OPINNÄYTETYÖ: Vanhemman masennus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Riikka Olli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

Riikka Olli

Vieras
Hei!

Opiskelen kolmatta vuotta lastenohjaajaksi ja ylioppilaaksi Kaustisen Evankelisessa Opistossa ja olen tekemässä opinnäytetyönäni kuvakirjaa lapsille, joiden vanhempi sairastaa masennusta. Kaipaisin työhöni kokemuksia ja kertomuksia ihmisiltä, jotka ovat olleet 0-12–vuotiaita vanhemman alkaessa sairastaa lievää, keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta. Haluaisin käyttää kertomuksianne tai niiden osianne opinnäytetyöni kirjallisessa osiossa havainnollistamaan teoreettista tekstiä. Toki ne auttavat minua myös ymmärtämään asiaa lapsen näkökulmasta ja sitä kautta toivottavasti tekevät kuvakirjastanikin paremman.

Toivoisin että kertoisitte sukupuolenne, ikänne vanhemman sairastaessa ja nykyisen ikänne. Kertomukset ovat vapaamuotoisia, mutta voitte halutessanne käyttää seuraavia esimerkkikysymyksiä apunanne:

• Miten vanhempasi sairastaminen vaikutti sinuun lapsena?
• Tiesitkö vanhempasi sairaudesta?
• Miten koit vanhemman sairastamisen lapsena? Oliko se pelottavaa, ahdistavaa, jännittävää; koitko sairaudella olevan jonkinlaista ’hahmoa’?
• Saitko apua ja tukea esimerkiksi koulukuraattorilta, kouluterveydenhoitajalta tai vanhempasi hoitohenkilökunnalta?
• Millaista apua ja tukea olisit toivonut saavasi?
• Liittyikö vanhempasi masennukseen muita sairauksia/oireita (ahdistushäiriö, paniikkihäiriö, alkoholismi…)?
• Millaista hoitoa vanhempasi sai (terapia, lääkitys)? Oliko siitä apua?
• Miten vanhempasi masennus vaikuttaa elämässäsi nykyään?

Voitte lähettää kertomuksenne ja lisäkysymyksenne osoitteeseen riikka.olli@edu.kaustisenopisto.fi. Opinnäytetyöni on tarkoitus valmistua joulukuussa 2013. Lähetän mielelläni lopullisen työn kaikille osallistuneille!
 
Mielenkiintoista. Kunhan et tee sellaista halveeraavaa kuvakirjaopusta minkä kerran näin samaisesta aiheesta. En nyt muista minkä ryhmän tekemä oli mutta huh oli aika alentavia kuvia.

Ja toisekseen, kun tämä masentunut vanhempi on aina tutkimuskohteena, niin olisiko aika siirtyä muihin sairauksiin? Entä narsistivanhemmat, muuten vain pipit päästään tai entäpä uraputki-vanhemmat eli voisko sen laittaa vaikka työnarkomaniaksi? Luokittelu on mukavaa ja on aina mukavaa kun tehdään stereotypioita niin osaa tavallinenkin tallaaja tietää minkä näköinen on narsisti, masentunut, uraputkihullu jne.

Sitten vois yks kategoria olla kulissivanhemmat, joilta monesti tulee näitä umpihulluja lapsia joista kasvaa ties mitä kouluampujia.

Materiaaleja odotellessa...
 
[QUOTE="jep";27386718]Mielenkiintoista. Kunhan et tee sellaista halveeraavaa kuvakirjaopusta minkä kerran näin samaisesta aiheesta. En nyt muista minkä ryhmän tekemä oli mutta huh oli aika alentavia kuvia.

Ja toisekseen, kun tämä masentunut vanhempi on aina tutkimuskohteena, niin olisiko aika siirtyä muihin sairauksiin? Entä narsistivanhemmat, muuten vain pipit päästään tai entäpä uraputki-vanhemmat eli voisko sen laittaa vaikka työnarkomaniaksi? Luokittelu on mukavaa ja on aina mukavaa kun tehdään stereotypioita niin osaa tavallinenkin tallaaja tietää minkä näköinen on narsisti, masentunut, uraputkihullu jne.

Sitten vois yks kategoria olla kulissivanhemmat, joilta monesti tulee näitä umpihulluja lapsia joista kasvaa ties mitä kouluampujia.

Materiaaleja odotellessa...[/QUOTE]

Kiitos mielipiteestäsi! Opinnäytetyöni ei keskity vanhempiin ja sairauteen vaan tarkastelen aihetta nimenomaan lapsen näkökulmasta: millaista tukea lapsi tarvitsee, miten lapsi kokee vanhempansa masennuksen ja miten se voi vaikuttaa lapseen myöhemmin. Valitsin nimenomaan masentuneiden lasten vanhemmat, koska masennuksesta minulla on omakohtaista kokemusta enkä ole aiheesta kunnollista nimenomaan lapsille tarkoitettua kuvakirjaa löytänyt, tylsät ja kliiniset minioppaat eivät itseänikään ole innostaneet. Jätän suosiolla vaikkapa uraputkivanhempien käsittelyn niille, jotka ovat aiheeseen paremmin perehtyneitä :)
 

Yhteistyössä