee sumussa ennenkuin selkenee jne... Olen niin hyvilläni siitä että sain kaksi ja vain yksi raskaus.

En kyllä ihan samaa mieltä ole,meillä kaksoset esikoiset joten yksösestä ei sinänsä kokemusta. Lapset pian 8kk ja syntyivat käynnistyksellä rv.38+ hyvän kokoisina. Alku oli aika #&%?$!*ä..mahavaivoja ensimmäiset kuukaudet,mies töissä ja minä yksin kotona kaksosten kanssa,olin välillä vielä hereillä toisen huutavan vauvan kanssa kun mies lähti töihin ja kun tämä vihdoin nukahti heräsi kauemmin nukkunut ja sama rumba jatkui,joten omat unet jäivät kokonaan väliin.. Nyt on ihanaa aikaa kun vauvat liikkuvat itse ja viihtyvät lattialla paljon,eivät tarvitse kantelua ja viihdytystä niin paljon enää.
Ja koko 8kk on menty ilman ulkopuolista apua,siis vain minä ja mies.
En kyllä yhtään panisi pahitteeksi vaikka seuraavaksikin tulisi kaksoset,ehkä enemmän petyn jos tulee vain yksi,vaikka aivan yhtä ihania ne ovat oli niitä sitten yksi tai kolme! Ja tänään taas kaupassa mummelit ihastelivat ja lapset myös,äidit tosin näyttävät siinä tilanteessa nyrpeää naamaa...mistälie johtuu.. Eräs ihana mummo sanoi että on kyllä äidille ja isälle niin suuri rikkaus nämä upeat lapset!

Memmi ja tytöt

 

Hei!

Meillä on kaksoset n. seitsemän kuukautta ja kaksi vanhempaa lasta 7 ja 5-vuotta. On kyllä tuttua luettavaa nuo ns. empaattiset kommentit arjen raskaudesta. Ihan suoraan olen saanut kuulla, että ei käy kateeksi. Ja kaverini ihmetteli äitipiirissä, että on ne ihan tyytyväisiä vauvoja, vaikka eivät ehkä saa syliä ihan niin paljon kuin heidän iltatähtensä. En ole kokenut tätä elämänvaihetta mitenkään ylimaallisen raskaana verrattuna siihen, mitä oli vanhempien kohdalla, kun oli vain yksi vauva kerrallaan hoidettavana. Vauvamme ovat olleet hyväunisia ja perusterveitä, mikä tietysti auttaa jaksamaan ihan eri tavalla kuin että valvottaisivat joka yö.
Kyllä itse olen ollut onnellinen näistä kaksosista ja tietysti kaikista lapsistani, meillä on kotona aina sellainen elämän meininki. Mutta hienoa on sekin, että illalla kello yhdeksän talo hiljenee ja mieheni kanssa saadaan viettää aikaa kahdestaan. Elämän asenteella voi vaikuttaa olotilaansa paljon, jos asiat on muuten hyvin.

 

Meille ei kyllä paljon ole negatiivista palautetta kaksosista tullut,enemmänkin ihasteluja ja sehän tuntuu aina hyvältä. Kyllä kaikki kaksosäidit löytävät ja keksivät niksit millä arkea saa helpotettua,maalaisjärkeä käyttämällä saa aikaan vaikka mitä. Nautitaan ihanista lapsistamme ja hyvää kevättä kaikille!

 

memmi82: mistähän tuo äitien nyrpeys muuten johtuu.. meillä ensimmäinen 1,5 oli tod helppo plus että oli vielä vanhempi lapsi syötettävänä, puettavana ym.. mut sitten.. likat jooo parhaita kavereita, myös parhaimmat tappelukaverit jne.. nyt tytöt 2vee tappelee, potkii, tönii, puree, riitelee jopa samanlaisista vaatteista! . Toivottavasti helpottaa viimestään syksyyn mennes kun hoitoon menevät. Jos vielä lapsia hankitaan/saadaan olishan se helmi toiset tuplat saada, jos joku hoitais tuon ikävaiheen yli :x ja eka kerran tuli tokaisu vanhemmalta rouvalta kaupas; onneks ite ei tarvi hoitaa.. hittokun en tajunnu/keksiny äkkiä mitään takas ladattavaa :kieh: kuitenkin, ollaan me ylpeitä lapsistamme. Näitä helmiä ei todellakaan kaikille anneta

 

\

Meillä 5kuukauden ikäiset kaksospojat ja voin sanoa että samalla hoidolla menee kaksi kuin yksikin. Ennestään meillä tyttö ja voin sanoa että nyt paljon helpompaa vauva aika kun on jo kokemusta. Osaa nauttia täysin rinnoin lapsista ja minä olen ainakin todella otettu kun "mummelit" ihailee lapsiani.. Jos joku päivittelee tai "ottaa osaa" kun kaksoset niin minä siihen olen tuumannut että ei meillä ole tuottanut mitään ongelmaa ja totta se on. Kaksoset ollut terveitä, raskaus ja synnytys meni loistavasti ilman mitään ongelmaa, syntyivät laskettuna aikana. Aijon vielä tehdä lisää lapsia ja ei todellakaan haittaa vaikka kaksoset tulisi taas.. Naurattaa vain ne kommentit että pari vuotta menee sumussa ennenkuin selkenee jne... Olen niin hyvilläni siitä että sain kaksi ja vain yksi raskaus.

Meillä kanssa sama lapsimäärä ja huomiota kerätään, Usein kysytäämn, että ovatko kaikki lapset omiani...Kyllä ovat, enpä ole perhepäivähoitaja (kaksosetr vauvoja, joten ihan vaan äitiyslomalla ollaan). Ja joka kerta, kun täydellä kokoonpanolla liikkeellä, saadaan todella paljon huomiota. Oma paikkakuntamme on keskikokoinen kaupunki, joten eiköhän kohta olla kuuluisuuksia täällä