Opiskelutekniikka

[Hercules]

Tuli mieleen,ku teinityttöni pyysi äsken apua esitelmäänsä...Ja netistä ja karttakirjoista kaikki tieto piti hakee,mä en tienny mitään!!!
Että hitsi mua nyt harmittaa,ku aikanaan opiskelutekniikkani oli täysin väärä!!!
Keskityin vain hyviin numeroihin ja nehän sai hyvillä koenumeroilla. Jotenka siis pänttäsin kokeisiin tiedot ulkoa ja hyvä numero tuli...Mutta ku eihän sellasesta ulkoopänttäyksestä jää oikeen mitään mieleen...

Nyt oisin kiinnostunu opiskeleen kaikkee uudestaan,mut vielä en oo saanu yhtäkään kirjaa auki.. :ashamed:
Onneks tässä väkisin oppii,ku kuuntelee tota nuorisoa läksyjensä kanssa.....
Mutta ois kyllä kiva,jos ois parempi yleistieto...
Matikassa kyllä onneks osaan auttaa,ainaki useimmiten....

Lohdutan itteeni sillä,että käytännön asioissa osaan ainaki neuvoa ja niitähän kuites elämässä tarvitaan enemmän ku yleistietoa....

Onks kellään muulla tämmösiä ajatuksia, ees vähäsen??

 

[Mams]

Sama fiilis. Mutta ajattelen että ei päähän ole kaikkea tarkoitettu säilöttäväksikään, esim. hissan vuosilukuja en osaa ollenkaan. Hävettää välillä kun en osaa sijoittaa joitain tapahtumia edes oikealle vuosisadalle! Mut elämänkokemusta on silti ja kokemuksia. Jätän opettajille niiden hommat. Ja lapset käykööt oman koulunsa, minä kävin omani omalla tavallani. Kielissä kykenen auttamaan, sekin on jo joskus paljon. Kukin ihminen muodostaa annetun tiedon valossa oman maailmankuvansa, joten lasteni tuleekin oppia tietonsa ihan itse. Itsellä on tällä hetkellä kova henkisen kehittymisen jano, ei niinkään tiedonjano.

 

[ikuinen opiskelija]

Koen monesti olevani tosi sivistymätön, kun en tiedä historiasta enkä maantiedostakaan mitään. Aikoinaan kyllä sain kymppeejä pistokokeista, mutta eihän sellainen detaljitietous päähän jäänyt. Olisi pitänyt osata hahmottaa oleellisia suuria asiakokonaisuuksia, niin ehkä vieläkin jotain tietäisi.