Muistelen uskomatonta viime kesää. Nyt on marraskuu ja kaikki kesäiset asiat ovat jo niin kaukaisia. Tämä tapahtui Helsingissä, mikä minua vähän häiritsee, ettei teistä kukaan vaan syyttäisi minua Helsinki-keskeiseksi. Me nyt satumme asumaan tässä kaupungissa ja jos on paljon ihmisiä, on myös paljon mahdollisuuksia.
*****
Mari pyöritti uikkareitaan käsissään, kun pakkasimnme tavaroita mukaan Pihlajasaareen. Oli tulossa kesän ensimmäinen hellepäivä.
– Milloin me muka noita ollaan tarvittu? kysyin. – Voi se toki olla ihan virkistävää käydä uikkarirannalla, lisäsin.
Mari pohti ääneen, että vain naturistirannoilla saa olla rauhassa katseilta ja törkyturvilta.
– Eikä kukaan tykkää pitää märkää rättiä päällään, Mari viskasi uikkarinsa takaisin kaappiin.
– Noita kuitenkin myydään kaupoissa, sanoin.
– Sua ei näe tuon karvakasan alta. Sä voisit siistiä sun talviturkkia, hän törkki etusormellaan rintaryijyäni.
Mari oli oikeassa. Minä panin sheiverin laulamaan. Mari tuli siihen heiluttelemaan epilaattoriaan, että hän voisi käyttää sitä karvoihini, jos ei homma muuten kiinnosta. Lopulta katsoin peilistä tulosta: kaiken karvan alta oli kuoriutunut nuortunut keho. Mutta olin ihan vitivalkoinen.
– Mä olen ihan kuin jauhosäkissä uitettu. Ei kukaan voi olla näin kalpea, sanoin. Viime kesän päivettymisestä ei ollut mitään jäljellä. Näky kauhistutti niin, että peitin sen nauramalla.
– Tässä talossa on vain yks albiino ja se on mun Satisfyer, Mari sanoi ja laski kiusallisen hidastetusti valkoisen imuvibraattorinsa rantakassiin. Perään hän heitti myös tuubin liukkaria. Tämä voisi päättyä ihan miten tahansa.
Rukoilin Maria, ettei hän ajelisi kaikkia karvojaan. Kainaloiden karvoitusta oli mukava silitellä. Ja pillussa karvoilla on tehtävä, jonka tärkeydestä kinastelin Marin kanssa säännöllisesti. Kerran hän oli kiusallaan kasvattanut sääriinsä valtavan viidakon ja minun oli ollut pakko myöntää, että siloisten säärten silittely on kyllä kivempaa kuin karvaisten.
Pääsimme Pihlajasaareen vesibussilla. Pahin tungos lauttarannassa olisi alkanut vasta tunnin kahden päästä. Suuntasimme pakaasiemme kanssa suoraan Itäiseen Pihlajasaareen ja meidän vakkarikallio oli vapaana. Heitimme vaatteet pois ja hihkuimme hetken kuin pahaiset teinit ekaa kertaa villinä ja vapaina. Mari muisti kalliosta kolon, johon hän halusi painaa tyynynsä, torkahdella ja seurata aaltoja ja lokkeja.
– Kato, tuolla menee peura! huusin Marille. Nousin seisomaan ja viittelöin veteen.
– Eikä? Missä muka? Ei peurat osaa uida.
– Osaa ne. Näätkö? Se nousee kohta rannalle.
Vaikka Mari ei sitä nähnyt, minä olin ihan varma, että se oli peura. Mari tuli selkäni taakse ja painautui sitä vasten. Lämmin värähdys kulki läpi kehoni, kun Mari puhalteli selkääni. Käännyin ja katsoin häntä syvälle silmiin, hipaisin poskia ja nostin hänet syliini. Hän kietoi jalkansa ympärilleni ja hymyili. Sivusilmällä näin, miten peura nousi Läntisen Pihlajasaaren rantaan. Pidin käsiäni hänen pakaroidensa alla.
