A
Aurinko
Vieras
Olen aina ollut pikkutissinen. Ennen lapsia A-kuppi, lasten jälkeen jäljelle jäi tyhjät pienet nahkapussukat ja nänni, eli AA-kuppikin oli liian iso 
Koska minulla ei ollut lasten jälkeen tissejä, jouduin nöyrtymään joka kerta kun tarvitsin liivejä ja ostamaan ne henkkamaukan teiniliiveistä (sellaiset pelkkää toppausta olevat). Lisäksi elämäni aikana olen saanut kokea, että rinnattomia on oikeus muilla naisilla kommentoida ja pitää jotenkin vähemmän naisina
En voinut käyttää yhtään avoimempia kaula-aukkoja paidoissa, mekoissa tms, koska kumartuessa vähääkään avartui tyhjkä rintakehä ja tyhjät liivikupit, koska kupeissa ei ollut mitään rintoja jotka olisivat pysyneet kupeissa (kaikki, joilla ei ole rintoja, tietävät ongelman varmasti). Uimapukuja en voinut käyttää koska ne näyttivät selvästi ettei mitään tissejä ollut. Bikineistä löytyi topattuja malleja, mutta nekin kastuessaan näytti nimenomaan topatuilta ja lisäksi eteen kumartuessa tai lasta nostaessa oli taas kupin irtautumisongelma rintakehältä
Koskaan aiemmin en ole ostanut oikeita rintaliivejä. Nuorempana, ennen lapsia, ostin 3-4t liivit häpeillen jostain Anttilan ALE-rekistä, eivätkä ne tietenkään istuneet mitenkään. Jo lapsesta alkaen olen saanut äitini kautta tuta, etten tarvitse rintaliivejä koska minulla ei ole rintojakaan. Vielä 11-vuotiaana äitini pakotti minut kävelemään kaupoille ilman paitaa kesällä että saisin rusketusta yläkroppaani. En tietenkään tarvinnut hänen mielestään paitaa, koska minulla ei ollut rintoja. Ekat rintaliivit ostin 16-vuotiaana äidiltä salaa. Vieläkin kirpaisee muisto siitä, kuinka äitini vei 11-vuotiaan siskoni rintaliiviostoksille minun ollessa 15-vuotias eikä minulla ollut yksiäkään liivejä. Oli nöyryyttävää riisuutua esim koulun liikuntatuntien jälkeen tai koripalloharjoitusten jälkeen kun kaikilla muilla oli yläkorpan peittoja rintaliivit tai toppi. Äidilläni ei myöskään ole lasten saamisen jälkeen rintoja, eikä hän käytä ollenkaan rintaliivejä. Itse taas koen, että paidat ja mekot vaan roikkuu muodottomina päällä, jos ei ole mitään, edes pientä rintamusta. Lisäksi nännien ollessa hyvin törröttävä laatua, näkyy ne selvästi paitojen läpi.
Kolmen vuoden mietinnän ja harkinnan jälkeen kävin kuukausi sitten leikkauksessa ottamassa silikoniproteesit rintalihasten alle. Nyt ne ovat parantuneet niin, etten tarvitse pitää yötä päivää tukiliivejä. Siispä kävin tänään elämäni ekan kerran ihan oikeassa alusvaateliikkeessä, jossa ihanan ystävällinen myyjä auttoi ja neuvoi löytämään oikean koon. Ostin mielestäni aivan ihanan kauniin liivit (tästä voi joku olla toki eri mieltä
), jollaisista olen haaveillut. Oli todella ihanaa, ettei tarvinnut enää ihailla rintaliivejä kauempaa tai vain hypistellä kauniitä liivejä, vaan nyt todella minulle kävi liivit ja sain ostaa sellaiset omaan kaappiini.
Todella typerä ilon aihe, mutta minulle niin iso asia tällä hetkellä
http://www.aijaa.com/v.php?i=6430389.jpg
Koska minulla ei ollut lasten jälkeen tissejä, jouduin nöyrtymään joka kerta kun tarvitsin liivejä ja ostamaan ne henkkamaukan teiniliiveistä (sellaiset pelkkää toppausta olevat). Lisäksi elämäni aikana olen saanut kokea, että rinnattomia on oikeus muilla naisilla kommentoida ja pitää jotenkin vähemmän naisina En voinut käyttää yhtään avoimempia kaula-aukkoja paidoissa, mekoissa tms, koska kumartuessa vähääkään avartui tyhjkä rintakehä ja tyhjät liivikupit, koska kupeissa ei ollut mitään rintoja jotka olisivat pysyneet kupeissa (kaikki, joilla ei ole rintoja, tietävät ongelman varmasti). Uimapukuja en voinut käyttää koska ne näyttivät selvästi ettei mitään tissejä ollut. Bikineistä löytyi topattuja malleja, mutta nekin kastuessaan näytti nimenomaan topatuilta ja lisäksi eteen kumartuessa tai lasta nostaessa oli taas kupin irtautumisongelma rintakehältä
Koskaan aiemmin en ole ostanut oikeita rintaliivejä. Nuorempana, ennen lapsia, ostin 3-4t liivit häpeillen jostain Anttilan ALE-rekistä, eivätkä ne tietenkään istuneet mitenkään. Jo lapsesta alkaen olen saanut äitini kautta tuta, etten tarvitse rintaliivejä koska minulla ei ole rintojakaan. Vielä 11-vuotiaana äitini pakotti minut kävelemään kaupoille ilman paitaa kesällä että saisin rusketusta yläkroppaani. En tietenkään tarvinnut hänen mielestään paitaa, koska minulla ei ollut rintoja. Ekat rintaliivit ostin 16-vuotiaana äidiltä salaa. Vieläkin kirpaisee muisto siitä, kuinka äitini vei 11-vuotiaan siskoni rintaliiviostoksille minun ollessa 15-vuotias eikä minulla ollut yksiäkään liivejä. Oli nöyryyttävää riisuutua esim koulun liikuntatuntien jälkeen tai koripalloharjoitusten jälkeen kun kaikilla muilla oli yläkorpan peittoja rintaliivit tai toppi. Äidilläni ei myöskään ole lasten saamisen jälkeen rintoja, eikä hän käytä ollenkaan rintaliivejä. Itse taas koen, että paidat ja mekot vaan roikkuu muodottomina päällä, jos ei ole mitään, edes pientä rintamusta. Lisäksi nännien ollessa hyvin törröttävä laatua, näkyy ne selvästi paitojen läpi.
Kolmen vuoden mietinnän ja harkinnan jälkeen kävin kuukausi sitten leikkauksessa ottamassa silikoniproteesit rintalihasten alle. Nyt ne ovat parantuneet niin, etten tarvitse pitää yötä päivää tukiliivejä. Siispä kävin tänään elämäni ekan kerran ihan oikeassa alusvaateliikkeessä, jossa ihanan ystävällinen myyjä auttoi ja neuvoi löytämään oikean koon. Ostin mielestäni aivan ihanan kauniin liivit (tästä voi joku olla toki eri mieltä
), jollaisista olen haaveillut. Oli todella ihanaa, ettei tarvinnut enää ihailla rintaliivejä kauempaa tai vain hypistellä kauniitä liivejä, vaan nyt todella minulle kävi liivit ja sain ostaa sellaiset omaan kaappiini.Todella typerä ilon aihe, mutta minulle niin iso asia tällä hetkellä
http://www.aijaa.com/v.php?i=6430389.jpg
ja nätit on liivit 
