Osaako joku sanoa, kauanko yleisesti ottaen kestää "toipua" pitkäaikaisesta seks. hyväksikäytöstä?

Siis toipumisella tarkoitan sitä, että pystyy elämään suht tavallista arkea, eli ns. kriittisin vaihe on ohi? Tämä on toki hyvin yksilöllistä ja kaikki tapaukset erilaisia, mutta siis miten se "keskimäärin" menee?

 

Tarkemmin sanottuna tarkoitan sitä, että pystyy elämään ns. normaalia arkea, eli käymään koulua/töissä, ei tarvitse enää psykiatrista osastohoitoa jne. Eihän siitä varmaan koskaan täysin toivu, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan.

 

Eikö kellään ole kokemusta asiasta, omakohtaista tai työn kautta?

 

nostelen vielä

 

Miksi kysyt? Mulla ei kokemusta, mutta kiinnostaa, miksi haluat tällaista tietää?

Muokkaan: OK, nyt huomasin nimimerkkisi, eli olet jonkun uhrin läheinen siis.

 

en tiedä... oman juttuni muistin kolmisen vuotta sitten. sitä ennen sinnittelyä, siitä lähtien sinnittelyä ja sinnittelyä tänäänkin. en tiedä.

 

Miksi kysyt? Mulla ei kokemusta, mutta kiinnostaa, miksi haluat tällaista tietää?

Muokkaan: OK, nyt huomasin nimimerkkisi, eli olet jonkun uhrin läheinen siis.

Kyllä. Pahinta on, kun ei voi poistaa niitä kärsimyksiä, mitä traumat ovat hänelle aiheuttaneet...auttaa voi kaikin mahd. tavoin ja olla tukena, mutta toipumisen on loppujen lopuksi lähdettävä ihmisestä itsestään. Uskon, että hän selviää tästä, mutta aina kun hänen vointinsa on huonoimmillaan, pelkään, ettei hän toivu ollenkaan.

 

en tiedä... oman juttuni muistin kolmisen vuotta sitten. sitä ennen sinnittelyä, siitä lähtien sinnittelyä ja sinnittelyä tänäänkin. en tiedä.

Voimia sinulle!

 

Itselläni isäpuoli käytti hyväksi usean vuoden ajan. Nyt "viimeisimmästä tapahtumasta" on aikaa n.4 vuotta. Ensiviikon tiistaina aloitan psykoterapian, ja psykologit ovat arvioineet minun tarvitsevan apua vielä monta vuotta ennenkuin pystyn käsittelemään asian täysin ja elämään ns. normaalia elämää. Pahinta tässä on itsensä syyttäminen kaikesta

 

olin uhri 14kesäsenä....ja vielläkin tuntuu sisimmisäni,mutta kouluun pystyin menemään vasta seuraavaan lukuvuoteen(olin vuoden poissa koulusta),ja vaihdoin paikkakuntaa ja koulua.vaikeaa toi on aina ja luottamuksen kanssa on paljon ongelmia.jutteluapua psykologilta saan vielläkin vaikka elän normielämää.

 

olin uhri 14kesäsenä....ja vielläkin tuntuu sisimmisäni,mutta kouluun pystyin menemään vasta seuraavaan lukuvuoteen(olin vuoden poissa koulusta),ja vaihdoin paikkakuntaa ja koulua.vaikeaa toi on aina ja luottamuksen kanssa on paljon ongelmia.jutteluapua psykologilta saan vielläkin vaikka elän normielämää.

Itsekin jouduin lopettamaan koulunkäynnin, vaihtamaan paikkakuntaa ja jättämään koko elämäni taakseni kun asia selvisi. Kaikki tutut, ystävät, ihan kaikki, koko elämä jäi sinne, enkä voinut koskaan palata takaisin häpeän takia. Miten ihminen voi pilata toisen elämän tuolla tavalla?? Itse olin tuolloin hyväksikäyttöjen aikana 14-16 vuotias. Ja isäpuolihan pääsi melkein kuin koira veräjästä saatuaan ehdollista vankeutta, sekä maksamaan korvauksia minulle henkisestä kärsimyksestä. MITÄ HITTOA NE RAHAT AUTTAVAT?? Rahat eivät koskaan helpota oloani millään tavalla. Ne eivät koskaan saa niitä mielikuvia pois päästäni!

 

olin uhri 14kesäsenä....ja vielläkin tuntuu sisimmisäni,mutta kouluun pystyin menemään vasta seuraavaan lukuvuoteen(olin vuoden poissa koulusta),ja vaihdoin paikkakuntaa ja koulua.vaikeaa toi on aina ja luottamuksen kanssa on paljon ongelmia.jutteluapua psykologilta saan vielläkin vaikka elän normielämää.

Itsekin jouduin lopettamaan koulunkäynnin, vaihtamaan paikkakuntaa ja jättämään koko elämäni taakseni kun asia selvisi. Kaikki tutut, ystävät, ihan kaikki, koko elämä jäi sinne, enkä voinut koskaan palata takaisin häpeän takia. Miten ihminen voi pilata toisen elämän tuolla tavalla?? Itse olin tuolloin hyväksikäyttöjen aikana 14-16 vuotias. Ja isäpuolihan pääsi melkein kuin koira veräjästä saatuaan ehdollista vankeutta, sekä maksamaan korvauksia minulle henkisestä kärsimyksestä. MITÄ HITTOA NE RAHAT AUTTAVAT?? Rahat eivät koskaan helpota oloani millään tavalla. Ne eivät koskaan saa niitä mielikuvia pois päästäni!

nyt aikuisena olen muuttanut takaisin lapsuuden paikkakunnalle,kohtaamaan vanhan elämän möröt.tämä on osa tervehtymistä/toipumista ja mulla on melkeen hyvä olo....päivä kerrallaan.

 

Itselläni isäpuoli käytti hyväksi usean vuoden ajan. Nyt "viimeisimmästä tapahtumasta" on aikaa n.4 vuotta. Ensiviikon tiistaina aloitan psykoterapian, ja psykologit ovat arvioineet minun tarvitsevan apua vielä monta vuotta ennenkuin pystyn käsittelemään asian täysin ja elämään ns. normaalia elämää. Pahinta tässä on itsensä syyttäminen kaikesta

Paljon voimia sinulle!! Tämä läheiseni on isänsä insestin uhri. Tuomittiinko isäpuolesi?

 

olin uhri 14kesäsenä....ja vielläkin tuntuu sisimmisäni,mutta kouluun pystyin menemään vasta seuraavaan lukuvuoteen(olin vuoden poissa koulusta),ja vaihdoin paikkakuntaa ja koulua.vaikeaa toi on aina ja luottamuksen kanssa on paljon ongelmia.jutteluapua psykologilta saan vielläkin vaikka elän normielämää.

Itsekin jouduin lopettamaan koulunkäynnin, vaihtamaan paikkakuntaa ja jättämään koko elämäni taakseni kun asia selvisi. Kaikki tutut, ystävät, ihan kaikki, koko elämä jäi sinne, enkä voinut koskaan palata takaisin häpeän takia. Miten ihminen voi pilata toisen elämän tuolla tavalla?? Itse olin tuolloin hyväksikäyttöjen aikana 14-16 vuotias. Ja isäpuolihan pääsi melkein kuin koira veräjästä saatuaan ehdollista vankeutta, sekä maksamaan korvauksia minulle henkisestä kärsimyksestä. MITÄ HITTOA NE RAHAT AUTTAVAT?? Rahat eivät koskaan helpota oloani millään tavalla. Ne eivät koskaan saa niitä mielikuvia pois päästäni!

On väärin, että sinä kannat häpeää, joka kuuluisi isäpuolellesi! Surullista, että ystäväsikin jäivät, juuri kun tarvitsisit tukea :/ Uskon, että olet vahva ihminen ja selviät tästä. Hyvä, että saat apua! Tämä läheiseni on paras ystäväni ja yritän tukea häntä niin hyvin kuin vain voin.

 

Hyvä, että olette saaneet apua. Paljon voimia kaikille, jotka ovat tällaista kokeneet. Uhrin ystävänä mietin usein, miten voisin auttaa? Ei varmaan ole muuta keinoa auttaa kuin tarvittaessa kuunnella, piristämällä eri tavoin yms. Tuleeko teille mieleen, miten toivoitte/toivotte ystävänne teitä tukevan?

 

onko ap kyseessä tuorekin tapaus?
menee nyt vähän ohi aiheen, mut mulle tuli jotenkin sellainen tunne, että tiedän tapauksen, jos on suht tuoreeltaan tullut ilmi.. siis n, vuoden sisään...

Vaikeaa tuollaisesta on päästä yli. Ja mitä pidempiaikaisesta hyväksikäytöstä on kyse, sitä pidempään kestää toipuminen
Pitkään mietin sanonko tässä vai en, mutta vaikka itselläni on lapsuudessa jotain hyväksikäytön tapaista tapahtunut, kyse siis muutamasta yksittäisestä kerrasta, niin senkin käsittely ja muistaminen vei voimia.

PArhaiten tuet varmaankin olemalla lähellä ja kertomalla läheisellesi sanoin ja teoin hänen olevan tärkeä ja arvokas ihminen, ja vain olemalla lähellä.

 

Jadal: mistä päin olet ja tiedätkö tuon kuvailemani tyyppisen tapauksen työn kautta vai muuten?

 

keski-suomesta, ja tuttavapiiristä paljastui jonkun aikaa sitten tälläinen tapaus, isä on tuomittu nyt.
Voihan toki näitä tapauksia olla enemmänkin, vaikka sitä ei toivoisi

 

keski-suomesta, ja tuttavapiiristä paljastui jonkun aikaa sitten tälläinen tapaus, isä on tuomittu nyt.
Voihan toki näitä tapauksia olla enemmänkin, vaikka sitä ei toivoisi

Kyseessä taitaa olla eri tapaus. Välillä oikein hirvittää, kuinka paljon näitä tulee ilmi

 

keski-suomesta, ja tuttavapiiristä paljastui jonkun aikaa sitten tälläinen tapaus, isä on tuomittu nyt.
Voihan toki näitä tapauksia olla enemmänkin, vaikka sitä ei toivoisi

Kyseessä taitaa olla eri tapaus. Välillä oikein hirvittää, kuinka paljon näitä tulee ilmi

niimpä. Aina kun näitä juttuja kuulee, tuntuu, että koko maailma on sairas ja paha paikka

 

up

 

nostan

 

nosto

 

Nostan taas

Olen erittäin huolissani läheisestäni niin aihe on taas ajatuksissani

 

Mun valmentaja käytti mua hyväksi kun olin 12v. Olin lupaava nuori urheilija ja täysin kiinnostunut urheilusta. Siihen lopahti urheilu ja vanhemmat ihmettelivät kovasti...kerroin heille asian vasta kun olin 18v. Valmentaja sai 8kk valmentamiskiellon(muitakin osapuolia oli mukana)..nyt vasta alan päästä asian yli(35v) kun olen käynyt terapiassa ja olen saanut muutenkin käytyä läpi asian. Fucking valmentaja...olen tuudittautunut ajatukseen, että hänkin on sairas ja teki mitä teki...