Toggle sidebar

opiskelija

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äidiksi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Sitten kun on aikuinen ja oikeasti valmis saamaan lapsen, ei tarvitse kysellä vanhempiensa mielipidettä asiaan. Taidat olla aika nuori? Käy koulusi ensin loppuun ja mieti asiaa sitten vähän myöhemmin, kun olet aikuistunut!
 
Meillä vanhemmat aluksi nipotti että eikö olis voinut oottaa ja käydä koulun ensin loppuun mutta pienokaisen tultua ovat olleet kuitenkin loistavat isovanhemmat. :) Kertaakaan en ole synnytyksen jälkeen kuullut valitusta päätöksestäni hankkia lapsi kesken opiskelun.
 
Riippuu tietysti kovastikin ihmisestä, mutta jos on vanhemmistaan tai heidän mielipiteistään riippuvainen, ei ole mielstäni vielä kypsä itse vanhemmaksi. Elättääkö vanhempanne teitä ja teidän lapsiannekin? Ja hoitaa tietysti joka viikonloppu, kun pitää päästä menemään omia menojaan. Siinä tapauksessa vanhemmat tuskin hirveästi ilahtuvat uudesta suvun jäsenestä. Ottakaa huomioon, että myös vanhemmillanne on oma elämä ja omat menonsa rahoilleen!
 
Elän avioliitossa emmekä ole taloudellisesti riippuvaisia vanhemmistani. Heille se oli pikemminkin ehkä periaatekysymys. Järkevää ehkä olisi päättää opiskelut ensin ja hankkia vakituinen työpaikka. Meille tuntui vain nyt olevan oikea aika lapsen hankintaan. Ja jos totta puhutaan ei valmistumisen jälkeen niin vain nykyisillä työmarkkinoilla vakituista paikkaa saa. Ei opiskelu ole este lapsen hankinnalle. Asiat pitää pistää tärkeysjärjestykseen ja olla valmis myös luopumaan.
 
Hei!

Meillä ei kokemusta vielä muusta kuin odotusajasta, mutta kummankaan puolen tulevilta isovanhemmilta ei ole tullut negatiivista palautetta. Oikeastaan ei olla edes kyselty, että mites opiskelut nyt.. Itse olen sitä mieltä, että kannattaa opiskella valmiiksi, mutta toisaalta ei kannata antaa sen määrätä elämää liian tarkasti. :) Me ajattelimme ensin odottaa opiskelujen loppuun, mutta kun aloimme laskeskella miten kauan siinä menee jne jne, niin päädyimme tähän ratkaisuun. Oli vaan meille oikea sauma muuten. :)
 
On todella hienoa että ajattelette myös vanhempianne, heillekkin lapsenlapsi on tosi tärkeä mutta se oma lapsi on tärkeämpi ja hänen pärjäämisensä aina huolettaa. Jokainen vanhempi toivoo että lapsi pääsisi helpommalla kuin itse on päässyt. Muttta yleensä vanhemmat hyväksyy lapsensa tekemät päätökset alkujärkytyksen jälkeen.
Mitä *lapsen tekemisestä* kesken opiskelun tulee, olen sitä mieltä että, tehdäänhän niitä lapsia kesken työurankin. Joissakin tapauksissa on vain hyvä että lapset on tehty ennen valmistumista koska silloin on paremmat mahdollisuudet sijoittua työmarkkinoille. esim pitkät yliopisto-opiskelut. Taloudellisesti tietysti opiskelu ja vauva on huono yhdistelmä. Nämä siis minun ajatuksiani. Jokainen tekee ratkaisut tietysti itselleen parhaalla mahdollisella tavalla.
 
Noh, minä sain tänä aamuna tietää olevani raskaana. Ollaan oltu miekkosen kanssa yhdessä 2,5 vuotta, miulla ois opiskelua vielä pari vuotta jäljellä amk:ssa, oon vm. 85, mies 83. Avokilla ei ole ammattia eikä ole tällä hetkellä koulussa, mutta töissä ollut n. vuoden tehden erinäisiä hommia. Joten kun kerroin tänään sitten äidilleni, niin ei ollut kyllä minkäänlaisesta ilosta tai sympatiasta tietoakaan. Sanoi että oon täysi pettymys, ""sanoinkuvaamattoman vihainen"" ja muuta sellaista, joka tuntui tosi pahalta. Olisin toivonut edes jonkinlaista positiivista sanottavaa. Kaikki on kuulemma vaan pielessä, kun ei olla edes kihloissa, saati töissä ja ammattia. Ei tee kyllä siellä talossa mieli käydä vähään aikaan, kun ei saa kuulla mitään muuta kun moitteita. Että tämmöstä meillä.
 
Ja meidän tapauksessa eletään ihan omien rahojen varassa miehen kanssa enkä oo pyytäny vanhemmiltani ikinä kotoa pois asuessani mitään enkä taida vastaisuudessakaan pyytää.
 
