Toggle sidebar

Osaako täällä kukaan kertoa masennuksen lääkettömästä hoidosta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Helmikuussa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
[QUOTE="ninni";26043946]No voi joo, mutta saa olla aika paljon rahaa. Mulla menee kelan tuenkin kanssa äkkiarviolta pari tonnia vuodessa terapiaan. Ilman kelan tukea menis kolminkertaisesti sama määrä...

Kertakäynti maksaa 50-80€, kela korvaa yli 26-vuotiaille olikohan se nyt 45 € / kerta asti. Alle 26-vuotiaille korvataan isompi summa.[/QUOTE]

Totta, hyvätuloinen pitää olla. Mutta jos rahaa on niin mielestäni kannattaa panostaa mielenterveyteen ja päästä hoitamaan asia äkkiä eikä jäädä odottamaan niitä päätöksiä. Riippuu tietysti myös siitä minkälaista terapiaa haluaa, siis kuinka pitäkestoista. Esim kognitiivinen psykoterapia on yleensä todella lyhytkestoista, mutta se nyt ei tähän tilanteeseen sovikaan.
 
[QUOTE="vieras";26043958]Totta, hyvätuloinen pitää olla. Mutta jos rahaa on niin mielestäni kannattaa panostaa mielenterveyteen ja päästä hoitamaan asia äkkiä eikä jäädä odottamaan niitä päätöksiä. Riippuu tietysti myös siitä minkälaista terapiaa haluaa, siis kuinka pitäkestoista. Esim kognitiivinen psykoterapia on yleensä todella lyhytkestoista, mutta se nyt ei tähän tilanteeseen sovikaan.[/QUOTE]

Ehdottomasti kannatta, aivan samaa mieltä. Halusin vaan huomauttaa, että ihan halpaa hupia tää ei oo. :D Mutta siis todellakin suositeltavaa ja kannattavaa!
 
Olin itse tuossa kuukauden ns "toiminta kyvytön". Ei kiinnostanut yhtään mikään. Jännä sinällään, että nappulat sain ja lomaa, mutta en ns. jutteluterapiaa mistään. Mutta näinpä nousin jaloilleni, hyvin väkisin, mutta nousimpa kuitenkin. Monen vuoden juttu käsittelemättömiä asioita ollut taustalla. Että sellainen lääkkeetön hoito mulla, en hakenut mitä määrättiin ja voisi sanoa että ihan hyvin mene ekun on muutaman jutun oivaltanut. Mutta eipä ne oivallukset käskemällä tule. Ja diagnoosi oli rasti ruutuun menetelmällä keskivaikeamasennus. Oh fuck of vaan tohtorit.
 
Pääsiäisen jälkeen mennyt suht hyvin. Nyt vain alkaa taas synkkyys ottaa vallan.. Kaikki ikävät asiat mielessä pyörii ja tuntuu niin toivottomalta kaikki, että mikään ei koskaan ikinä tule muuttumaan paremmaksi.. Tunnen itseni täysin avuttomaksi.. Eikä kukaan auta..
 
Miksi et kokeilisi mielialalääkitystä? Virkistyisit vähän ja saisit ehkä enemmän aikaiseksi, siis järjestettyä elämäntilanteesi vähemmän ahdistavaksi, opinnot tolalleen jne. Tosta tilanteesta on vaikea ottaa niskalenkkiä ihan yksinään. Sitä paitsi, jos masennukseen ja väsymiseen johtavat syyt ovat noinkin konkreettisia kuin sinulla, ei keskusteluista välttämättä paljoakaan ole apua.

Ihan omasta kokemuksesta voin kertoa sen verran, että olen useampaan eri otteeseen masennusdiagnoosin kanssa päässyt psykologin juttusille - minulle ei ole ollut siitä mitään apua, koska masennukseen johtaneet syyt ovat aina olleet tavallaan "ulkopuolisia": huono parisuhde, läheisten ongelmat, opiskelu- ja työpaineet, liiallinen stressi jne. Nuo tekijät vain ovat johtaneet siihen, että minulla on lopulta ollut takki aivan tyhjä. Lopulta uskalsin ottaa tarjotun (lievän mieliala)lääkityksen käyttööni ja pakko sanoa, se auttoi kyllä. Ihan eri tavalla jaksoin järjestää asiani, tuntui että saan tartuttua sellaisiinkin hommiin joita en ollut jaksanut edes ajatella pitkään aikaan. Eikä muuten v**uttanutkaan oikein mikään =)
 
Mulla tuo masennus kuitenkin lievä joten en haluaisi kajota lääkkeisiin.

Olen nyt varmaan ennakkoluuloinen mutta en halua saada niitä kaikkia haittoja mitä masennuslääkkeet voi tuoda mukanaan. Mulle painonnousu, seksihalujen menetys olisi todella huono juttu. Ja kun ajattelee ettei mulla olis ketään tukena jos vaikkapa tulee jotain ongelmia lääkkeen kanssa kovaa väsymystä tms niin miten mä sitten pärjään en mitenkään. Lisäks mulla on svt-rytmihäiriö ja pelkään että nuo lääkkeet menee ja pahentaa sitä.

kuulostan varmaan tosi ennakkoluuloiselta mutta kun on niin huonoja kokemuksia kaikista lääkkeistä niin on vähän pelokas. mulla on useampi antibiootti allergiaa, tulehduskipulääkeallergia jne..
 
Lääkitystä on turha ylistää, toisille se sopii, toisille ei tee mitään ja sitten on se porukka, jonka oloa vaan pahentaa (kokemusta on).

Syötkö mitään vitamiineja? Niiden saantia aliarvostetaan edelleen turhaan. Omega3:n saanti olisi sulle ehdottoman tärkeää (kalanmaksaöljyä). Siitä löytyy tutkimusfaktaakin, että hyvinkin tehokas masennuksen hoidossa.

Keskusteluterapia on myös tärkeä asia, jos sitä vaan jostain saa..... Ystävät, kivat harrastukset, kaikki mikä tuottaa mielihyvää. Kun saisi oloa vähänkin helpommaksi, pystyt ratkaisuihin joita elämässäsi tarvitsee ehkä tehdä (työ. parisuhde ym.)
 
Just tuota omega3:sta suositeltiin minullekkin. Kaverini on töissä mielenterveyspuolella ja hän kertoi että tuota suositellaan itehoitona. Lisäksi liikunta. Ja se, että et jäisi yksin! Soita vaikka neuvolaan ja pyydä keskusteluapua. Mua pompoteltiin paikasta toiseen, vasta neuvolan kautta sain apua ja pääsen juttelemaan psykiatriselle sairaanhoitajalle.

Onko masennuksesi kausittaista? Voisiko liittyä pms-oireisiin?
Onko sulta katsottu kilpirauhasarvot?
 
Ennen söin d-vitamiinia päivittäin melkeen ympäri vuoden sen 10mikrog. Nyt en ole yli vuoteen syönyt d-vitamiinia enkä oikein mitään muitakaan vitamiineja kuin vain satunnaisesti kun tuntuu flunssa tms iskevän.

Kalaa(lohta) syön kerran viikossa mutta ei siitä varmaan saa tarpeeksi omega 3.
Täytyy muistaa ens kerralla kun käy apteekissa hommata sitä omega-3sta.

Terapiaan täällä pääsis aikaisintaan elo-syyskuussa. Perheneuvolan kautta saan kyllä käydä keskustelemassa sosiaalityöntekijän kanssa mutta musta tuntuu ettei hän oikein osaa auttaa mua.

Ystäviäkään ei ole.. oikeastaan ainoa paikka jossa voin puhua mistään on täällä palstalla ja omalle äidilleni hän kuuntelee hyvin mutta hän ei vaan osaa uskoa sitä että minulla olisi masennus oikeasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vvvv:
Onko masennuksesi kausittaista? Voisiko liittyä pms-oireisiin? Onko sulta katsottu kilpirauhasarvot?
Click to expand...

Kilppariarvot tarkistettiin viimeksi syksyllä 2010. Oli normaalit. Yksityinen lekuri halusi tarkistaa ne silloin kun ravasin yhtenään lekurissa ja mulla oli kaiken näköisiä vaivoja mm jännitysniskaan, migreeniin, paniikkihöiriöön ja ahdistuneisuushäiriöön viittaavia oireita.

Oireet ei ainakaan ilmene sellaiseen kierron aikaan että ne vois liittää pms:ään..

Mutta masennus ehkä sillai kausittaista että se on pahempi kevään ja kesän aikana.
 
Mulla on paranneltu keskivaikeaa masennusta ilman lääkitystä psykoterapialla. Ekat kolme vuotta 3krt/vko, sitten vuosi meni 2krt/vko ja viimeinen puolisen vuotta kerran viikossa. Pitkä prosessi ja kalliiksi tuli. Kela maksoi osan, sukulaiset osan ja opintolainaa nostin loppuun. Kunnalliselle olisi pitänyt jonottaa puoli vuotta.

Nykyään huomaan että mielialaani vaikuttaa helposti ravinto ja sen laatu sekä liikunta. Ehdottomasti pitää löytää aikaa myös itselle ja vain itselle ja niille asioille joissa oma mieli lepää.
 
Vakavaakin masennusta voi hoitaa lääkkeettömästi. Kokemusta on :). Oli mullakin alkuun lääkkeet, mutta lopetin niiden käytön hyvin pian. Sen verran kamala olo tuli lääkkeiden kanssa.

Aika ja mietiskely, niiden avulla mä paranin. Terapioin siis itse itseäni ja käsittelin asioita, jotka aiheuttivat masennusta. Koitin etsiä pieniäkin ilon aiheita ja pidin huolen että sain raitista ilmaa.

Ja ap: syöthän tarpeeksi ja monipuolisesti vitamiineja? Jos et, niin kannattaa aloittaa.
 
Myös yks ISO kivi sydämeni päällä on se mun kesken jäänyt tutkinto.

Luoja mä häpeän sitä että olen aloittanut sen vuonna 2002 ja se on edelleen kesken, tosin jäin vuonna 2004 lopussa äitiyslomalle ja se opiskelu keskeytyi siihen 3-vuodeksi.

Sitten jatkoin taas vuoden opiskelua ja jäin sitten taas 2008 lopussa äitiyslomalle ja taas poissa ollut 3-vuotta.

Valmistuminen ei olis kovin paljosta kiinni, 3 kurssia ja opinnäytetyö. Just sain etätehtävät koulusta. Paitsi ettei se mua paljon auta koska en osaa niitä. En vaan kerta kaikkiaan osaa. en tiedä olenko jotenkin heikkolahjainen kun kouluasiat opin aina niin huonosti ja hitaasti.

Olen täysin kärryiltä pudonnut tai periaatteessa en koskaan edes niitä osannut. Lintsasin paljon koulusta koska olin kiusattu en kerta kaikkiaan jaksanut olla paikalla. Kukaan ei niihin mun poissaoloihin varsinaisesti koskaan puuttunut. Joskus vaan sanottiin että sulla on paljon poissaoloja, koita skarpata.

Häpesin sitä että mua kiusattiin. Siksi en kertonut kellekkään ja se kiusaaminen oli sellaista psyykkistä tiedättekö, ei ollut mitään konkreettista todistetta antaa että nuo tuossa kiusaa minua.

tulipa taas purkauduttua turhankin paljon..
 
moi.en lukenut muita viestejä,joten en tiedä tuleeko tässä nyt mitään uutta,mutta kirjoitanpa silti. mulla itsellä oli masennusta jostain 13-vuotiaasta johonkin 18-19-vuotiaaseen asti.sanoivat että oli keskivaikea masennus ja ahdistusta,sisäsyntyistä kuulemma,mitä sitten onkaan.

terapiaa sain helposti silloin kun olin jotain 16v,mutta tuntui ettei sillä ollut mitään merkitystä,no ehkä ihan hiukan.
lääkkeitäkin söin,montaa eri merkkiä kokeilin vuosien aikana,ne vaan pahensi oloa! koska mulle tuli aina joku ikävä sivuvaikutus,pääkipua,painajaisia,hikoilua,"pikkujuttuja" masennukseen verrattuna mutta huomattavan ärsyttäviä silti. lopetin lääkkeet(joista jokainen tuntui olevan mulle vain haitaksi) omin päin,ja terapian ihan kylmiltään,vaikkei niin olisi saanutkaan tehdä. juttelu on aina hyvä,liika vellominen ja kieriskely tokikaan ei,mutta asioiden selvittäminen ja purkaminen kyllä.

sen jälkeen olin hukassa hetken,mutta sitten jotenkin vaan sain niskasta kiinni,päätin haluta parantua.haöuta taas asioita.aloin käydä lenkillä,nähdä ihmisiä,pitää taas suhteita kunnossa ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa,kehittää itsetuntoani pikkuhiljaa,syödä paremmin,syödä vitamiineja.vaikka se kaikki olikin ensin vain pakkopullaa,mutta jos hymyilee ensin vaan leikillään,pian huomaakin jo että oikeasti hymyilyttää.

ne asiat auttoi mua,jokaisella on kuitenkin ihan omanlaisensa masennus ja eri keinot saada hyvä olo takaisin.pääasia on varmasti vaikeassa masennuksesssa,siinä hirveässä sumussa,se,että saa takaisin edes ensin sen HALUN parantua.jos sitä ei ole,ei mitkään lääkkeet mitään auta,en usko.uskon että masentuneellakin pitää olla yritystä mukana vaikka se onkin vaikeaa...tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Helmikuussa:
Tk-lääkärin diagnoosi oli lievä masennus.

Löi masislääke reseptin kouraan.

Vaikka kerroin kokeilevani lääkettömiä keinoja mieluiten ensin kerta kun masennuskin on lievää. Lääkärin mielestä lääkettömiä hoitokeinoja ei ole edes olemassa ja ovat pelkkää hömppää. Koska käyn jo muissa asioissa keskustelemassa perheneuvolassa sosiaalityöntekijän kanssa mulla ei kuulemma ole tarvetta päästä minnekkään pyskologille terapiaan tms.

Ei tainnut varmaan lääkärillä itselläänkään olla kaikki kunnossa koska haisi todella voimakkaasti tupakalle ja kun lähemmäs tuli haistoin selvästä viinan hajun.. :/

Eli jäin nyt sitten aika vaille sitä tietoa että millaisia ne lääkettömät hoidot on?
Meinaan kyllä hakeutua toiselle lääkärille vielä mutta onko nämä lääkettömät hoidot jotain mitä voin itsenäisesti suorittaa vai millaisia ovat?
Click to expand...

hoidoista. Esim.homeopatia, yritit ja ynnä muut. Ei pelkkä lääke vaan näissä hoitmuodoissa voit
keskustella rakentavasti olotilastasi. Ei heti tuuppaa masis lääkkeittä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa