Ostaako muiden miehet mitä vaan teille?

["Hannelee"]

Musta tuntuu että mun mies voisi melkeenpä ostaakin, ei henno nähtävästi kieltää multa mitään. Ollaan oltu yhdessä puolisen vuotta, olen saanut tähän mennessä upean kultasormuksen ja nyt kun mulla on tällä viikolla synttärit niin rohkaistuin pyytämään pari juttua. Sanoin että haluaisin kultaiset korvakorut ja kaulaketjun. Hän sanoi että voisin itse mennä valitsemaan mitkä haluan ja hän sitten maksaa ne. Hävetti ensin vähän pyytää, mutta toisaalta ei mitään saa jos ei uskalla. Hän tietää että mä tykkään koruista, vaikken muuten olekaan materialisti.

Me ollaan ihan tavallisia ihmisiä ja raha ei todella kasva puussa, mutta mies tekee kovasti töitä ja olen minäkin töissä.

 

[Peyote]

Kai se ostais mutta mua ei kiinnosta yhtään mitkään korut.

 

["V ieras"]

No ei nyt mitä vaan.
Hopeisia Kalevala Koruja, kenkiä ja vaatteita lähinnä. Ja tietysti huonekalut, kodinkoneet ym. pikkusälät.

 

[astrolabe]

No ei. Jos raha on tiukassa niin ei osteta turhuuksia. Mut ei hän juurikaan mitään multa kiellä, viimeksi sain synttärilahjaksi käpykakun toiveeni mukaan. Korut ja kukat ei kiinnosta mua, mutta esmes kahvin keittäminen on huomaavainen ele.

 

["ville"]

En osta, mulla onkin järki päässä.

 

["valo"]

Muiden miehet kyllä, oma ei.

 

[Voih]

Ei mulle ole miehet koskaan ostaneet mitään, pitkin hampain ehkä jotkut sukat tai tohvelit joululahjaksi tai synttäriksi, jos edes sitäkään. En kyllä ilkeäisi mitään kallista edes pyytää.
Edellinen ei kyllä olis tarjonnut edes pizzerian pitsaa, jos grillin hamppariakaan, saahan niitä kaupasta eurolla tai alle.

 

[Parus montanus]

osti luomuomenoita tänään MULLE. Oli kyllä ihanaa.

(oikea vastaus, ei osta, ei ole sormuksia tai koruja ostanut, ei tarvitsekkaan. maksaa kyllä pikkuostoksiani ja ruokaa)

Kustansi ihanan kodin ja auton meille. Eli onhan ne mullekin, tavallaan. Kyllä tämä koti merkkaa mulle enemmän, kuin joku sormus tai koru. Korunhan voi vaikka hukata, talossa asutaan.

 

[MolliMelooni]

Ei ole muiden miehet ostaneet mulle juuri mitään, ellei omaa isää lasketa.

 

["Hannelee"]

Mulle on miehet aina ostaneet koruja yms. Siinä on just se juttu että pitää vaan rohkeesti pyytää mitä haluaa tai tarvitsee. Miehet työelämässäkin uskaltaa pyytää parempaa palkkaa kuin naiset, meidänkin pitää vaan uskaltaa. Mä olen myös itse tosi ihana miehelleni ja exillekin oon ollut, laittaudun mielelläni häntä varten ja en esim. nalkuta ikinä mistään ja en pode koskaan päänsärkyä. Haluan olla onnellinen ja teen itsekin sen eteen töitä parisuhteessa.

En tiedä, mutta lähipiirissä olen huomannut että muutamat naiset jotka eivät ikinä saa mitään tai pyydä mitään, niin heitä kohdellaan muutenkin huonosti parisuhteessa. Eli joissain tapauksissa se on niinkin että nainen tavallaan pyytämällä näyttää miehelle tajuavansa oman arvonsa. Toki kaikki muukin toisesta huolehtiminen on ihanaa, kuten juurikin se kahvin keittäminen jne. Mekin tehdään kaikkia sellaisia juttuja puolin sun toisin.

Erään uskonnon perustaja sanoi aikoinaan: 'Ole miehesi palvelija, niin hän on sinun palvelijasi'

 

["ville"]

[QUOTE="Hannelee";29561219]Mulle on miehet aina ostaneet koruja yms. Siinä on just se juttu että pitää vaan rohkeesti pyytää mitä haluaa tai tarvitsee. Miehet työelämässäkin uskaltaa pyytää parempaa palkkaa kuin naiset, meidänkin pitää vaan uskaltaa. Mä olen myös itse tosi ihana miehelleni ja exillekin oon ollut, laittaudun mielelläni häntä varten ja en esim. nalkuta ikinä mistään ja en pode koskaan päänsärkyä. Haluan olla onnellinen ja teen itsekin sen eteen töitä parisuhteessa.

