Opiskelevia äitejä?

Hei!
onko täällä opiskelevia äitejä?
haluaisin kuulla kokemuksianne, sillä itse emmin ehkäisyn lopettamista kun opiskelua olisi vielä (reilustikkin) edessä.
haluaisin kuulla missä opiskelet (siis ammattikoulu, yliopisto, amk vai joku muu) ja miten olet selviytynyt, minkälainen tukiverkosto sinulla on ja kuinka raskasta on.

vauvakuume on kova, mutta niin on myös tahto opiskellakkin!

 

Heippa!

me jätettiin ehkäisyt pois huhtikuussa jha ajateltiin et vauva on tervetullut kun tulee. Mulla yo-pohjaista amista jäljellä 1½vuotta. Ajateltiin miehen kans, et ei se välttämättä tärppää heti, joten sama kun aloittaa yrityksen jo nyt. Mutta vielä ei ole tärpännyt...:/
Mä oon kyllä sillä kannalla et vauvanteko hommiin! se ei tosin välttämättä tärppää heti...

 

Aloin opiskelemaan avoimessa yliopistossa etänä (pari/kolme tuntia päivässä) kun esikoinen oli ehkä puoli vuotias, ja se on ollut minulle uskomattoman piristävää ja virkistävää, kun on "pakko" repäistä ajatukset arjesta ja keskittyä johonkin ihan muuhun ja mielenkiintoiseen ja unohtaa kaikki muu.

Vaatii tietysti itsekuria, mutta nautin opiskelusta niin paljon ettei ongelma.

Nyt syksyllä kun kakkonen syntyy niin jatkan kyllä opiskelua, tosin vain ehkä noin tunnin päivässä että sitten kerkiää kahden pienen kanssa... Mutta joka tapauksessa, suosittelen lämpimästi opiskelua! Kaikille, ikään, siviilisäätyyn ja lapsellisuuteen katsomatta... piristää kummasti pistää harmaat aivosolut vähän jumppaamaan (ja voihan opiskelusta olla hyötyä ihan oikeassa elämässäkin...)


(ja mies on tietysti ollut suurena tukena ja hoitanut poikaa paljon kun on pitänyt vaikka kokeita tehdä tai muuten jäämässä jälkeen...)

 

Aloin opiskelemaan avoimessa yliopistossa etänä (pari/kolme tuntia päivässä) kun esikoinen oli ehkä puoli vuotias, ja se on ollut minulle uskomattoman piristävää ja virkistävää, kun on "pakko" repäistä ajatukset arjesta ja keskittyä johonkin ihan muuhun ja mielenkiintoiseen ja unohtaa kaikki muu.

Vaatii tietysti itsekuria, mutta nautin opiskelusta niin paljon ettei ongelma.

Nyt syksyllä kun kakkonen syntyy niin jatkan kyllä opiskelua, tosin vain ehkä noin tunnin päivässä että sitten kerkiää kahden pienen kanssa... Mutta joka tapauksessa, suosittelen lämpimästi opiskelua! Kaikille, ikään, siviilisäätyyn ja lapsellisuuteen katsomatta... piristää kummasti pistää harmaat aivosolut vähän jumppaamaan (ja voihan opiskelusta olla hyötyä ihan oikeassa elämässäkin...)


(ja mies on tietysti ollut suurena tukena ja hoitanut poikaa paljon kun on pitänyt vaikka kokeita tehdä tai muuten jäämässä jälkeen...)

 

mä sain lukion päätökseen kun poika syntyi, olin vuoden sitten kotona ja sen jälkeen aloitin amiksen. Nyt aloitin viimeisen vuoden ja toisen lapsen la on helmikuussa. Eli jään siis lasten kanssa kotiin ja jatkan myöhemmin amiksen loppuun. Ei siinä sen kummempaa.

 

Muakin toi kiinnostais..Sain lukion nyt keväällä päätökseen ja aloitan nyt syyskuussa avoimen,ens keväänä aion hakea yliopistoon. Ollaa ajateltu et sit ku on sisälle päässy ja jonku aikaa opiskellu (max.2v) ni yritettäis lasta. Olis kiva kuulla et miten opiskelut sujuu pienen vauvan kanssa ja myös rahallisesti..

 

Moi vaan!

Itse olin loppusuoralla amk:ssa, kun tulin raskaaksi. Sain odotusaikana tehtyä kaikki kurssit alta pois. Päättötyö jäi vielä tekemättä, kun esikoinen ehti syntyä.
Siinä sitten vauvaa hoitelin ja stressasin sitä päättäriä, ja kuinka ollakaan: havaitsin olevani uudelleen raskaana! Hieman yllättävä tärppi, mutta niin tervetullut sitten kuitenkin.
Hoitelin vauvaa, odotin toista ja sain kuin sainkin sen päättötyön tehtyä! Tästä suuri kiitos kuuluu miehelle, joka piti esikoisesta huolta silloin, kun tein haastatteluja tai kirjoitin työtä. Päättötyön esittelystä ei sitten enää mennytkään toisen tytön syntymään kuin neljä päivää! Koville otti, mutta kannatti. Kohta voi ryhtyä työnhakuun
Taloudellisesti meillä on mennyt ihan mukavasti, vaikka mies on ainoa tienaaja eikä edes saa mitään huimaa palkkaa. Mulla itsellä on ihan minimi äitiyspäiväraha, kun en ehtinyt olla töissä ennen lasten syntymää. Ollaan ajateltu sillä tavalla, ettei vaadita nyt mitään valtavan korkeaa elintasoa. Perusjuttuihin kyllä rahat riittää, ja joskus vähän johonkin ekstraan. Elintaso nousee sitten, kun minäkin pääsen töihin täältä =)
En usko raha-asioiden olevan esteenä, jos edes toinen on töissä...
Tsemppiä kaikille vauvan yrittäjille!

 

Mulla alkaa ens kuussa kolmas vuosi yliopistossa. Poika täyttää lokakuussa 3vuotta

Mun mielestä yliopisto sopii tosi hyvin perheellisillekin! Koska luentoja voi olla melko vähän ja jää sit aikaa lapsille tosin tentteihin lukeminen on aika rankkaa, mutta kun jaksaa suunnitella kaiken hyvin ja aikatauluttaa niin ei tule isompia ongelmia

 

Minulla AMK tutkinto ja olen nyt opiskellut kaksi vuotta yliopistossa. Esikoiseni on 8kk, eli kesken toisten opintojen päätimme jättää ehkäisyn pois periaatteella "tärppää sitten kun tärppää". No sehän tärppäsi heti viime keväänä ja vauva syntyi joulukuussa. Tein opintoja täysihöyry päällä ihan vauvan syntymään saakka. Nyt äitiys- ja vanhempainloman aikana olen opiskellut etänä ihan kohtalaisesti opintoviikkoja keräten. Nyt syksyllä jatkan jälleen opintoja niin täysipäiväisesti kuin opinnot yleensä ovat, ja prinsessani menee perhepäivähoitoon. Valmistuminen on edessä puolentoista vuoden kuluttua, jos kunnolla ahkeroin.

Omaa opiskeluelämääni vauva ei oikeastaan ole hetkauttanut suuntaan jos toiseen. Elämän muutos on ollut pelkästään rikkautta, ja asioiden uudelleen asttelemista tärkeysjärjestykseen. Jos elämä olisi muuttunut koihtuuttoman rankaksi, olisi opinnot aina voinut laittaa kokonaan jäihin vaikka pidemmäksikin aikaa. Mielestäni jokainen hankkii perheenlisäystä parhaakseen katsomassa ajankohdassa elämänsä varrella. Itse ajattelen lapset lahjana, joita ei kaikille helposti suoda. Olen aina halunnut lapsia nuorena, ja jos olisimme odottaneet valmistumiseeni saakka, en olisi enää kovin nuori vastasynnyttäjä. Vaikka kaikki on nyt sujunut oikein hyvin, saa pikkukakkonen odottaa muutaman vuoden, hmmm... paitsi jos megakova kuume yllättää

 

Mulla on kans kauhee vauvakuume, mutta kyllä haluan sisälle ainakin..Paitsi et jos en ens vuonna pääsekkään, niin huhhuh.

Mitäs aloja te opiskelette yliopistossa?

 

\

Mulla on kans kauhee vauvakuume, mutta kyllä haluan sisälle ainakin..Paitsi et jos en ens vuonna pääsekkään, niin huhhuh.

Mitäs aloja te opiskelette yliopistossa?

Mulla on pääaineena sosiaalityö, eli yhteiskuntatieteidenmaisteri pitäis tulla sit on noita sivuaineita esim. psykologia ja johtaminen..

