Osaanko?

Odotan esikoista viikolla 30. la. on siis 12.5.
Mulle on tullut jollain tasolla epävarmuutta siitä, osaanko?
Osaanko imettää, vaihtaa vaippoja, tehdä kaikki tarvittavat jutut.Siis ihan kaikki
Eikö kaikilla ole jossain vaiheessa näitä ajatuksia? Miten se arki on lähtenyt muilla sujumaan? onko se niin paljon vaikeampaa/helpompaa, kuin mitä itse kuvittelee? mielipitteitä

 

Osaat varmasti!! Nuo on ihan ymmärrettäviä aatoksia uuden tilanteen edessä.. Kaikki tuntee noita samoja..
Yllättävää sitten kun pääsee kotiin vauvan kanssa, kuinka helppoa kaikki onkin ja onhan neuvolat tukena.
Varsinkin ensimmäisillä viikoilla he mieluiten vastaavat kysymyksiin..
Muistan kuinka minäkin ajattelin.. Mutta sairaalassa antavat hyvät neuvot ja kirjallisia ohjeitakin muistin virkistykseksi.
Onnea Odotukseen ja uuteen aikaan..!! =) =)

 

Ihan tasan osaat!! Ja jos et jotain osaa, niin kysy täältä, neuvolasta, omalta äidiltä... Älä stressaa liikaa, hyvin se menee!!

 

Osaat! Ole sairaalassa tarpeeksi pitkään synnytyksen jälkeen niin kaikki sujuu mukavammin kotona! Itse meinasin lähteä sairaalasta kotiin ennenkuin maito oli noussut rintoihin. Onneksi jäin vielä siihen asti kunnes maito tosissaan alkoi nousta.. Kyllä olis tullu kotona hankaluuksia, ensikertalainen kun olen.. 5 päivää vietin sairaalassa ja sieltä lähtiessä oli kyllä todella itsevarma olo! Jos olisin lähtenyt päivänkin aikaisemmin olisin ollu paljon epävarmempi.. Eli siis vaikka kotiin olisi kuinka kova hinku niin yritä ottaa sairaalassa olo ajasta kaikki irti! Kyllä sinne kotiin kerkeää..

Kotona mua yllätti se kuinka helposti kaikki lähti sujumaan! Imetys ja vauvan hoito kokonaisuudessaan! Tsemppiä sulle! Pärjäät varmasti!

 

kyllä varmasti osaat jos osasin minäkin benja kirjoitti että kannattaa olla sairaalassa pidempään, en tiedä... itse sain myös esikoisen ja olin sairaalassa yhden kokonaisen päivän! mulla oli ihan samat fiilikset, mutta jotenki kaikki tuntu sit kuitenki niin luonnolliselta ku se nyytti sit oli vaan siinä! onnea!

 

Kyllä se vaan kummasti lähtee sujumaan. Ja nuo pelot on tosiaan ihan normaaleja. Odotas vaan kun pikkuinen syntyy niin sä panikoit joka asiaa. Iik, silmä rähmii, kakka tulee noin usein/harvoin, vauva itkee liikaa/liian vähän, vauva nukkuu liikaa/liian vähän...
Hyvin sä varmasti pärjäät. Alku on tuota panikointia mutta äkkiä sitä alkaa luottaa omiin vaistoihin ja taitoihin äitinä.

 

Kyllä se vauvanhoito sujuu, usko pois! Vauvanhoidossa kannattaa käyttää maalaisjärkeä ja jos omat keinot eivät riitä käänny rohkeasti neuvolan, sukulaisten tai ystävien puoleen. Jokainen vauva on tietysti yksilö, mutta kun olette tutustuneet toisiinne niin olet varmasti oman vauvasi paras asiantuntija.

 

Moikka!
Mä pelkäsin raskausaikana vauvan käsittelyä, kun se niska on niin heikko! Näin painajaisia, kuinka voi käydä jos en muistakkaan tukea niskaa (vieläkin puistattaa) .... mutta kun vauva synty olin niin innoissani, että aivan unohdin koko asian ja käsittely tuntuikin tosi luontevalta! En pelännyt käsittelyä enään yhtään!!!
Mulle oli helpotus, kun pääsin sairaalasta pois, sai täysin rauhassa tutustua vauvaan ja mennä vauvan ehdoilla ! Vieraitakaan ei paljon käynyt alussa, niin ei tarvinnu paneutua kodin siisteyteen ja jääkaapin sisältöön!
Se on jo hyvän äitiyden merkki, että myöntää epävarmuutensa!
Että varmasti osaat ja pystyt, kunhan et vaadi itseltäsi ja vauvaltasi liikoja!!
:heart:

 

Ite en esikoista odottaessani stressanut esim. imetystä etukäteen ja hyvin meni ja menee edelleen. =) Kyllä vauvaa ensin käsitteli kuin se olisi lasista tehty, mutta otteet tulevat varmemmiksi kyllä. =)