En tiedä, mutta lähipiirissä olen huomannut että muutamat naiset jotka eivät ikinä saa mitään tai pyydä mitään, niin heitä kohdellaan muutenkin huonosti parisuhteessa. Eli joissain tapauksissa se on niinkin että nainen tavallaan pyytämällä näyttää miehelle tajuavansa oman arvonsa. Toki kaikki muukin toisesta huolehtiminen on ihanaa, kuten juurikin se kahvin keittäminen jne. Mekin tehdään kaikkia sellaisia juttuja puolin sun toisin.

Erään uskonnon perustaja sanoi aikoinaan: 'Ole miehesi palvelija, niin hän on sinun palvelijasi'[/QUOTE]

Eipä ole moisia onnenonkijoita kohdalle sattunut ja silti on ihan normaalia naisia ollut eikä ole tarvinnut päänsäryistä kärsiä. Onneksi parasiittitutka on aina toiminut.

 

["Hannelee"]

Nooh, musta me ihmiset vaan tykätään eri asioista ja mä tykkään koruista. Kun tärkeä ihminen on sellaisen ostanut niin sillä on tunnearvoa. Eikä se tee musta onnenonkijaa, jos olisin niin silloin olisin valinnut kyllä ihan jonkun muun kuin tavallisen duunarin.

 

["Hannelee"]

Unohdin että suomalaisille kitupiikeille lahjan ostaminen on ylivoimainen tehtävä puolin sun toisin. Se taisikin olla yksi monista syistä miksi sieltä aikoinaan lähdin, kitupiikkikulttuuri jossa naista ei huomioida kunnolla.

 

["ville"]

[QUOTE="Hannelee";29561244]Nooh, musta me ihmiset vaan tykätään eri asioista ja mä tykkään koruista. Kun tärkeä ihminen on sellaisen ostanut niin sillä on tunnearvoa. Eikä se tee musta onnenonkijaa, jos olisin niin silloin olisin valinnut kyllä ihan jonkun muun kuin tavallisen duunarin.[/QUOTE]

Kyllä tekee

 

["öhöm"]

Olen varmaan vähän erikoinen, mutta töissä palkankorotuksen pyytäminen ja mieheltä korujen kinuaminen eivät ole mielestäni ihan sama asia.

 

[hikki]

Alussa tykkäsi ostella koruja ja muita, mutta mä pilasin sen.

Miehen maku koruihin on todella "arveluuttava" verrattuna omaan makuuni ja rehellisesti sanottuna sain pari niin rumaa korua etten niitä halunnut pitää.
Sitten mies otti nokkiinsa kun vaivalla oli valinnut korut, mutta koskaan ei niitä mun käyttämänä nähnyt.

Lopulta, muutama viikko ennen erästä syntymäpäivääni näin miehen selaamassa koruesitettä ja oli pakko sille sanoa etten halua koruja lahjaksi. Kysyi että miksi, niin pakko oli kertoa että ne hänen valkkaamat on tosi rumia.
Pelkäsin että ostaa vielä jonkun tosi ruman tonnin arvoisen kaulakorun.

Eli ei, en saa koruja, enää ikinä.

 

["Hannelee"]

Alussa tykkäsi ostella koruja ja muita, mutta mä pilasin sen.

Miehen maku koruihin on todella "arveluuttava" verrattuna omaan makuuni ja rehellisesti sanottuna sain pari niin rumaa korua etten niitä halunnut pitää.
Sitten mies otti nokkiinsa kun vaivalla oli valinnut korut, mutta koskaan ei niitä mun käyttämänä nähnyt.

Lopulta, muutama viikko ennen erästä syntymäpäivääni näin miehen selaamassa koruesitettä ja oli pakko sille sanoa etten halua koruja lahjaksi. Kysyi että miksi, niin pakko oli kertoa että ne hänen valkkaamat on tosi rumia.
Pelkäsin että ostaa vielä jonkun tosi ruman tonnin arvoisen kaulakorun.

Eli ei, en saa koruja, enää ikinä.

No miksette vaan sopineet että sä valitset itse? Toki romanttisempaa jos mies valitsee ja tulee 'yllätyksen' kanssa kotiin, mutta onhan se silti rakas muisto mieheltäsi vaikka olisitkin itse valinnut sen, ja vielä noin helppoa kun katalogi kotona josta valita.

 

[-Tero-]

[QUOTE="Hannelee";29561264]No miksette vaan sopineet että sä valitset itse? Toki romanttisempaa jos mies valitsee ja tulee 'yllätyksen' kanssa kotiin, mutta onhan se silti rakas muisto mieheltäsi vaikka olisitkin itse valinnut sen, ja vielä noin helppoa kun katalogi kotona josta valita.[/QUOTE]

Haluaisiko Hannele iltakivaa? (Webin kautta)

 

["ville"]

[QUOTE="Hannelee";29561251]Unohdin että suomalaisille kitupiikeille lahjan ostaminen on ylivoimainen tehtävä puolin sun toisin. Se taisikin olla yksi monista syistä miksi sieltä aikoinaan lähdin, kitupiikkikulttuuri jossa naista ei huomioida kunnolla.[/QUOTE]

Toisin sanoen huorailusi ei kantanut hedelmää näin pelkistetysti sanoen.

 

["Hannelee"]

[QUOTE="ville";29561268]Toisin sanoen huorailusi ei kantanut hedelmää näin pelkistetysti sanoen.[/QUOTE]

Suomessa olin naimisissa ökyrikkaan miehen kanssa, jonka firman osakkeitakin omistin. Luovuin kuule aivan kaikesta kun miehellä oli liian paha alkoholiongelma, en vaatinut penniäkään kun lähdin. Niin ja mies oli tutustuessamme köyhä, rikastui suhteemme aikana yrityksensä ansiosta. Mutta ihan sama mitä suomalaiset kitupiikkivillet ajattelee, ei mua kiinnosta.

 

["ville"]

[QUOTE="Hannelee";29561272]Suomessa olin naimisissa ökyrikkaan miehen kanssa, jonka firman osakkeitakin omistin. Luovuin kuule aivan kaikesta kun miehellä oli liian paha alkoholiongelma, en vaatinut penniäkään kun lähdin. Niin ja mies oli tutustuessamme köyhä, rikastui suhteemme aikana yrityksensä ansiosta. Mutta ihan sama mitä suomalaiset kitupiikkivillet ajattelee, ei mua kiinnosta.[/QUOTE]

Jos ei kiinnostaisi, et täällä tällaista lööperiä laskettelisi.

 

["öhöm"]

[QUOTE="Hannelee";29561251]Unohdin että suomalaisille kitupiikeille lahjan ostaminen on ylivoimainen tehtävä puolin sun toisin. Se taisikin olla yksi monista syistä miksi sieltä aikoinaan lähdin, kitupiikkikulttuuri jossa naista ei huomioida kunnolla.[/QUOTE]

Ei kuitenkaan mennyt se ulkomaalaisenkaan miehen valinta ihan nappiin, kun jouduit pyytämään niitä koruja? Lahjat saadaan, niitä ei pyydetä. Teidän tapauksessa sinä ostatat ja mies kustantaa. Se on hankinta, ei lahja. Eikä siinä ole mitään vikaa, jos systeemi sopii molemmille.

 

["Hannelee"]

[QUOTE="öhöm";29561281]Ei kuitenkaan mennyt se ulkomaalaisenkaan miehen valinta ihan nappiin, kun jouduit pyytämään niitä koruja? Lahjat saadaan, niitä ei pyydetä. Teidän tapauksessa sinä ostatat ja mies kustantaa. Se on hankinta, ei lahja. Eikä siinä ole mitään vikaa, jos systeemi sopii molemmille.[/QUOTE]

Joo se on totta että tällä kertaa sanoin että haluaisin korvikset ja ketjun, aikaisemmin hän nimenomaan vaati saada ostaa mulle sen sormuksen, itse en silloin ollut sanonut sanaakaan mistään ostamisista. Olkoon sitten hankinta tällä kertaa, meille se sopii hyvin. Mies on tyytyväinen kun mä olen tyytyväinen

 

[Mythago]

Jaa enpä tiiä, kun en oo pyytäny. Osti se kyllä mulle uuden täkin ja tyynyn. Kalliin, ergonomisen tyynyn, eli selvä merkki arvostuksesta :xmas:

 

[Data]

Onko teillä eri rahat eikä yhteiset? Yhteisistä rahoista lahjat on poissa molemmilta ja kumpikin voi ostaa mitä haluaa.