 

\

Mulla on kans kauhee vauvakuume, mutta kyllä haluan sisälle ainakin..Paitsi et jos en ens vuonna pääsekkään, niin huhhuh.

Mitäs aloja te opiskelette yliopistossa?

mä mietin kanssa samaa että jos sitä ei sit ensi keväänä pääsekkään yliopistoon niin mitäs sitten, taas yksi välivuosi lisää. ja toisekseen, avopuolisollani on vielä 2 ja puoli vuotta opiskelua jäljellä, ja minä en ole yhtään varma että pääsisin juuri tähän samaan kaupunkiin opiskelemaan... sinänsä nyt olisi niin sopiva aika antaa vauvalle mahdollisuus... mutta sitten huolettaa se että miten jaksaa opiskella/lukea pääsykokeisiin. alalle mihin ensisijaisesti haluaisin on melko vaikea päästä ja opiskelu on raskasta/aikaa vievää...

nykyteknologia ja lääketiede on tehnyt ihmisten elämän liian vaikeaksi. tänään pitäisi taas päättää laittaakko ehkäisyrengas paikalleen vaiko jättää kaappiin.

 

Mun mielestä jätä kaappiin, tai mitä sun miehes sanoo?Haluaako vauvaa yhtä paljon?

Kyllä varmasti jaksat lukea pääsykokeisiin ja sit saat olla vauvan kanssa ihan rauhassa kotona ku tiet että sulla on varma opiskelupaikka(jos siis saat sen), mutta jos et saakkaan ja päätät alottaa ekäsyn käytön taas, ni sit sulla menee taaspaljon aikaa...Ainaki vuos menee "hukkaan" ku odottelet kevään pääsykokeita ja jos et pääsekkään ni jos sit alat vauvaa hankkimaan, ni menee muutama vuos ennenku pääset kunnolla opiskelun kii.

Tajusitkohan yhtän?? :ashamed: Tosi huonoa tekstiä kirjotin...


Mitä alaa aiot hakea?

 

Moi!

Mullakin on kokemusta lapsen kanssa opiskelemisesta. Olin gradua vaille valmis, kun meille syntyi vauva. Pidin yhden vuoden vauvalomaa, ja sen jälkeen vein 1-vuotiaan hoitoon ja tein gradun. Kaikki hoitui näin jälkikäteen ajateltuna tosi kivuttomasti ja luontevasti. Graduaikakin oli uskomattoman tehokasta, kun oli pakko tehdä hommia 8-16 ja ilta olla lapsen kanssa. Gradu valmistuikin ennätyslyhyessä ajassa, kiitos lapseni! Nyt koulu on ohi, lapsi meni taas kesän jälkeen hoitoon, ja mamma töihin. Nyt saisi vaikka toinenkin tulla... =)

Rohkeutta kaikille, jotka haaveilevat lapsesta opiskeluaikana! Kylla kaikki hoituu! Lapset on ihania ja tekevät kaiken konkreettisemmaksi (niinku esim. sen, että koulut on käytävä ja töihin mentävä, että voi tarjota lapsilleen mukavuuksia)! Arki rytmittyi ja tehostui ainakin meillä ihan uudella tavalla lapsen syntymän jälkeen. En vaihtaisi pois.

Ai niin, yks juttu vielä. Jos haaveilet esim. vaihtarivuodesta, se kannattaa ehkä tehdä ennen ku laps syntyy. On meinaan vähän vaikempi järjestää päivähoito lapselle ulkomailla kuin kotimaassa.

:flower:

Ellari

 

Itsellä 2 lasta, nyt 3- ja 5-vuotiaat. Esikoisen sain opistoasteen opiskelujen päätteeksi v.2000, kuukausi valmistumisen jälkeen. Alan töitä viitisen vuotta tehtyäni huomasin, etten ollut tyytyväinen valitsemaani ammattiin, joten uuden alan opiskelu alkoi mietityttää yhä enemmän ja enemmän. Lopulta sitten tein päätökseni ja luin keväällä 2005 oikiksen pääsykokeisiin lastenhoidon ohessa. Nyt siellä toinen vuosi alkamassa ja olen todella onnellinen valinnastani. Hyvin on mennyt!

Äitiys ei siis missään nimessä ole opiskelun este, ja jos kolmonen on meille tullakseen, niin saa tulla sitten opiskeluaikana. Valmistumisen jälkeen en enää halua perhettämme kasvattaa, kun vihdoinkin olen löytänyt oman alani.