– Saisinko mä vähän sormella kokeilla, mitä sun klitorikselle kuuluu?
– Ehkä. Mutta et nyt, Mari pyristeli takaisin maankamaralle.
Unohduin hetkeksi mielikuviini, miten olisin jaksanut kannatella Maria sylissäni pitkään ja kaluni olisi noussut ja pujahtanut sisään.
Miten vähän meillä oli ollut talven aikana hauskoja hetkiä? Miten oli ollut aivan liian pitkä aika siitä, kun meidän kanssamme oli ollut leikeissä apukäsiä mukana? Penetraatiot me olimme hoitaneet tähän asti vain kahdestaan. Mutta miten ihanaa oli ollut, kun olimme kevyesti kimppailleet samassa huoneessa toisen parin kanssa. Tällöin Mari oli saanut kuusikätistä kosketusta ja suudelmia sekä imemistä ympäri kehoaan. Olin tuntenut niin suurta ylpeyttä, kuinka ihana vaimo minulla oli: sellainen nauttiva luonnonlapsi. Ja sitten oli tullut minun vuoroni.
– Onko meillä vielä jäsenyys voimassa sillä saitilla? kysyin.
– En mä tiä, en oo käyny aikoihin, Mari sanoi. Hän tiesi heti, mitä sivustoa tarkoitin.
Otimme aurinkoa. Käännyin vatsalleni, mutta siitä ei tullut mitään, kun tunsin kaluni turpoavan piknik-alustaa vasten.
– Tuonne menee ihan sikana jengiä, Mari sanoi. – Ei mutta! Kato, keitä siellä on!
Tajusin vasta nyt, ettei hän ollut lukenut kirjaansa enää pitkään aikaan.
Saaren eteläkärjessä oli selvästi menossa miitti, jossa olla kymmeniä ihmisiä. Oli pienempiä ryhmiä laitamilla ja iso keskusryhmä viltteineen. Väki kulki juttelemassa ja moikkailemassa toisiaan.
– Noiden on pakko olla Marek ja Heidi… Ei ole totta. Siitä on jotain puoli tuntia, kun sä kysyit, onko meidän jäsenyys voimassa, Mari näpytti kännykkäänsä. – Kyllä, täällä on miitti. Swingerit soikoon! Meidän leiri vaihtaa nyt paikkaa.
Olin luonut päähäni käsikirjoituksen rantapäivästä, jossa olisimme kahden ja sutinoisimme keskenämme. En ollut yhtä nopeasti lähdössä kuin Mari. Tajusin kuitenkin, että nyt on syytä toimia, vaikka tulin pari askelta perässä. Mari klikkasi profiilimme mukaan miittiin.
– Mikä meidän nikki on?
– Etkö sä ihan oikeasti muista?
– Kiskis-karkit?
– No ei nyt sentään.
Alkuinnostus ei päässyt lopahtamaan, kun tapasimme heti vanhoja tuttuja. Marek ja Heidi tulivat halaamaan. Me olimme heidän kanssaan vähän joskus pussailleet ja nyt tuntui, että ilmassa oli enemmän sähköä kuin aiemmin.
– Haluutko sä mun kullia? naiset kysyvät toisiltaan leikillään kuin yhteisestä sopimuksesta.
– Joo. Ja ehkä näiltä meidän miehiltäkin, Heidi suuteli Maria.
– Teitä ei ole näkynyt aikoihin, Marek näpytteli etusormellaan nännejäni, mikä oli ehkä erikoisin tapa tervehtiä pitkästä aikaa.
– Sä et kysy edelleenkään mihinkään lupaa.
– Kysynpä. Miten olisi nelinpeli tänään meillä? Marek sanoi. – Penetraatiot omalla porukalla, niinhän se oli?
– On olemassa pikkuinen optio, sanoin ja tiesin, mitä sanoin.
Marekin ja Heidin kanssa kaikki oli helppoa, yksinkertaista ja luontevaa. Lähdimme heidän luokseen Ruoholahteen. Kävimme lautalla keskustelut kunkin toiveista, rajoista, testeistä ja tautitilanteesta, jotta kaikki olisi selvää. Päätimme, että oikea käsi on omalle porukalle ja vasen on Heidille ja Marekille. Vannotin itseäni, että muistaisin kaikki sopimamme asiat.
Yritimme puhua varovaisesti, mutta saattoi olla, että pari ylimääräistä korvaa alkoi punottaa lautalla. Heidi kiehnäsi viereeni ja Mari tuli toiselle puolelle. Marek painautui pitkin pituuttaan makaamaan meidän kaikkien syliin. Puristelimme häntä pakaroista ja rauhoituttuamme silitimme selästä.
Kävimme yhdessä suihkussa, mutta se oli enemmän sellainen nopea huuhtelu. Tiesimme, että tulemme pesulle vielä monta kertaa. Mari nappasi Heidiltä suihkun pois, kun tämä tuntui alkavan leikkiä jo sillä.
– Teidän vuoksi me vaihdettiin aamulla puhtaat lakanat, Marek sanoi.
– Ennustajat! Mari huudahti.
Katsoin Marekin muhkeaa penistä ja olin varma, että pidin ajatuksesta. Se liukuisi Marin kosteaan pilluun ja kiihottaisi myös minua. Samaan aikaan minä suutelisin Maria ja Heidi suutelisi Marekia. Sormeni kulkisivat Marekin selällä ja pakaroilla. Aloin kadota kuvitelmiin, mitä kohta tekisimme. Tiesin sen huonoksi valinnaksi, koska silloin panetukseni kävisi ylikierroksilla. En mitenkään saanut katsettani irti näistä kolmesta ja itsestäni siinä joukossa.
Vartaloiden leikki alkoi heti, kun pääsimme sänkyyn. Hitaasti tunnustellen kukin vuorollaan sai olla huomion keskipiste ja pyytää kaipaamiaan asioita. Jokaisen piti ottaa vastaan vähintään viisi minuuttia kosketusta muualle kuin genitaaleille tai rinnoille. Hengitin syvään monen monta kertaa, että kullini ymmärtäisi, millaisesta leikistä nyt oli kyse. Tätä kestäisi pitkään, nyt oli vasta iltapäivä.
– Mä en enää kestä odottaa, Marek huusi niin, että sen kuulivat varmasti myös naapurit.
– Ai, tätä? Mari kävi selälleen ja raotti ihanan kukkapillunsa avoimeksi.
– Voi kuinka kaunis, Heidi sanoi. Hän veti ohuet nitriilikäsineet käsiinsä. Sitten hän öljysi kätensä ja alkoi hitaasti tehdä kevyen pyörivää liikettä Marin pillulla.
Marin silmät pyörähtivät ja rinnat heilahtivat, kun hän alkoi ynähdellä nautinnosta. Minä löysin paikkani Heidin takaa ja tunnustelin hänen pakaroitaan lantiotani vasten. Kahden naisen tuoksu huumasi pääni.
Marek suuteli vuorotellen Heidiä ja Maria. Marin käsi hakeutui Marekin penikselle ja minä siirryin niin, että Mari sai minun penikseni toiseen käteensä. Katsoin Marekia silmiin ja jos minä joskus olen ollut onnellinen niin silloin. Siinä me olimme antautumassa jokainen omalle itselleen kolmen muun seurassa.
Kysyin luvan ja otin Marekin peniksestä kiinni. Rullasin kondomin paikoilleen. Liu’uttelin Marekin penistä pitkin Marin häpyhuulia ja klitorista. Heidi siirtyi suutelemaan Maria.
– Mä en kestä, en kestä. Kumman mela se on? Mari kuiski Heidille.
– Tehdään vuorotellen, ehdotin Marekille ja me liikuttelimme vuorotellen peniksiämme Marin pillulla, mutta sisään meistä ei ollut menossa vielä kumpikaan.
