Ortodoksi-rippileireistä..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Onkos täällä ketään ortodoksilapsen vanhempia paikalla tai tietääkö joku?

Millaista siellä leirillä on? Onko teidän lapsella ollut mennessään leirille ollut siellä tuttuja?

Millä mielellä ovat leitille lähteneet?

Ovatko lapsenne halunneet omien kavereiden mukaan luterilaiselle leirille ?
 
Itse leirin käyneenä (tosin 10 v. sitten) voin suositella. Tosi harvalla siellä on ennestään tuttuja, meidän porukasta ainakin melkein kaikki oli vieraita toisilleen. Nopeesti kyllä kaikki sai kavereita ja hyvä yhteishenki meillä oli. Kyllähän mä muistan, että jännitti kauheesti sinne mennä kun ei ketään tuntenut, mutta onneksi menin. Kyllä sieltä sai niin monta hyvää muistoa ja kokemusta. Ja monta ortodoksikaveria olisi jäänyt saamatta, jos en olisi mennyt.
 
Vähän se alussa harmitti. Mutta ne kun meni jo olemassa olevien kavereiden kanssa, ne ei saaneet siellä uusia kavereita, toisin kun minä. Ja ymmärsin senkin, että niiden luterilaisten leirijutut on ihan eri kun ortodoksien. Tuli oikeestaan ihan hyvä mieli kun pääsi "omiensa joukkoon" ekaa kertaa.
 
Meidän lapset ei ole käyneet edes kirkossa saati ort. uskonnon tunneilla kun mieheni (joka siis on perheen ortodoksivanhempi) ei ole ollenkaan uskonnollinen.. Eivät siis tiedä ortodoksisuudesta oikein mitään..
 
Onko ne sitten käyneet luterilaisten uskonnontunneilla vai et:ssä? Luterilaisten leirille ei vissiin pääse kun luterilaiset, mutta protulle pääsee käsittääkseni kuka vaan. Millekään rippileirille on ihan hölmöä mennä, jos uskonto ei yhtään kiinnosta, koska uskonnosta siellä puhutaan. Ja rukoillaan ja lauletaan ja jutellaan pappien kanssa. Ja käydään kirkossa tietenkin.
 
Mulla itselläni oli yksi tuttu tyttö kun menin leirille, joka sitten taisi olla jonkun aikaa poiskin koska harrasti siihen aikaan kilpauintia.
Äkkiä sieltä sai kavereita ja ihan mielettömän hauskaahanb siellä oli (ja ei aika ei ole kullannut muistoja) siis siinä mielessä että nyt jotenkin ihana muistaisin leirin vaikka aikaa on jo 24v (apua en mä ole noin vanha...)
Mutta miksi ihmeessä teillä ei lapset ole saanet oman uskonnon opetetusta koulussa?

Mutta siis leirillä oli meillä ainakin aamuhartaus ja ilta hartaus ja lauantaina vigilia / (illan jumalanpalvelus) ja liturgia.

Meillä ei ollut tuolloin ainakaan mitään oppi kirjoja.

Mä en henkiläkohtaisesti halunut luterilaisten kanssa samalle leirille, tosin olin tuolloin yläaste ikäisenä muutenkin (syystä tai toisesta) aika aktiivisesti mukana ONL:n tapahtumissa, monasti olin ainoa meidän seurakunnasta joka reissuun lähti.
En edes oikein muista missä tutustuihin niihin joihinkin kavereihin jotka kulki noissa tapahtumissa niin pakkohan mun oli päästä mukaan ja hauskaa meillä oli.

Oi, ihan tulee haikea mieli kun muistelen noita reissuja...
 
Luterilaisten uskontotunneilla. Esikoinen kävi kaksi ekaa vuotta ort. tunneilla, mutta oli niin raskasta hänelle.. itkua väänsi.

Uskonto ei kiinnosta heitä sinällään mutta rippileirille pääsy KAVERIEN kanssa ja siellä yhdessäolo - silloin se keskustelu ja opiskelu menee siinä sivussa kun saa olla kavereiden kanssa (itse koin näin).
 
Ihania muistoja on kyllä ort. kriparilta. Tuttuja oli ne ortodoksit meidän koulusta. Meitä oli kolme samaan aikaan. Samaan aikaan oli joku lasten leirikin siellä. Ort. kripari ei ole verrattavissa luterilaiseen, ainakin silloin aikoinaan se kesti vain 4 päivää ja suurimmaksi oli kivaa yhdessä oloa eikä mitään niin "koulumaista" kuin luterilaisilla. Kyllä mä lapseni sinne laittaisin, ainakin saisi hyvän tuntuman siihen omaan uskontoon. Totta kai sillo 15 vuotiaana vähän otti päähän että oli eri paikassa kuin suurin osa kavereista, mutta oon tosi iloinen että menin vaikkei tuo pakollinen ollutkaan. Eihän ortodoksin ole pakko mennä millekään leirille jos ei halua =) Mitäköhän osaisin vielä kertoa... Ehdottomasti rohkaise lastasi menemään sinne =)
 
Mä en henk.koht kyllä ymmärrä miksi lapset on luterilaisessa uskonnonopetuksessa jos ovat ortodokseja. Musta tuo on semmonen asia mistä pitäis olla ylpeä ja ortodoksien tulis tietää mistä ovat lähtöisin =) Vaikka siis olen tapaortodoksi niin kyllä mulle oli tärkeää että mun lapset kastetaan ortodokseiksi ja meidät vihitään ort. kirkossa =)
 
oli oikein kivaa ja rentoa, ketään en tuntenut mennessä, mutta ekana iltana kaikki tuntui jo tutuilta. tunnit oli hauskoja ja lepsuja, syötiin, uitiin, höpöteltiin poikien kanssa. ihanaa oli. sinne vaan, leiri ku leiri, voi niitä kavereita nähdä muulloinkin.
 

Yhteistyössä