V
vierailija
Vieras
Meillä on 10v tyttö ja 2v tyttö. 10v on aina ollut ns. haastava lapsi varsinkin minua eli äitiä kohtaan. Jäädessäni kotiin nyt 2v lapsen vanhempainvapaalle niin tyttö on terrorisoinut minua kun tulee koulusta kotiin paitsi jos hänelle tulee kaveri mukana.
Hän aloittaa riidan ihan mistä ikinä vaan keksii eli minun väärästä sanasta, ilmeestä tai ihan mistä vaan. Jos en kuule heti mitä sanottavaa hänellä on tai jos en heti ymmärrä niin riita on valmis. Yritän kaikkeni jotta en provosoituisi vaan koitan jaksaa. Jaksaminen tarkoittaa sitä, että kun hän tulee kotiin niin puhun hänelle liioitellun ystävällisesti ja varon kaikkea mistä hän saattaa hermostua ja näin meillä ehkä säilyy sopu miehen kotiin tuloon asti. Tällaista oli jo ennen pikkusiskoa, joten kyse ei ainakaan täysin ole siitä. Mies ei oikein ymmärrä kun hänellä ei ole joka päivä vaikeaa tytön kanssa. Hänenkin hermoja tyttö koettelee kyllä, mutta ei päivittäin. Nuorempi nukkuu nyt päiväunet juuri silloin kun tyttö tulee koulusta, joten en pääse pois kotoa. Silloin kun hän oli vauva niin lähdin usein ulos jotta välttyisin riidoilta.
Koulussa hän on keskiverto oppilas ja ystäviä on ei tosin paljon mutta muutamia. Hän on hyvin sosiaalinen lapsi.
Nyt alkaa vaan olla jaksaminen siinä, että jompi kumpi meistä lähtee pois. En vaan jaksa enää. 2v alkaa myös olla jo ihmeissään kun aina huudetaan ja riidellään ja myös hänen takia yritän aina välillä jaksaa jotta pienen ei tarvitsisi kuulla jatkuvaa huutoa.
Onko kellään kokemusta vastaavasta tai tiedättekö minne voisi olla yhteydessä? Perheneuvola? vai mikä ja miten tästä tilanteesta päästään pois?
Hän aloittaa riidan ihan mistä ikinä vaan keksii eli minun väärästä sanasta, ilmeestä tai ihan mistä vaan. Jos en kuule heti mitä sanottavaa hänellä on tai jos en heti ymmärrä niin riita on valmis. Yritän kaikkeni jotta en provosoituisi vaan koitan jaksaa. Jaksaminen tarkoittaa sitä, että kun hän tulee kotiin niin puhun hänelle liioitellun ystävällisesti ja varon kaikkea mistä hän saattaa hermostua ja näin meillä ehkä säilyy sopu miehen kotiin tuloon asti. Tällaista oli jo ennen pikkusiskoa, joten kyse ei ainakaan täysin ole siitä. Mies ei oikein ymmärrä kun hänellä ei ole joka päivä vaikeaa tytön kanssa. Hänenkin hermoja tyttö koettelee kyllä, mutta ei päivittäin. Nuorempi nukkuu nyt päiväunet juuri silloin kun tyttö tulee koulusta, joten en pääse pois kotoa. Silloin kun hän oli vauva niin lähdin usein ulos jotta välttyisin riidoilta.
Koulussa hän on keskiverto oppilas ja ystäviä on ei tosin paljon mutta muutamia. Hän on hyvin sosiaalinen lapsi.
Nyt alkaa vaan olla jaksaminen siinä, että jompi kumpi meistä lähtee pois. En vaan jaksa enää. 2v alkaa myös olla jo ihmeissään kun aina huudetaan ja riidellään ja myös hänen takia yritän aina välillä jaksaa jotta pienen ei tarvitsisi kuulla jatkuvaa huutoa.
Onko kellään kokemusta vastaavasta tai tiedättekö minne voisi olla yhteydessä? Perheneuvola? vai mikä ja miten tästä tilanteesta päästään pois?