itselläni oli opinnot yliopistossa vielä kesken, kun mieheni kanssa aloimme haaveilemaan lapsesta. Olin tuolloin töissä ja työsopimukseni päättyi sopivasti kun jäin äitiyslomalle. Ensimmäisen vuoden pojan syntymään jälkeen (lokakuussa syntynyt) pidin ihan puhtaasti äitiyslomaa, mutta seuraavana syksynä jatkoin opintoja. Miehen joustava työ sekä mummien ja ukkien korvaamaton apu antoi minulle mahdollisuuden tehdä paljon opintoja vuoden aikana. Nyt poika tuli kaksi vuotta ja sain jätettyä gradun muutama viikko sitten. Vielä yksi tentti suorittamatta ja sitten olisi paperit kädessä!
Henkilökohtaisesti olen kokenut opiskelun ja lapsen yhdistämisen olevan palkitsevaa ja melko helppoa, ainakin omien opintojen joustavuuden takia. Muutenkin oli ihan mukavaa tehdä välillä muutakin, kuin olla kotona pojan kanssa. Miehellänikin on vielä opinnot kesken, mutta ainakin meistä tuntui siltä, että taloudellisten seikkojen takia jomman kumman oli pakko käydä töissä. Päätettiin sitten niin, että minä valmistun ensin ja hän jatkaa myöhemmin omia opintojaan.
Ja jos ei niitä mummeja ja ukkeja ole lähellä, niin kyllä 1-vuotiaan voi ihan hyvin laittaa kunnalliseen hoitoonkin. Eihän opiskellessa päivä ainakaan yleensä veny ihan älyttömän pitkiksi. Eli lämpimästi, ainakin omakohtaisen kokemuksen perusteella, suosittelen opiskelun ja lapsen yhdistämistä!