Opiskelija-asuminen ja kasvava tukipotti

[vierailija]

Mä en olis uskaltanut 25v sitten asua yksin, kun olin tottunut asumaan isossa perheessä. Kahden tytön kanssa kolmen hengen solussa asuttiin lähes koko opiskeluajan. Tiedän että olin onnekas, ei kaikilla osu mukavat rauhalliset kämppikset kerrasta.
Oma lapsi asuu soluyksiössä, eikä edelleenkään tunne kaikkea saman kerroksen väkeä, vaikka yhteinen keittiö on (huoneissa wc/suihku, jääkaapit ja moni ostanut oman mikron ja kahvinkeittimen). Kaverit enemmän yliopistolla, ja panostaa opiskeluun.

Nykyinen tukimuoto kannustaa kyllä ahkeraan opiskeluun. Toista se oli ennen, monessa solussa juhlittiin 3 yötä viikossa.

 

[vierailija]

Ne opiskelijat ei välttämättä ole mitään 16-20 vuotiaita, jotka hummaavat illan kaupungilla jne. Ne on vanhempiakin ihmisiä, joilla on omat elämät ja tavat. Solukämpät on minun mielestäni epäinhimillisiä niille, jotka eivät sitä halua. Jos tuilla siihen "kannustetaan" tai pakotetaan, on ihan sama, kumpaa sanaa käyttää. Mielummin miniasuntoja tai soluista muutetaan ihmisille tarkoitettuja asumuksia, kuten Ros sanoi.
Ei todellakaan ole kyse mistään nenän nyrpistelystä, vaan ihan aikuismaisesta toiminnasta.

Ja mieluummin uima-allas ja kattoterassisauna.