Onneks olkoon ensinnäkin miip vauvasta!!! Vaikka tilanne olis mikä, niin mun mielestä pitää kuitenkin muistaa, että vauva on aina lahja, eikä kaikki edes saa omia lapsia, joten on kyllä syytä iloita tuosta uutisesta:) Varmasti tuutte pärjäämään!!! Toisille oikee hetki voi olla ihan eri elämäntilanne kun teillä ja toisille taas vastaava kun teillä. En nyt ota kantaa siihen, mikä on oikeen ja parasta, koska näkemyksiä on kuitenkin monia. Uskon kuitenkin, että äitisikin hetken sulattelun jälkeen hyväksyy asian. Noh, halusin kuitenkin onnitella tuosta uutisesta:)))) Pärjäämisiä teille!!!
 
Olipa ikävä reaktio omalta äidiltä. Tuntui varmasti tosi kamalalle. Mutta yritä asettua äitisi rooliin. Olette tosiaan melko nuoria (sinä 21 ja miehesi 23), sinulla koulu kesken (tosin onhan niitä lapsia tullut ennenkin opiskelijoille) ja miehesi opiskelu/työtilanne ei vakaa. Nämä kaikki yhdessä nostivat luonnollisesti ison huolen äitisi mieleen siitä, miten sinä hänen tyttärenään tulet selviämään tästä uudesta elämänmullistuksesta. Hän tod. näk. miettii myös sitä, kestääkö sinun ja avokkisi suhde, vaikka olettekin olleet jo vakaasti yhdessä pari vuotta. Vanhemman huoli oman lapsen hyvinvoinnista ei lopu koskaan, ei edes silloin kun lapset ovat lähteneet pois kotoa. Ehkä äitisi oli ajatellut sinulle toisenlaista ajankohtaa perheen perustamiselle ym.(vaikka se ei hänen asia olekaan, jokainen elää elämänsä niin kuin parhaaksi kokee) ja nyt kun kaikki ei mennytkään siihen suuntaan kun hän oli aavistellut, ilmoitus raskaudesta oli järkytys. Muista kuitenkin se, että äitisi varmasti rakastaa sinua ihan yhtä paljon kuin ennenkin. Juuri tuo rakkaus purkautui noin omituisella tavalla, koska rakkaus tarkoittaa myös syvää välittämistä ja huolta toisen hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta.

Uskon, että asia selkenee pikku hiljaa. Anna ""pölyn"" laskeutua ja keskustelkaa uudelleen asiasta. Onnea odotukseen ja tsemppiä!
 
Itse opiskelen koko ajan ja minulla on pieni vauva. Riippuu henkilöstä ja siitä miten itse jaksaa iltamyöhällä tehdä hommia. Sanon että tämä ei ole helppoa, mutta olen luonteeltani aika sisukas. Mieheni on myös auttanut tarvittaessa, minkä töiltään ehtii. Ympäristö ei ole tosin kovin suopeasti aina suhtautunut. Nyt on onneksi kesä ja saa vähän levätä, vaikka aamuherätykset ovat jo viideltä:). Lopuksi vielä sanoisin että, tänä päivänä joutuu valmistuttuaankin opiskelemaan jatkuvasti jotain(usein) oli lapsia tai ei. Kaikkeen tottuu,mutta tärkeintä on oma lapsen hyvinvointi ja oma jaksaminen.
 
Kiitos teidän tuesta. Oon nimittäin ihan rikki, kun en sitä mistään muualta saa. Kamalasti vaan arvostelua eikä yhtään kannustavaa sanaa. Tää tuli vähän yllätyksenä nimittäin. Mieskin on sekasin. Niin kun minä itsekin. Jotenkin nyt kun kukaan ei ole iloinen asiasta, niin oon alkanu miettiä, että kannattaako tämä pitää. Meneekö elämä ihan sekaisin, mies sanoo ettei oo ehkä valmis isäksi. Mut onko kukaan mies ihan täysin valmis aluksi? Mutta mikä oikeus miulla ois lopettaa jonkun sellaisen pienen alun elämä, josta vois tulla maailman ihanin ja rakkain lapsi! Ja jos kuitenkin noin puolentoista vuoden päästä olisin jo halunnut alkaa ihan yrittämään sitä. Ja jos sen haluisin, niin miks en tätä? Niin paljon kysymyksiä ja mietittävää. Voi tätä stressiä. :)
 
Onnea Miip!
Kyllä elämä kantaa teitä, ihan varmasti! Rohkeasti vain eteenpäin. ajattele kohta saatte pienen ihmeen mukaan matkalle elämään!
Rauhallisesti nyt vaan eteenpäin!
Onnea vielä kerran!
P.S kukaan mies ei ole aluksi valmis isäksi, siihen kasvetaan yhtä matkaa vauvan kanssa!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa