Siis ei mikään karjalanpaisti, mitä tarjotaan joka paikassa mainitulla nimellä ja on yleensä kuin soppaa pikemmin kuin paistia. Äidiltäni ( Kiviemi, Sakkola, Viipuri) olen oppinut: kolmen sortin lihaa, sikaa, nautaa ja lammasta. Aina luita vähän mukana. Kananmunan kokoisina paloina tai vähän isompinakin. Lihat pataan, lammas pohjalle nauta sitten ja rasvainen sika päällimmäiseksi. Mausteeksi vain suolaa. Ihan vähän vettä pohjalle ja sitten kuumaan uuniin.Tässä vaiheessa lihat saavat väriä ja makua. Nyt lihoja pitää varovasti pyöräytellä. Sitten lisätään vettä, jos on tarve, koska lihoista tulee itsestään runsaasti nestettä. Missään nimessä lihoja ei saa nesteellä peittää! Alennetaan lämpöä ja annetaan hautua pitkään kunnes lihat alkavat irrota luista. Näin se kävi ja luutkin järsittiin himokkaasti aivan viimeistä myöten.
Kyllä äitini laittoi joukkoon myös naudan munuaisia paloina, ja se antoi paistille oman täydennyksensä ja nämä " selkämunien" palaset olivat (ovat ) kaikkein halutuimpia sattumia sellaisillekin, jotka eivät yleensä munuaisia halua syödä ollenkaan.
Oma versioni tästä äitimuorin ohjeesta ei poikkea muuten, mutta laitan vain muutaman valko- ja maustepippurin marjan, aivan pienen sipulin ja yhden pienen porkkanan lampaalihan kaveriksi. Naudan munuaiset paistan erikseen voissa ja kaadan liemen pois ja lisään munuaiset lopuksi paistiin.
Siis karjalainen uunipaisti ei ole lihakeitto, vaan nimenomaan paisti!
Eivät ole ihmiset minulle muuta maininneet kuin: olipa mahtava paisti!
V.H.