 

Minä aloin odottaan esikoista, kun olin ammattikoulussa. Kun tyttö syntyi, olin äitiyslomalla vuoden verran ja sitten jatkoin viimeisen vuoden ammattikoulussa sen jälkeen. Hyvin se opiskeluaika meni, vaikka oli lapsi, ja opiskelupaikka oli eri paikkakunnalla. Aika paljon omasta asenteesta kiinni. =)

 

Mun poika syntyi kesken ammattikorkeakoulu opiskelujen ensimmäisen vuoden.
Ens tammikuussa olis aika palata koulunpenkille ja samalla täytys viedä myös alle vuoden ikänen poitsu hoitoon..Nyyh...

Oma jaksaminen pelottaa. Opiskeluja olis edessä vielä noin neljä vuotta ja tiedän, että ala, jota opiskelen on siinä mielessä rankka, että koulutöitä joutuu tosi paljon tekemään tuntien ulkopuolella. Monesti päivät saattaa myös venyä melkeen yöhön asti.

Miten te muut ootte jaksanu hoitaa lasta, käydä koulussa ja vielä tehdä kotitehtävätkin? Töihin ei taida enää ehtiä missään välissä, vaikka talous olis kuinka tiukalla. Olis mahtavaa jos lapsen kanssa ehtis olemaan enemmänkin kuin vain hyvänyön sadun verran, mutta pelottaa että lapsi väistämättä tulee kärsimään.

Toinen välivuosikin on käynyt mielessä, mutta ikää alkaa olla jo sen verran, että opiskeluja ei viitsis enää lykätä. Ja tietysti kaipaan myös muutakin sosiaalista elämää kun vauva ja mies. Asun täysin vieraaksi jääneessä opiskelukaupungissa josta en tunne ketään muita kuin mieheni, vauvan ja neuvolantädin. Tuntuisi siis tosi vaikeelta lykätä taas opiskeluja ja viettää toinen erakkovuosi tässä kaupungissa.

Pystyykö amk.ssa esim löysäämään lukujärjestystä, jos tuntuu ettei jaksa vai romahtaako koko opiskelusysteemi, jos suorittaa kursseja eri tahtiin muiden kanssa? Miten opettajat ovat suhtautuneet lukujärjestysten muokkailuun?

Opiskelujen uudelleen starttaus jännittää jo nyt tosi paljon, ja oli kiva lukea edeltä, etten kuitenkaan oo ainoa tässä tilanteessa. Olis kuitenkin vielä kiva lukea varsinkin amk-opiskelijaäitien kokemuksia...

 

Morjens kaikki!


Mukava lukea kohtalontovereiden tekstejä. Kaikki kun eivät tunnu ymmärtävän opiskelun ja vauva- asioiden yhdistämistä...

Olen ollut jo pitkään vauvakuumeessa, kuukausi sitten lopetin e- pillereiden käytön ja miehen kanssa aloitettiin yrittämään lapsen saantia. Opiskelupaikan sain tänä keväänä ammattikorkeakoulusta vajaan neljän vuoden kestävältä linjalta, joten opiskelun ja perheen perustamisen yhteensovittaminen yhtä aikaa on näillä näkymin edessä.

Ajatuksena on meilläkin antaa lapsen tulla kun on tullakseen. Jos tärppää opiskelujen aikana, niin sitten olisi (ainakin) vuoden pois opiskelemasta ja jatkaa sitten..

Tsemppiä kaikille opiskeleville äideille!

 

\

Mulla on pääaineena sosiaalityö, eli yhteiskuntatieteidenmaisteri pitäis tulla sit on noita sivuaineita esim. psykologia ja johtaminen..

Samoin. Tai no opintoja tässä vasta aloittelen. Paikka mulla on Lappiin mutta nyt ensi vuonna käyn sivuaineopintoja täällä Oulussa.

Muuten opiskelusta. Mä kävin lukion etänä ollessani hoitovapaalla tytön kanssa ja hyvin meni opiskelut vaikka välillä rankkaa olikin. Paljon itsekuria vaatii varsinkin jos lapsi on kotona koska silloin lukuaika pitää napata siitä omasta ajasta jota on iltaisin/viikonloppuisin. Puolison/sukulaisten tuki on myös tarpeen. Ainakin mua helpotti paljon kun isovanhemmat välillä ottivat tyttöä hoitoon että sai lukea tai huilata. Taloudellisesti varmasti on helpompaa jos on ensin ammatti luettuna joten en ehdoin tahdoin kehota ketään raskautumaan kesken opintojen. Toki eri ihmisille sopii eri asiat ja tässäkin pitää kuunnella sitä omaa sisäistä ääntä et mikä tuntuu oikealle...

