Osittaisella hoitovapaalla kotona kiukuttelua

Hei !


Meillä on aloitettu pari viikkoa sitten päivähoito ja itse palasin töihin. Olen osittaisella hoitovapaalla yhtenä päivänä viikosta lapsen kanssa kotona. Kuvittelin että meillä on mukava päivä kaksistaan kotosalla ulkoillen ja leikkien yhdessä. Mutta nämä kaksi kertaa mitä ollaan oltu tällä osittaisella hoitovapaalla ovatkin olleet yhtä natinaa ja kiukuttelua. Kummallakin kertaa olen sitten hermostunut kun aikani olen koittanut hyväntuulisena lasta lohdutella ja piristää yms. sitten on tullut sellainen fiilis että pitäisikö tämä osittainen hoitovapaatouhu keskeyttää jos lapsi kerran on mieluummin vaikka päiväkodissa tuonkin päivän kuin äidin kanssa kotona. Pääsisinkin melkeimpä töissä helpommalla kuin kotosalla kiukuttelevan muksun kanssa, tulee itselläkin vaan paha mieli moisesta rutisemisesta. Haluaisin kuitenkin tehdä lyhennettyä työviikkoa ja viettää lapsen kanssa kahdenkesken tuon yhden päivän viikosta kotosalla. Viikonloppuna ei mielestäni ole tällaista, tietty tuolloin on myös mieskin kotona vapaalla. Eikö äidin kanssa kaksistaan sitten enää viihdytä, vai mistäköhän oikein on kyse? Lapsi viihtyy päiväkodissa, mutta on kyllä päivähoidon alettua nukkunut yönsä tosi huonosti ja pätkittäin, joten väsynytkin saattaa olla... Onhan nyt tietty vasta kaksi kertaa ollut tätä osittaista hoitovapaata, mutta mietityttää vaan että josko jatkossakin on tällaista. Onko muilla ollut tällaista, vai viettävätkö muut äidit tai isät kivoja osittaisia hoitovapaapäiviä lapsensa kanssa ?

 

Päivähoito on niin uusi juttu teillä, että lapsi selvästi käytöksellään protestoi "hylkäämistä". Ei siis tarkoita, ettei lapsi viihtyisi päivähoidossa tai olisi lakannut tykkäämästä äidin seurasta. Lapsi kokee eroahdistusta ja purkaa ikäväänsä kiukutellemalla. Menee varmaankin ohi, kunhan on kunnolla tottunut päivähoitoon.

 

En yhdy edelliseen. Ei välttämättä mene ohi. Tohon kannattaa vaan alkaa totutella. Itsellä kaksi lasta ja sellaista kíukuttelua ja marinaa se usein kotona on. Sellaista se on. lapset ovat harvoin ihania eikä heidän pidäkään olla. En veisi ainakaan enempää hoitoon, ei se poista kotona kiukuttelua. Eikä johdu siis pelkästään päiväkodista, sitä on turha syyttää. Meillä kiukuttelee kotilapset ja nukkuu ajoittain huonosti...lapset nyt vaan ovat sellaisia. Ja yritä ajatella positiivisesti, lapset kiukuttelee rakkaimmilleen. Sinkkonenkin on sanonut, että lapset olisi epänormaaleja, jos eivät kiukuttelisi ja olisivat aina kiltisti.

 

Hei!

Meillä on sellainen tilanne, että olen töissä 2-3 päivänä viikossa ja muina päivinä kotona pojan 1 v 5 kk kanssa. Minun työpäivinä joko mies hoitaa poikaa tai jompi kumpi mummoista tulee meille kotiin hoitamaan. Tilanne siis vähän erilainen kuin teillä ammu10, mutta kiukuttelua ja natinaa on ollut meilläkin minun töihin paluun jälkeen. Kiukuttelu alkaa heti kun tulen töistä kotiin, poika roikkuu lahkeessa, kerjää huomiota, itkee ja kitisee jonkin aikaa. Ja myös yhteisinä vapaapäivinä hän osoittaa helposti mieltään äidille, muuten isän tai mummon hoitaessa on kuin päivänpaiste.

Olen käynyt töissä nyt kolmen kuukauden ajan ja tilanne on kyllä meillä nyt rauhoittumaan päin. Toki poika kiukuttelee edelleen minulle helpommin kuin esim. isälleen, mutta rauhoittuneet yhteiset päivät kuitenkin on. Olen yrittänyt ajatella, että poika vain ilmaisee ikäväänsä kiukuttelulla ja suhtautua asiaan rauhallisesti ( tiedän, ei oo aina helppoa!). Ei se ole merkki, ettei äidin seura enää kelpaisi, päinvastoin, se on merkki, että äiti on lapselle niin rakas ja tärkeä, että hänelle lapsi voi näyttää pahatkin tunteet ja ikävän ja ahdistuksen kiukuttelemalla ilman pelkoa, että äiti hylkää.

Voimia sinne, meillä ainakin tilanne helpottui ajan kanssa!

 

onkohan meidän tyttö sitten epänormaali lapsi kun hän on suurimman osan ajasta hyväntuulinen, halailee ja pussailee kun haen häntä hoidosta. Tottakai joskus on pientä kiukuttelua mutta harvemmin. Ärsytti vaan toi möömin kommentti että lapset ovat harvoin ihania!! Puppua sanon minä!

 

Niin jäi vielä taaperon ikä mainitsematta 1,6 v. Minkähän ikäisiä muitten vastanneitten lapset on.

 

Sulla on vasta yksi lapsi eikä sille ehkä ole vielä tullut uhmaa. Mulla on kolme lasta ja neljäs tulossa. Kyllä varsinkin useampi lapsisissa perheissä lapset usein kiukuttelee ja tappelee keskenään alituiseen. Aina on jotain pientä, ei siis mitään vakavaa tai epänormaalia. Me useamman lapsen äidit ei välttämättä enää muisteta sitä autuutta, kun oli vaan yksi lapsi, jonka sai helposti pidettynä tyytyväisenä. isommassa lapsikatraassa on yleensä aina joku tyytymätön; joku sai enempi jäätelä (mukamas), haluaa juuri sen lelun, joka on siskolla jne jne. Ja möömin kommentti taisi olla lastenpsykiatri Sinkkosen. Oli juuri viime meidän perhe lehdessä tuo samainen kommentti, varmaan löytyy muualtakin. Turha ärsytys siis pois.

 

Sinkkosen suora lainaus meidän perhe lehdestä: Lapsi on harvoin ihana eikä hänen kuulukaan olla.
Lähinnä hän tarkoittaa lohduttaa vanhempia, jotka kamppailevat uhmaikäisten kanssa ja väsyvät ainaiseen "tappeluun" joka asiasta. musta tuntuu, että ongelma tässä keskustelussa on tälle palstalle tyypillinen tapa haluta haukkua muita ihmisiä. Tuskin möömi tarkoitti, että omat lapset eivät olisi ihania enkä minäkään sitä tarkoita. Puhuttiinhan me siis KIUKUTTELEVISTA lapsista???! Ei lapsista ylipäätänsä? Älkää viitsikö tahallaan etsiä ärsytyksen aiheita? Ja katsokaa alökuperäinen aihe eli se mistä keskustellaan? Että jos puhutaan kaaleista ei vedetä keskusteluun porkkanoita mukaan? yritetään pitää asialinja jookos. Eiköhän jokaisella äidillä ole maailman ihanimmat lapset, vaikka kuinka kiukuttelisivat.

 

Ap:n kysymykseen:
Meillä kotipäivät ovat melko samanlaisia kuin olivat ennen töihin lähtöäni. Nyt alussa on ollut enemmän sylin kaipuuta, mutta ehkä jopa rauhallisempaa kiukuttelun suhteen (minkä kyllä myös osaa). lapsi on pian 1v5kk.

 

No huh huh, mikä keskustelu on täällä jyllännyt. Apua! Keskustellaan siis kiukuttelusta! Alkuperäinen murehti, pitäisikö päiväkodin määrää pienentää tai lisätä kiukkuilun takia. Minun kommentteni ainoa tarkoitus oli lohduttaa häntä, että kyllä ne täysin kotilapsetkin kiukuttelevat ja korostaa, että lapsien kuuluukin kiukutella, että äiti ei voi tekemisillään (päiväkotiin tai ei, enempi tai vähempi) asiaan vaikuttaa. Kun keskustellaan kiukuttelusta, lapsen ei tarvitse eikä pidäkään olla ihana. Kiukuttelu kuuluu kehitykseen. Ja mitä enempi tulee lapsia, sen enempi kiukuttelua joutuu kuuntelemaan. Meille on juuri tärpännyt kolmas. Eli jatkossa lisää. Mutta lapset siis ylipäätänsä ovat ihania.
Itse asun Saksassa ja tykkäsin käydä paljon tällä palstalla, mutta nyt viime aikoina tuntuu täällä jylläävän aikamoinen mollaus. Jokaista lausetta syynätään ja käännellään ja väännellään ja tuntuu, että oikein etsitään jotain, mistä voisi toiselle päästä sanomaan. Ehkä pitäisi siirtyä jollekin saksalaiselle palstalle, siellä käytös olisi ehkä korrektimpaa. Mutta peppuliini teki kyllä hienon positiivisen vaikutuksen pyytämällä anteeksi. Mutta peppuliini, kun puhutaan kiukuttelevista lapsista niin alkuperäistä et ehkä auta kertomalla, että teillä ollaan 99% kilttejä ja ihania. Täytyypä sanoa, että olette tosi onnellisia. Meillä nyt yksi on marissut kohta 4 viikkoa poskihampaiden tulon takia ja esikoisella on normaali uhmavaihe menossa, mutta siis korostan, että rakkaita silti.

 

No huh huh, mikä keskustelu on täällä jyllännyt. Apua! Keskustellaan siis kiukuttelusta! Alkuperäinen murehti, pitäisikö päiväkodin määrää pienentää tai lisätä kiukkuilun takia. Minun kommentteni ainoa tarkoitus oli lohduttaa häntä, että kyllä ne täysin kotilapsetkin kiukuttelevat ja korostaa, että lapsien kuuluukin kiukutella, että äiti ei voi tekemisillään (päiväkotiin tai ei, enempi tai vähempi) asiaan vaikuttaa. Kun keskustellaan kiukuttelusta, lapsen ei tarvitse eikä pidäkään olla ihana. Kiukuttelu kuuluu kehitykseen. Ja mitä enempi tulee lapsia, sen enempi kiukuttelua joutuu kuuntelemaan. Meille on juuri tärpännyt kolmas. Eli jatkossa lisää. Mutta lapset siis ylipäätänsä ovat ihania.
Itse asun Saksassa ja tykkäsin käydä paljon tällä palstalla, mutta nyt viime aikoina tuntuu täällä jylläävän aikamoinen mollaus. Jokaista lausetta syynätään ja käännellään ja väännellään ja tuntuu, että oikein etsitään jotain, mistä voisi toiselle päästä sanomaan. Ehkä pitäisi siirtyä jollekin saksalaiselle palstalle, siellä käytös olisi ehkä korrektimpaa. Mutta peppuliini teki kyllä hienon positiivisen vaikutuksen pyytämällä anteeksi. Mutta peppuliini, kun puhutaan kiukuttelevista lapsista niin alkuperäistä et ehkä auta kertomalla, että teillä ollaan 99% kilttejä ja ihania. Täytyypä sanoa, että olette tosi onnellisia. Meillä nyt yksi on marissut kohta 4 viikkoa poskihampaiden tulon takia ja esikoisella on normaali uhmavaihe menossa, mutta siis korostan, että rakkaita silti.

Mä ihan oikeesti haluan pyytää myös sulta anteeksi. Mulla oli ihan älytömän huono päivä...tytö oli just muratunut kätensä ja ei oikeen aivot toiminut kympillä. Mulla ei todellakaan ole yleensä tapana reagoida noin. Anteeksi.

Ymmärrän kyllä nyt täysin pointtisi ja juu meillä ollaan onnekkaita kun kiukuttelua on tooooosi vähän... mutta joo, neiti on vasta 3, joten vielä ehtii..

Poistan nyt nuo huonot kirjoitukseni. Sori vielä kaikille...