Opiskelun kurjuus?

[koulunpenkki]

Olen ollut kotona 3 v, yksi amk-tutkinto suoritettuna ja työkokemusta n. 3 v. Tuon alan hommat ei enää kiinnosta, vaan minulla on hoitoalan opiskelupaikka odottamassa syksyksi, ja uskon vahvasti, että hoitoala on oikea minulle. Lapsia meillä on kaksi, opiskelujeni alkaessa he ovat 3 v. ja 1 v 4 kk.

Kertokaapa te, joilla kokemusta on, että mikäli nyt kaiken jaappaamisen jälkeen päätän lähteä opiskelemaan, pilaanko sillä kokonaan perheemme elämän? Yhtään rohkaisevaa tai kannustavaa "opiskeleva äiti"- tarinaa en ole kuullut. Sitä vain, että on se kurjaa kun on niin vähän rahaa, on se kamalaa laittaa lapset noin pienenä hoitoon, eihän sitä ehdi opiskella eikä hoitaa lapsia eikä kotia eikä tehdä yhtään mitään, kaalisoppaa saatte syödä koko opiskeluajan, uusien vaatteiden ostot saatte unohtaa... onko se todella noin kamalaa? Olisiko viisainta hylätä kaikki unelmat ja hakeutua työhön, jossa ei viihdy?

 

[opiskellut äiti]

Itse opiskelin lasteni ollessa hieman suurempia, mutta samalla tavalla piti myös ne kotiäidin hommat hoitaa. Kyllä sitä toden totta joutuu tasapainoilemaan kodin ja opiskelun välillä, mutta jos sinun opiskelusi on päätoimista niin varmasti onnistuu. Kun lapsilla on hoitopaikka, voit todella käyttää päiväsi opiskeluun silloinkin kun sinulla ei ole läsnäolopakkoa koululla. Lapset hoitoon ja kotona tietsikan ääreen tai tenttikirjan eteen. Ja illalla ehditkin sitten olla äitinä. Rahan vähyyshän se on aina ongelma, mutta vähemmälläkin tulee toimeen... Saat varmasti jotain aikuisopintotukea tms. ja opiskelusi vaikuttaa myös päivähoitomaksuihin alentavasti ellei puolisollasi ole kovin suuret tulot.
samahan se on käytkö sinä töissä vai opiskeletko. Ja kun olet valmistunut ja lapsetkin ovat jo kasvaneet isommiksi saat sitten jo omaakin aikaa, ei tarvitse vanhana enää välttämättä opiskella...

Pienten lasten äideillä on yleensä hurja motivaatio opiskella ja tehdä hurjia (tarkoitan hyviä)arvosanoja, siinä oppii priorisoimaan. Tekee hommia aina kun on tilaisuus. Anna mennä vaan! Onnea sinulle! :hug:

 

[kukkerikuu]

Tuttavaperheen äiti aloitti opiskelun kun nuorimmainen kolmesta olli alle vuoden. Kertoi motivaatiota olleen enemmän ja rankaksi käyneen kun läksyt tehtiin kun lapset nukkuivat. Perusti oman firman ja saa tehdä itse sellaista työtä kun haluaa. Tiukilla varmaan olivat mutta näin jälkikäteen on erittäin iloinen että lähti opiskelemaan.