 

No emmäkään ehdoin tahdon haluais kesken opintojen lasta, mutta mitä luultavimmin valmistuisin kun olisin 25-27, ja en haluais olla iin "vanha" ensisynnyttäjä..Kuiteski haaveena olis kolme tai neljä lasta...
Mutta mitä tukia sit saa, jos opiskelee yliopistossa, on lapsi ja mies käy töissä? Vaikuttaako lapsi esim.asumistukeen yms.?
Ku en oikein tie et miten sitä sit pärjäis...

Lapsen haluaisin vaikka heti, mutta täytyy nyt vaa jaksaa odottaa..Haluan/halutaan kuitenkin turvata sille lapselle kunnon koti..JA paljon rakkautta.

Pitäis tän välivuoden aikana tehä paljon hommia ja laittaa rahaa säästöön joka kuukaus, ni sit ku lapsi tulis ni olis edes jotain säästössä...

Mut jos nyt sattuisin pääsemään yliopistoon erkkapedaa lukemaan, ni voisinko myös kotona ollessani suorittaa opintoja itsenäisesti?


Vitsit, vauvakuume on ihan hirvee...Mutta mua pelottaa jo sekin et kun mun isä on kauhee painostamaan opiskeluun(olen huono koulussa), ni mitäköhän sekin sit oikee sanoo..Mut ei nyt oo viel ajankohtaista..
On vaan ni kiva miettiä ja suunnitella tulevaisuutta.. :heart:

 

Mya: Koulun, kodin ja parisuhteen lisäksi minä teen töitä. Tälläkin viikolla tein täyden työharjoitteluviikon + 31 tuntia töitä. :/
Tein siis 4 vuoroa. Viime vuoden tein töitä 8-16 tuntia viikossa ja se oli ihan ok. Tämä tahti tuntuu välillä aika hurjalta, koska tosiasia on se, että ehdin olemaan pojan kanssa vain muutamina iltapäivinä ja iltoina viikossa, muut menee töissä. Huonoa omaatuntoa olen välillä potenut, mutta onneksi tämä vaihe kestää vaan tämän vuoden. Sitten valmistun ja koulu jää pois.

 

Mie käyn osa-aikaisessa työssä aamulla, sit illasta meen kauppakouluun aikuisiltakouluun, kestää 4 tuntia 4:sti viikossa. Rankkaa välillä on mutta onneksi on anoppi auttamassa pojan hoidossa, hoitaa melkein jatkuvasti yhdessä mun kanssa kun ei ole läksyjä paljoo tms. mut kun on niin hän kattoo pojan perään ja hoitaa.. Mieskin on aina apuna kun ei oo töissä.

 

mää olin lukiossa ku aloin odottaan tyttelliäni, lopetin lukion ja jäin lapsen kotia. tyttelin oli melkein 2vuotta kun vein hänet hoitoon ja lähin kouluun... yh:na olen

 

joo mä opiskele viimestä vuotta lähioitajaks...
esikoinen synty 30.10.05 ja nyt olis toinen tulossa.. koulun kanssa meinaa olla vähän tiukkaa!! :\|

 

taizii mulla sama juttu, mut valmistuttuani olisin "jo" 28-30 vuotias!, ja tuntuu että olisin ikäloppu ennenkuin ne lapset sitten olisivat isoja. tarkoitan siis tällä sitä että myös minä haluan lapset verrattain nuorena koska luulisin jaksavani nyt paremmin.

Käsittääkseni yliopistoissa ollaan melko joustavia ja opintoja voi suorittaa esim tenttimällä tai avoimen kautta. Korjatkaa jos olen väärässä.

elämä on täynnä valintoja, ja välllä tuntuu että meillä naisilla niitä olisi vielä paljon enemmän. vai johtuuko se vaan siitä että teemme oman elämämme hankalammaksi pyörittelemällä ja vatvomalla.... :headwall:

tsemppiä kaikille elämäntilanteeseen katsomatta :flower: