Opiskelevat mammat!

["Mima"]

Hei!

Kiinnostaisi kuulla miten olette onnistuneet yhdistämään opiskelun ja perhe-elämän? Kun ajattelee miten paljon kotitehtäviä voi tulla ja sittem raha-asioita.

Olen hakemassa korkeakouluun pitkän hoitovapaan jälkeen opiskelemaan unelma-ammattiani. Toisaalta odotan innolla, toisaalta mietin miten aikani riittää iltaisin kotitehtäville, kodin töille ja mikä ehdottomasti tärkeintä, lapselleni. Oletteko tehneet kotitehtävät vasta lasten nukkuessa?

Vakaan ammatin opiskelusta (vakituisia työpaikkoja paljon) on tietysti hyötyä myös lapselle, elämä on turvatumpaa kuin jos nyt ajaudun pätkä-/"hantti"hommiin. Kertokaahan siis kokemuksianne onko perheellisenä opiskelu rankkaa!

 

[kokemusta on]

On se. Mutta siitä selviää, onhan muutkin selvinneet Amkssa on paljon kirjallisia tehtäviä (riipppuen toki alasta..) ja muita tehtäviä, opiskelua riittää koulun ulkopuolellakin. Mielestäni kannattaa aikatauluttaa kotonakin aika opiskelulle ja "vapaalle". Näin tehtävät eivät jää roikkumaan. Esim koulupäivän jälkeen ruokailu, jonka jälkeen miehesi/joku muu on lapsen kanssa sen pari tuntia, että saat kouluhommat alta pois. Sen jälkeen muut hommat ja lapsen kanssa oleilu jos kouluhommat jättää iltaan, käy usein niin ettei enää jaksakkaan alkaa miettimään niitä juttuja ja tehtävät siirtyy huomiseen ja huomiseen jne..

 

["joo"]

minä olen nyt opiskellut jo kokonaisen viikon Keväällä oli pääsykoe rumba (hain siis yliopistoon) ja tyttö oli silloin vuoden ikäinen. Lukeminen toimi niin, että kun mies tuli kotiin, karkasin minä opiskelemaan. Päivät olin tytyn kanssa kotona ja päiväunien ajan luin. Tulevana vuonna ajattelin toimia niin, että alan lukemaan tenttiin tyyliin 19-20 aikoihin, joilloin miehelle siirtyy lasten hoitovuoro. Sitä ennen olen lasten kanssa luentojen ja illan välisen ajan. Mahdollisimman paljon suoritan kirjatenteillä, joten lasten hoitoaika ei mahdottoman pitkä ole päivällä. Tyttö on vielä kotona, miehen, äidin ja ystäväni avulla hoidan luennot. Ensi syksynä tyttö todennäköisesti menee päiväkotiin, silloinkin yritän pitää päivät mahdollisimman lyhyinä ja niinä päivinä kun ei ole mitään joko lähden kirjastoon lukemaan esim 9-13 ja sitten haen tytön kotiin ja illat vietetään yhdessä. Raskasta varmaan on, mutta toisaalta jo pääsykokeisiin lukememinen antoi itselleni niin paljon virtaa, että uskon myös opiskelun sitä antavan. Organisointiahan tämä vaatii, mutta ei varmasti ole mahdotonta. Viikonloppuisin tilanteesta riippuen pidän joko kokonaan vapaata tai sitten lähden aamupäiväksi lukemaan ja lopun ajan käytän lasten kanssa oleiluun ja lasten harrastuksiin.

 

[zxc]

tai teen niitä tehtäviä koulussa,esim. jos tunnit alkaa vast 10 niin meet klo 8 kouluun tai jäät pidemälle. helposti ne sitten jää tekemättä. mutta mä suoritin amk tutkinnon 3,5 vuodessa ja samaan aikaan sain 2 lasta(ei kaksoset) ja hengessä vielä ollaan

 

["joo"]

edellä olikin tullut jo hyvä vastaus, mielestäni myös riippuu siitä minkälainen ihminen itse olet, minä pystyyn keskittymään kaikista parhaiten illalla ja siksi teen iltaisin hommia+miehen työ on sellainen ettei pysty lähtemään kotiin kovin aikaisin. Tahdonvoimaa se toki vaatii. Meillä tyttö on hoitopäivän jälkeen aika huomion kipeä, joten silloin mielelläni annan sen huomion tytölle ja sitten illalla teen omat juttuni.

 

[tasamaan tallaaja]

Itse olen suorittamassa AMK opintoja työn ohessa ja vahvasti näyttää vielä siltä, että ½ vuotta nopemalla aikataululla. Opparia vsiis väännetään täs kaiken härdellin keskellä. Perheellisen opiskelu vaatii hyvää organisointikykyä, et löytyy aikaa tehtäville ja lukemiselle. Lisäksi perheeltä se vaatii joustavuutta, kannattaakin etukäteen miettiä ja puhua läheisten kanssa miten lasten- ja kodinhoitokuviot hoidetaan.

 

[Yksi kokemus]

Meillä on kaksi lasta ja minä ja mieheni molemmat opiskelemme. Lapset ovat nyt 3v ja 5v. Aloitin opinnot, kun esikoinen oli puolivuotias, nyt siis kuudes vuosi menossa, ja parin kuukauden päästä pitäisi saada paperit ulos. Molemmat opiskelemme yliopistossa. Ensimmäisen opiskeluvuoteni mies hoiti lasta kotona ja luki pääsykokeisiin. Kahden vuoden opiskelun jälkeen syntyi kakkonen. Kun kakkonen oli vauva, kävin joillakin luennoilla vauvan kanssa ensimmäiset puoli vuotta, kun vauva vielä lähinnä nukkui ja söi. Esikoinen oli n. 2 päivää viikossa päiväkodissa. Seuraavat puoli vuotta olin lasten kanssa kotona.

Kakkonen meni päiväkotiin ollessaan 1v2kk. Siitä lähtien lapset ovat olleet päiväkodissa noin klo 9-15 (joskus harvoin 8-16) siten, että se, kumpi menee myöhempään yliopistolle, vie lapset ja se kumpi pääsee aiemmin, hakee. Joskus on päiviä, että minä haen lapset välipalalta ja mies tulee kotiin neljäksi että itse ehdin iltaluennoille. Ja kaikki opiskeluhommat ajoitetaan sille ajalle, kun lapset ovat päiväkodissa tai itse on yliopistolla. Korkeakouluopinnot kun eivät ainakaan ensimmäisten vuosien jälkeen ole sitä, että "lukujärjestys" täynnä riennetään luennolta toiselle. Jos luentojen väliin jää pari tuntia aikaa, ne käytetään hyödyksi. Näin siis meillä. Ja hyvin on toiminut Oikeastaan ihan hirvittää lähteä työelämään tämän joustavan opiskeluajan jälkeen

 

[SugarBabyLove]

Mä opiskelen toista vuotta aikuispuolella AMK:ssa. Mulla on vakituinen työpaikka, yleensä teen 70% työaikaa. Tän syksyn olen kyllä kokonaan aikuiskoulutustuen mahdollistamalla opintovapaalla.

Liikun julkisilla, joten lähes kaikki junamatkat luen koulukirjoja. Tehtäviä teen vaihtelevasti joko koulukavereiden kanssa koululla tai sitten kotona, kun sopiva rako löytyy.

Rankkaa on, läheisten tuki onkin ollut korvaamatonta. Mulla on koulua suunnilleen kahtena iltana viikossa, tällöin mun äiti tai sisko on hoitanut lasta, välillä lapsi on arkena isällään. Hyödylliseksi oon kokenut vuorotyön suomat arkivapaat, tehtävien tekeminen sujuu multa parhaiten päivisin.

 

[kookosta]

Kyllähän se välillä on rankkaa, mutta onnistuu jos itse haluaa opintojen onnistuvan. Vaatii toki joustamista puolisolta kun sulta itseltäsikin.
Mä opiskelen toista vuotta AMK:ssa ja kaiken lisäksi mies alotti nyt syksyllä opinnot myös, eli meidän pitää yrittää jakaa aika kahdelle niin että kumpikin saa opiskeltua kotona vaaditut asiat ja silti hoitaa myös lapset (kaksi lasta). Mun onneni on, että meidän koulussa opettajat on tosi joustavia ja sellasiakin kursseja missä on 100% läsnäolopakko pystyy rustaamaan jos jotain sattuu (lapset kipeänä esim). Itse tapaan tehdä kotitehtäviä illalla kun lapset on jo nukkumassa tai hyppytunneilla koulussa ja jonkin verran teen kotitehtäviä myös esim pikku kakkosen aikaan. Tosin mä kykenen jättämään opiskeltavan asian kesken ja jatkamaan vaikka kahden tunnin päästä jos välissä pitää mennä vaikka ulkoilemaan, en siis tarvitse yhtäjaksoista aikaa voidakseni oppia asioita.

Mutta lapsellisena opiskelijana pitää pystyä organisoimaan asioita tosi tehokkaasti ja varautua siihen että poissaoloja mahdollisesti tulee enempi kun lapsettomilla (nuo lasten sairastelut yksi syy) ja sitten pitää vaan koettaa kiriä kiinni.

 

[Jellonainen]

Minä opiskelen nyt kolmatta vuotta AMK:ssa terkkariksi. Kouluhommia teen joko iltaisin kun lapset nukkuvat, tai sitten teen niin kuin joku ehdotti, että menen koululle aikaisemmin tai jään tuntien jälkeen tekemään tehtäviä. Olen kyllä iltaihminen, joten minulle sopii tehtävien vääntäminen puolen yön aikaan Univelkaa toki tulee.

Onhan tämä aika rankkaa, ja lasten sairastaminen sekoittaa pakkaa entisestään. Nytkin olen toista päivää pois koulusta kuopuksen ollessa kuumeessa. Ja meillä on osaksi läsnäolopakkoa, mutta onneksi opettajat ovat aika hyvin ymmärtäneet poissaoloja lasten takia. Harjoitteluista ei tietysti voi olla kovin paljon pois, joten tunteja joutuu joskus korvaamaan jos on sattunut sairastelurumba harjoittelun keskelle.

En silti kadu että lähdin opiskelemaan vasta perheellisenä, sillä nyt saan opiskelusta paljon enemmän irti ja minulla on enemmän näkökulmaa terveydenhoitajan työhön. Raha-asiat tietysti painavat ja keikkahommia joudun tekemään aina kun vain ehdin, mutta pitää yrittää pitää mielessä että enää kaksi vuotta ja sitten on paperit taskussa

 

[rakki]

Mulla on eka vuosi amk:ssa takana ja täytyy sanoa, että helpolla pääsee. Rankkaa ei ole kyllä nähnytkään; nytkin 6 päivän vapaa, joista lapset (2 ja 3v) ovat 2 päivää hoidossa ja sillä aikaa teen kouluhommia. Ja jääpä aikaa lenkillä käymiseenkin.. Tänä syksynä on ollut yksi 8 tunnin koulupäivä. Kursseista yhdellä ei edes ole tenttiä, parissa ehkä kaks 4-5 sivun oppimistehtäväesseetä ja vähänlaisesti kotitehtäviä. Harkitsen työpaikan hankkimista oheen, ainakin kevääksi.
Ensimmäiset puoli vuotta mies oli kokopäiväduunissa & opiskeli illat, minä "vain" nuorisopuolella opiskelin. Siinä oli toisinaan iltaisin vähän väsynyt.

Työharjoittelu on se rankempi osuus, samoin kun lapset sairastelevat jos sattuu olemaan läsnäolopakko-kursseja samaan aikaan, niin sumplia saa kyllä. Meillä kun ei ole ns. tukiverkostoja täällä päin.

Mun mielestä perhe&opiskelu sopii kyllä erinomaisesti yhteen, helpommin yhdistettävissä kuin työelämä ja lapset. Toki tässä on taloudellinen puoli, josta toisinaan vähän joutuu stressaamaan.

 

[Aamuäree]

Mä teen tehtäviä yleensä iltasella, mies hoitaa lasten iltatoimet ja iltasadut.
Teen tehtäviä paljon myös koulussa sillä aikaa kun muut käyvät salaa tupakalla ja notkuvat facessa (niuho minussa ottaa toisinaan vallan.....)
Meillä on myös älyttömän pitkä ruokatauko, joten silloinkin voi jotain tehdä.
Yleensä kyllä iltaisin, jotenkin se luontuu multa paremmin kun on rauhallinen ympäristö eikä tarvitse vilkuilla kelloa. Viikonloppuisin sitten inhimillisempään aikaan. JA esimerkiksi tänään on vapaapäivä koulusta, jolloin teen tehtäviä kotona ja pidän lakisääteistä parhaillaan (niuhotan hetken päästä itselleni kun notkun viihdesivuilla koneella fysiikan sivujen sijaan)

 

[a.p.]

Ooh miten paljon hyviä vastauksia! Kiitos kaikille vastanneille! Mulla tulevassa koulussa (toivon mukaan selvitän pääsykokeet ja pääsen sisälle, haku alkaa ensivkolla) on aika tiukka läsnäolopakko ja poissaolot on korvattava, mut lapsen sairastelua ajatellen miehellä on parempi mahdollisuus olla töistä pois. Hällä on aika joustava työpaikka ja työajat aika pitkälti itse sumplittavissa. Mies myös on itse opiskeluhullu, ja ymmärtää hyvin että töitä on tehtävä kouluajan ulkopuolellakin. Olen vuoden pyöritellyt opiskelu vai työ -asiaa päässäni kun olen tässä hoitovapaalla, ja mies kokoajan on kannustanut lähtemään kouluun. Myös mummi asuu ihan lähellä joten tukiverkkoa on.

Hyviä vastauksia tosiaan tehtävien tekoon. Mä olen parhaimmillani aamusta, joten voisin jopa kuvitella herääväni vähän aiemmin opiskelemaan, varsinkin tuo että menee aamusta koululle vaikka tunnit alkaisi myöhemmin sopisi hienosti. Nähtävästi sitä aikaa kuitenkin löytyy kun sitä tekee, sieltä täältä. Mä olen vaan ollut tässä 2,5v lapsen kanssa symbioosissa joten se etten olisikaan hänen kanssaan 24/7 tuntuu rankalta, vaikka tiedänkin et niin sen pitääkin mennä. Huomaan että lapsikin alkaa kaipailla muuta kuin kotipiirit ja minä myös. Nyt tämä syksy käydään kerhoissa sun muissa ja toivon mukaan sitten hoitoon ja kouluun. Pitäkää peukkuja et pääsen sisään!!