Osaisiko joku auttaa (tunteet vs. järki)

[sydän sekaisin]

Mä tarvitsisin nyt keinoja, miten pääsen yli jostakin, joka pyörii mielessä koko ajan. Niin vakavasta asiasta ei ole kyse, että psykiatrille menisin. Tässä on kyse "vain" kielletyistä tunteista. Mun olis ihan pakko pystyä keskittymään tiettyihin asioihin, mutta huomaan vain ajattelevani sitä mitä ei saisi ajatella.

Onko teidän mielestänne olemassa kiellettyjä tunteita, vai muuttuuko asia vasta sitten vääräksi, kun teot astuvat mukaan?

Miten voi lakata vihaamasta tai rakastamasta? Miten voi jostakin tunteesta päästä eroon? Kertokaa ja auttakaa, kiitos!

 

[...]

aika ja järjen itselleen tolkuttaminen auttavat. aina kun se ei-toivottu juttu tulee mieleen, niin "sanoo itsellensä", että tää juttu ei ole hyvästä, ja että näin ei kannata ajatella. mulla on auttanut, mutta ei se hetkessä tosin ohi mene.

 

[we]

Ei tunteista niin vain eroon pääse, eikä niitä voi järjellä laittaa "hyllylle", mutta tärkeintä on se, mitä teet. Eihän kukaan tuomitse/edes tiedä sun tunteista, kuin sinä itse - ja itse voit myös päättää miten toimit. Jos siis esim. olet rakastunut johonkuhun "toiseen", niin tärkeintä on, ettet pilaa nykyistä elämääsi ryhtymällä toimiin, vaan pidät asiat ajatuksina ja tunteina. Siinä auttaa järki ja päätös olla ryhytmättä mihinkään.

 

["pettynyt"]

Tee niinkuin sydän ja tunteet sanovat! yleensä se on se "oikea" tapa toimia. minä kuuntelin järjen ääntä ja se oli elämäni pahin virhe.

 

[...]

[QUOTE="pettynyt";22022607]Tee niinkuin sydän ja tunteet sanovat! yleensä se on se "oikea" tapa toimia. minä kuuntelin järjen ääntä ja se oli elämäni pahin virhe.[/QUOTE]

mä taas kuuntelin tunteita ja se oli elämäni pahin virhe. ihan todella.

 

[sydän sekaisin]

Rivien välistä näköjään hyvin pystyy lukemaan mistä on kyse...

Kauhea ristiriita on siinä, kun tunne on niin ihana, mutta sitä ei saisi tuntea eikä näyttää. Mä en tiedä miten pystyn tätä peittelemään. Mun kroppa reagoi tämmöiseen todella voimakkaasti. Viimeksi kun rakastuin/ihastuin (ensimmäistä kertaa) 10 vuotta sitten, niin laihduin muutamassa kuukaudessa 10kg. En pysty syömään enkä nukkumaan. Puoliso ainakin hoksaa heti mistä on kyse, jos vaatteet jäävät isoiksi.

Mä haluaisin toisaalta pitää tätä tunnetta yllä, mutta pelkään, että mihin se johtaa...

 

[Ys]

kuka ihmisten kuningas
on tunteidensa valtias
kuka viisauden rakastaja
rakkautensa ruhtinas

Sama laulettuna: YouTube - CMX - Ei yksikään

 

["vieras"]

Järki. Useimmat pilaavat elämänsä antamalla tunteiden viedä. Nuo tuollaiset tulee ja menee. Vai menaatkos joka hullaantumisen perään lähteä? Saattaapi kaduttaa lopun elämää. Mä olen nähnyt niin paljon tätä lähipiirissä. Se on kuules kuukauden humaus, sitten järki palaa ja huomaa, että jonkun typerän ullaantumisen vuoksi on sotkenut monen, monen ihmisen elämän

Pahin tapaus tuttavapiirstä päätti elämänsä, kun palasi järkiinsä. Uusi ihana elämä ja rakkaus olikin täyttä paskaa - ja paluuta entiseen ei ollut .

 

[...]

Rivien välistä näköjään hyvin pystyy lukemaan mistä on kyse...

Kauhea ristiriita on siinä, kun tunne on niin ihana, mutta sitä ei saisi tuntea eikä näyttää. Mä en tiedä miten pystyn tätä peittelemään. Mun kroppa reagoi tämmöiseen todella voimakkaasti. Viimeksi kun rakastuin/ihastuin (ensimmäistä kertaa) 10 vuotta sitten, niin laihduin muutamassa kuukaudessa 10kg. En pysty syömään enkä nukkumaan. Puoliso ainakin hoksaa heti mistä on kyse, jos vaatteet jäävät isoiksi.

Mä haluaisin toisaalta pitää tätä tunnetta yllä, mutta pelkään, että mihin se johtaa...

jos sulla on hyvä suhde jo olemassa, niin kokemuksesta viisastuneena sanoisin, että älä tee yhtään mitään. suuriakin ihastumisia tulee, mutta ne menee ajan kanssa ohi. nauti kuitenkin hyvästä olosta ja perhosista vatsassa, ihana tunnehan tuo on. ja tietty tilanteet on aina erilaisia eikä kukaan voi sulle sanoa mitä tehdä. mutta itse valitsisin nyt toisin, jos se mitenkään olisi mahdollista.

 

["vieras"]

raja menee nimenomaan teoissa. Paitsi jos miehesi saa tietää ajatuksistasi, niin todennäköisesti haluaa sittenkin eron.

Suu suppuun ja jalat maahan, pääpois pilvistä ja jatkat elämääsi.
Hullaantua soppii kun lapset on muuttaneet pois kotoa.

 

["vieras"]

Mullakin on toi tilanne. Ja mäkin olen laihtunut ja valvonut ja riutunut. Sillä erotuksella et ei ole jääny tunteiden tasolle vaan on myös menty pidemmälle. Ukko ei huomaa mitään, harvoin edes kotona ja sillon kun on, pystyn peittelemään tilanteen. Tunteet kiehuu ja kuohuu. Järjellä koetan ajatella ja olla tekemättä mitään liian lopullisia päätöksiä liian pian. Tajuan et totuus on lopulta eri kuin mitä tunteiden sumentama tilanne nyt.
Mut rankkaa on. Tunteet kiskoo toisaalle ja järki jarruttaa. Pää sekoaa tästä tilanteesta

 

[sydän sekaisin]

Kyllä varmasti se järki jossain vaiheessa astuu kuvioihin, enkä todellakaan halua erota nykyisestä puolisostani. Hän on mahtava isä, ja hänessä on kaikki mitä puolisolta haluan. "Se" tunne vain puuttuu, johtuen tietenkin siitä, että olemme jo vuosia yhdessä olleet.

En ole koskaan ollut nopeasti ihastuvaa sorttia, eikä tässäkään ole nyt kyse mistään äkki-ihastuksesta. Vaikeaksi asian tekee myös se, että näen tätä ihmistä viikottain. Mä en tunne juurikaan mitään seksuaalista vetovoimaa tätä henkilöä kohtaan, vaan se tunne on ihan jotain muuta. Tekee mieli olla vain lähellä ja pitää kiinni. Onko se sitten jotain turvallisuuden hakua..., en kyllä ymmärrä miksi hakisin turvallisuutta, koska turvaton en ole.

Vaikeaa...