– Pankaa mua, Mari sanoi, mutta Heidi oli juonessa mukana ja vaiensi hänet suudelmalla.
Marek sai jatkaa Marin pillun hyväilemistä itsekseen, kun siirryin nuolemaan Marin ja Heidin nännejä. Tein sen aluksi niin herkästi kuin vain kiimaltani pystyin. Heidi meni ihan villiksi. Hän otti käteni ja painoi sen häpyään vasten. Tunsin, miten märät, kosteat poimut oikein survoituivat kämmentäni vasten. Klitoris oli iso, kova ja se sykähteli. Jouduin toistelemaan itselleni, että hidastaisin, hidastaisin, malttaisin edelleen edetä vähitellen. Mutta Marek ei enää malttanut.
Mari ulvahti tyytyväisestä nautinnosta, kun Marekin sarvi uppoutui Marin kuumana odottaneeseen pilluun. Halusin antaa Heidille saman lahjan. Niin me etenimme ristiin rastiin yöhön asti. Suudellen, lepäillen, kieriskellen, naiden niin, että unohdimme käydä välisuihkuissa kylpyhuoneessa ja unohdimme myös Marin Satisfyerin.
Se taisi olla Heidi, joka tajusi, että meistä jokainen oli unohtanut myös sopimuksen, kumpi käsi on omalle porukalle ja kumpi toisille. Kertakäyttöisiä hanskoja oli käytetty vain tasan yksi pari. Minä ehdotin, että mitä jos olisimme kesän yhdessä nelistään. Ja niin me olimme. Sitten tuli syksy ja Marek ja Heidi muuttivat Slovakiaan.
*****
Miksi talven pitää olla niin pitkä? Miksi emme voi elää yhtä täysillä talvella kuin kesällä? Lähetimme Marekille ja Heidille ihan oikean postikortin Bratislavaan. Kiitimme yhteisestä kesästä. Saimme heiltä postikortin kolmen viikon päästä: “Tulkaa tänne. Ja jos ette tule. Me tullaan sinne.” Kortissa oli kuva neljästä peurasta, jotka kantoivat ylpeänä sarviaan. Niistä jokainen osaa myös uida.
*****
Mari pyöritti uikkareitaan käsissään, kun pakkasimnme tavaroita mukaan Pihlajasaareen. Oli tulossa kesän ensimmäinen hellepäivä.
– Milloin me muka noita ollaan tarvittu? kysyin. – Voi se toki olla ihan virkistävää käydä uikkarirannalla, lisäsin.
Mari pohti ääneen, että vain naturistirannoilla saa olla rauhassa katseilta ja törkyturvilta.
– Eikä kukaan tykkää pitää märkää rättiä päällään, Mari viskasi uikkarinsa takaisin kaappiin.
– Noita kuitenkin myydään kaupoissa, sanoin.
– Sua ei näe tuon karvakasan alta. Sä voisit siistiä sun talviturkkia, hän törkki etusormellaan rintaryijyäni.
Mari oli oikeassa. Minä panin sheiverin laulamaan. Mari tuli siihen heiluttelemaan epilaattoriaan, että hän voisi käyttää sitä karvoihini, jos ei homma muuten kiinnosta. Lopulta katsoin peilistä tulosta: kaiken karvan alta oli kuoriutunut nuortunut keho. Mutta olin ihan vitivalkoinen.
– Mä olen ihan kuin jauhosäkissä uitettu. Ei kukaan voi olla näin kalpea, sanoin. Viime kesän päivettymisestä ei ollut mitään jäljellä. Näky kauhistutti niin, että peitin sen nauramalla.
– Tässä talossa on vain yks albiino ja se on mun Satisfyer, Mari sanoi ja laski kiusallisen hidastetusti valkoisen imuvibraattorinsa rantakassiin. Perään hän heitti myös tuubin liukkaria. Tämä voisi päättyä ihan miten tahansa.
Rukoilin Maria, ettei hän ajelisi kaikkia karvojaan. Kainaloiden karvoitusta oli mukava silitellä. Ja pillussa karvoilla on tehtävä, jonka tärkeydestä kinastelin Marin kanssa säännöllisesti. Kerran hän oli kiusallaan kasvattanut sääriinsä valtavan viidakon ja minun oli ollut pakko myöntää, että siloisten säärten silittely on kyllä kivempaa kuin karvaisten.
Pääsimme Pihlajasaareen vesibussilla. Pahin tungos lauttarannassa olisi alkanut vasta tunnin kahden päästä. Suuntasimme pakaasiemme kanssa suoraan Itäiseen Pihlajasaareen ja meidän vakkarikallio oli vapaana. Heitimme vaatteet pois ja hihkuimme hetken kuin pahaiset teinit ekaa kertaa villinä ja vapaina. Mari muisti kalliosta kolon, johon hän halusi painaa tyynynsä, torkahdella ja seurata aaltoja ja lokkeja.
– Kato, tuolla menee peura! huusin Marille. Nousin seisomaan ja viittelöin veteen.
– Eikä? Missä muka? Ei peurat osaa uida.
– Osaa ne. Näätkö? Se nousee kohta rannalle.
Vaikka Mari ei sitä nähnyt, minä olin ihan varma, että se oli peura. Mari tuli selkäni taakse ja painautui sitä vasten. Lämmin värähdys kulki läpi kehoni, kun Mari puhalteli selkääni. Käännyin ja katsoin häntä syvälle silmiin, hipaisin poskia ja nostin hänet syliini. Hän kietoi jalkansa ympärilleni ja hymyili. Sivusilmällä näin, miten peura nousi Läntisen Pihlajasaaren rantaan. Pidin käsiäni hänen pakaroidensa alla.
– Saisinko mä vähän sormella kokeilla, mitä sun klitorikselle kuuluu?
– Ehkä. Mutta et nyt, Mari pyristeli takaisin maankamaralle.
Unohduin hetkeksi mielikuviini, miten olisin jaksanut kannatella Maria sylissäni pitkään ja kaluni olisi noussut ja pujahtanut sisään.
Miten vähän meillä oli ollut talven aikana hauskoja hetkiä? Miten oli ollut aivan liian pitkä aika siitä, kun meidän kanssamme oli ollut leikeissä apukäsiä mukana? Penetraatiot me olimme hoitaneet tähän asti vain kahdestaan. Mutta miten ihanaa oli ollut, kun olimme kevyesti kimppailleet samassa huoneessa toisen parin kanssa. Tällöin Mari oli saanut kuusikätistä kosketusta ja suudelmia sekä imemistä ympäri kehoaan. Olin tuntenut niin suurta ylpeyttä, kuinka ihana vaimo minulla oli: sellainen nauttiva luonnonlapsi. Ja sitten oli tullut minun vuoroni.
– Onko meillä vielä jäsenyys voimassa sillä saitilla? kysyin.
– En mä tiä, en oo käyny aikoihin, Mari sanoi. Hän tiesi heti, mitä sivustoa tarkoitin.
Otimme aurinkoa. Käännyin vatsalleni, mutta siitä ei tullut mitään, kun tunsin kaluni turpoavan piknik-alustaa vasten.
– Tuonne menee ihan sikana jengiä, Mari sanoi. – Ei mutta! Kato, keitä siellä on!
Tajusin vasta nyt, ettei hän ollut lukenut kirjaansa enää pitkään aikaan.
Saaren eteläkärjessä oli selvästi menossa miitti, jossa olla kymmeniä ihmisiä. Oli pienempiä ryhmiä laitamilla ja iso keskusryhmä viltteineen. Väki kulki juttelemassa ja moikkailemassa toisiaan.
– Noiden on pakko olla Marek ja Heidi… Ei ole totta. Siitä on jotain puoli tuntia, kun sä kysyit, onko meidän jäsenyys voimassa, Mari näpytti kännykkäänsä. – Kyllä, täällä on miitti. Swingerit soikoon! Meidän leiri vaihtaa nyt paikkaa.
Olin luonut päähäni käsikirjoituksen rantapäivästä, jossa olisimme kahden ja sutinoisimme keskenämme. En ollut yhtä nopeasti lähdössä kuin Mari. Tajusin kuitenkin, että nyt on syytä toimia, vaikka tulin pari askelta perässä. Mari klikkasi profiilimme mukaan miittiin.
– Mikä meidän nikki on?
– Etkö sä ihan oikeasti muista?
– Kiskis-karkit?
– No ei nyt sentään.
Alkuinnostus ei päässyt lopahtamaan, kun tapasimme heti vanhoja tuttuja. Marek ja Heidi tulivat halaamaan. Me olimme heidän kanssaan vähän joskus pussailleet ja nyt tuntui, että ilmassa oli enemmän sähköä kuin aiemmin.
– Haluutko sä mun kullia? naiset kysyvät toisiltaan leikillään kuin yhteisestä sopimuksesta.
– Joo. Ja ehkä näiltä meidän miehiltäkin, Heidi suuteli Maria.
– Teitä ei ole näkynyt aikoihin, Marek näpytteli etusormellaan nännejäni, mikä oli ehkä erikoisin tapa tervehtiä pitkästä aikaa.
– Sä et kysy edelleenkään mihinkään lupaa.
– Kysynpä. Miten olisi nelinpeli tänään meillä? Marek sanoi. – Penetraatiot omalla porukalla, niinhän se oli?
– On olemassa pikkuinen optio, sanoin ja tiesin, mitä sanoin.
Marekin ja Heidin kanssa kaikki oli helppoa, yksinkertaista ja luontevaa. Lähdimme heidän luokseen Ruoholahteen. Kävimme lautalla keskustelut kunkin toiveista, rajoista, testeistä ja tautitilanteesta, jotta kaikki olisi selvää. Päätimme, että oikea käsi on omalle porukalle ja vasen on Heidille ja Marekille. Vannotin itseäni, että muistaisin kaikki sopimamme asiat.
Yritimme puhua varovaisesti, mutta saattoi olla, että pari ylimääräistä korvaa alkoi punottaa lautalla. Heidi kiehnäsi viereeni ja Mari tuli toiselle puolelle. Marek painautui pitkin pituuttaan makaamaan meidän kaikkien syliin. Puristelimme häntä pakaroista ja rauhoituttuamme silitimme selästä.
Kävimme yhdessä suihkussa, mutta se oli enemmän sellainen nopea huuhtelu. Tiesimme, että tulemme pesulle vielä monta kertaa. Mari nappasi Heidiltä suihkun pois, kun tämä tuntui alkavan leikkiä jo sillä.
– Teidän vuoksi me vaihdettiin aamulla puhtaat lakanat, Marek sanoi.
– Ennustajat! Mari huudahti.
Katsoin Marekin muhkeaa penistä ja olin varma, että pidin ajatuksesta. Se liukuisi Marin kosteaan pilluun ja kiihottaisi myös minua. Samaan aikaan minä suutelisin Maria ja Heidi suutelisi Marekia. Sormeni kulkisivat Marekin selällä ja pakaroilla. Aloin kadota kuvitelmiin, mitä kohta tekisimme. Tiesin sen huonoksi valinnaksi, koska silloin panetukseni kävisi ylikierroksilla. En mitenkään saanut katsettani irti näistä kolmesta ja itsestäni siinä joukossa.
Vartaloiden leikki alkoi heti, kun pääsimme sänkyyn. Hitaasti tunnustellen kukin vuorollaan sai olla huomion keskipiste ja pyytää kaipaamiaan asioita. Jokaisen piti ottaa vastaan vähintään viisi minuuttia kosketusta muualle kuin genitaaleille tai rinnoille. Hengitin syvään monen monta kertaa, että kullini ymmärtäisi, millaisesta leikistä nyt oli kyse. Tätä kestäisi pitkään, nyt oli vasta iltapäivä.
– Mä en enää kestä odottaa, Marek huusi niin, että sen kuulivat varmasti myös naapurit.
– Ai, tätä? Mari kävi selälleen ja raotti ihanan kukkapillunsa avoimeksi.
– Voi kuinka kaunis, Heidi sanoi. Hän veti ohuet nitriilikäsineet käsiinsä. Sitten hän öljysi kätensä ja alkoi hitaasti tehdä kevyen pyörivää liikettä Marin pillulla.
Marin silmät pyörähtivät ja rinnat heilahtivat, kun hän alkoi ynähdellä nautinnosta. Minä löysin paikkani Heidin takaa ja tunnustelin hänen pakaroitaan lantiotani vasten. Kahden naisen tuoksu huumasi pääni.
Marek suuteli vuorotellen Heidiä ja Maria. Marin käsi hakeutui Marekin penikselle ja minä siirryin niin, että Mari sai minun penikseni toiseen käteensä. Katsoin Marekia silmiin ja jos minä joskus olen ollut onnellinen niin silloin. Siinä me olimme antautumassa jokainen omalle itselleen kolmen muun seurassa.
Kysyin luvan ja otin Marekin peniksestä kiinni. Rullasin kondomin paikoilleen. Liu’uttelin Marekin penistä pitkin Marin häpyhuulia ja klitorista. Heidi siirtyi suutelemaan Maria.
– Mä en kestä, en kestä. Kumman mela se on? Mari kuiski Heidille.
– Tehdään vuorotellen, ehdotin Marekille ja me liikuttelimme vuorotellen peniksiämme Marin pillulla, mutta sisään meistä ei ollut menossa vielä kumpikaan.
– Pankaa mua, Mari sanoi, mutta Heidi oli juonessa mukana ja vaiensi hänet suudelmalla.
Marek sai jatkaa Marin pillun hyväilemistä itsekseen, kun siirryin nuolemaan Marin ja Heidin nännejä. Tein sen aluksi niin herkästi kuin vain kiimaltani pystyin. Heidi meni ihan villiksi. Hän otti käteni ja painoi sen häpyään vasten. Tunsin, miten märät, kosteat poimut oikein survoituivat kämmentäni vasten. Klitoris oli iso, kova ja se sykähteli. Jouduin toistelemaan itselleni, että hidastaisin, hidastaisin, malttaisin edelleen edetä vähitellen. Mutta Marek ei enää malttanut.
Mari ulvahti tyytyväisestä nautinnosta, kun Marekin sarvi uppoutui Marin kuumana odottaneeseen pilluun. Halusin antaa Heidille saman lahjan. Niin me etenimme ristiin rastiin yöhön asti. Suudellen, lepäillen, kieriskellen, naiden niin, että unohdimme käydä välisuihkuissa kylpyhuoneessa ja unohdimme myös Marin Satisfyerin.
Se taisi olla Heidi, joka tajusi, että meistä jokainen oli unohtanut myös sopimuksen, kumpi käsi on omalle porukalle ja kumpi toisille. Kertakäyttöisiä hanskoja oli käytetty vain tasan yksi pari. Minä ehdotin, että mitä jos olisimme kesän yhdessä nelistään. Ja niin me olimme. Sitten tuli syksy ja Marek ja Heidi muuttivat Slovakiaan.
*****
Miksi talven pitää olla niin pitkä? Miksi emme voi elää yhtä täysillä talvella kuin kesällä? Lähetimme Marekille ja Heidille ihan oikean postikortin Bratislavaan. Kiitimme yhteisestä kesästä. Saimme heiltä postikortin kolmen viikon päästä: “Tulkaa tänne. Ja jos ette tule. Me tullaan sinne.” Kortissa oli kuva neljästä peurasta, jotka kantoivat ylpeänä sarviaan. Niistä jokainen osaa myös uida.