Opettajat: lapset "päästetään" ihan liian aikaisin aikuisten maailmaan

["totta"]

Olin tulevan ekaluokkalaiseni koulun vanhempainillassa. Siellä opettajat sanoivat, että he surullisena seuraavat, miten yhä nuoremmat lapset joutuvat liian aikaisin osallisiksi aikuisten maailmaan mm. tv-ohjelmien, netin ja lehtien (iltapv.lehdet) kautta. Jo ekaluokkalaiset, joiden pitäisi nauttia lapsuuden huolettomuudesta ja leikkiä täyttä päätä, yrittävät käyttäytyä mahdollisimman aikuismaisesti ja puhuvat asioista joista heidän ei pitäisi tietää mitään.

Olen niin samaa mieltä, ja siksi meillä ei katsota esim. salattuja elämiä ym. aikuisten ohjelmia lasten kanssa.

 

["vieras"]

Mielestäni ekaluokkaistenkin on hyvä jossain määrin olla perillä siitä, mitä Suomessa ja maailmalla tapahtuu, mutta ihan kaikkea en kuitenkaan heidän eteensä vielä laittaisi. Ja nuo Salkkarit... en näe mitään syytä sille, miksi pienempien yleensäkään pitäisi niitä katsella.

 

[uuuu]

Olen samaa mieltä. Lapsi ei kuitenkaan vielä ymmärrä asioita, niinkuin aikuinen. Aikuisen voi olla joskus vaikea tajuta miten lapsi näkee ja kokee maailmaa. Eihän sitä oikein muista millaista oli silloin lapsena. Helposti ajatellaan, että kyllähän ne jo ymmärtää, että ne on vaan minikokoisia aikuisia. Mutta lapsuus oikeasti ei mene niin äkkiä ohi, aikuiseksi kasvaminen on ihmislajilla hidasta.

 

["mies"]

Totta, itsekin lehtorina huomannut samaa. Suomalaiset haluavat jotenkin antaa liikaa valtaa lapsiyksilölle liian varhain, tutustuttaa heidät "katujen likaiseen maailmaan" perusteena että onpahan sitten valmis kohtaamaan maailmaa. Se ei ole hyvä, koska liiallinen itsekseen pärjääminen voi myös hankaloittaa muiden tarvitsevuuden tunteita myöhemmin ja toisaalta liika vapaamielisyys tekee vaikeammaksi auktoriteettien tottelemisen. Puhumattakaan perusturvallisuudesta ja mielikuvituksen kehittymisestä.

Laajemmin kyseessä on myös paluu 1700-luvulle, jolloin erillistä lapsuutta ei tunnettu. Ja vastaavasti romantiikan ajattelun heikentyminen, jolloin lapsuus todella keksittiin. Olen myös huolissani (porvarillisen) romanttisen rakkauden heikkenemisestä ideologiana tämän taustalla.

 

["kahden äiti"]

Meillä ei anneta lasten katsoa aikuisten sarjoja, eikä pelata aikuisten pelejä... mutta ei heitä tynnyrissäkään voi pitää: Miten estän esim. lukutaitoista lasta lukemasta lööppejä? Ja kyllä lapsellakin on oikeus saada vastaus siihen, mitä keksii kysyä.

 

[.....]

Tänään puistossa oli noin 8-9 vuotiaita poikia leikkimässä piilosta. Hirveää kiroamista ihan jatkuvasti. Se nyt ei tietysti ole mikään maailman suurin ongelma, mutta mun korvaa kuulostaa kauhean aggressiiviselta, jos koko ajan pitää kirota ja varsinkin kun ne on lapsia. Pitääkö nykyään jo lastenkin pitää kauheaa meteliä itsestään ja näyttää aggressiiviselta että pärjäisi? Mulle tuli ihan sellainen olo, että niillä on kauhea hätä koko ajan näyttää jotenkin kauhean voimakkailta ja isoilta. Enb mä ainakaan jaksais tuollaista roolia vetää päivästä toiseen.

 

["a p"]

[QUOTE="kahden äiti";26220002]Meillä ei anneta lasten katsoa aikuisten sarjoja, eikä pelata aikuisten pelejä... mutta ei heitä tynnyrissäkään voi pitää: Miten estän esim. lukutaitoista lasta lukemasta lööppejä? Ja kyllä lapsellakin on oikeus saada vastaus siihen, mitä keksii kysyä.[/QUOTE]

Ne opettajat varmaan tarkoittivat, ettei lapsen tarvitse antaa lukea noita lehtiä kannesta kanteen. Lööpeiltä ei tosiaan voi välttyä. Tai joskus näkemästä tai kuulemasta pienelle lapselle sopimattomia asioita telkkarista. Mutta tarkoittivat varmaan sitä, että jos lapsen annetaan viettää tällaisessa maailmassa pitkiä aikoja, niin sillä on vakavat seuraukset lapselle.

 

[astrolabe]

Mie en kanssa ymmärrä sitä, että annetaan lasten meikata, jopa seurustella, katsoa k-18 -leffoja ja pelejä yms. mutta sitten on mahdotonta, että lapsi päiväsaikaan kulkisi yksin bussilla vaikka 3 km matkan?

 

["a p"]

Olisi mielenkiintoista kuulla tähän jonkun sellaisen kommentti, joka on ihan eri mieltä. En ole ikinä kuullut hyvää perustelua sille, miksi esim. 7v:n pitäisi saada katsoa tv:stä mitä haluaa tai pelata k18-pelejä.

 

[Rigel]

[QUOTE="a p";26220176]Olisi mielenkiintoista kuulla tähän jonkun sellaisen kommentti, joka on ihan eri mieltä. En ole ikinä kuullut hyvää perustelua sille, miksi esim. 7v:n pitäisi saada katsoa tv:stä mitä haluaa tai pelata k18-pelejä.[/QUOTE]
Olen kuullut niitä perusteluita, ettei lapsi mene pilalle, vaikka pelaisikin K18-pelejä, koska (se oma lapsi) on niin fiksu ja kehittynyt jo. Ymmärtää kyllä, että peli on peliä ja eri asia kuin reaalimaailma...

Mutta muuten olen sitä mieltä, että vaikka lapsi lukisikin lööppejä, joistakin asioista voi silti joutua toteamaan lapselle, että se ei ole lasten juttu, ja siihen ei siksi tule selitystä, vaikka lapsi kysyisikin.

Ihan samalla tavalla lasta suojellaan silloin, kun esim. tapahtuu jokin suuresti uutisoitava traaginen onnettomuus, ja elämä normalisoidaan sulkemalla TV ja muut viestimet, vaikka kaikki kanavat suoltavat reaaliaikaista tietoa tapahtuneesta kellon ympäri. Sillä tavalla aikuinen suojelee samalla myös itseään.

 

[voi kyllä]

[QUOTE="mies";26219977]Totta, itsekin lehtorina huomannut samaa. Suomalaiset haluavat jotenkin antaa liikaa valtaa lapsiyksilölle liian varhain, tutustuttaa heidät "katujen likaiseen maailmaan" perusteena että onpahan sitten valmis kohtaamaan maailmaa. Se ei ole hyvä, koska liiallinen itsekseen pärjääminen voi myös hankaloittaa muiden tarvitsevuuden tunteita myöhemmin ja toisaalta liika vapaamielisyys tekee vaikeammaksi auktoriteettien tottelemisen. Puhumattakaan perusturvallisuudesta ja mielikuvituksen kehittymisestä.

Laajemmin kyseessä on myös paluu 1700-luvulle, jolloin erillistä lapsuutta ei tunnettu. Ja vastaavasti romantiikan ajattelun heikentyminen, jolloin lapsuus todella keksittiin. Olen myös huolissani (porvarillisen) romanttisen rakkauden heikkenemisestä ideologiana tämän taustalla.[/QUOTE]

Voi, erittäin samaa mieltä. Mutta toisaalta tulee tarve jatkaa ajatusta. Taitaa olla niin, että Romantiikka on itse syönyt lapsensa. Eli sen aikainen lapsuuden ihannointi on elintason noustessa mahdollistanut lapsuuden siirtämisen ylevän Toiseuden muodoksi, ja silloin on alettu palvoa lapsuutta pelokkaasti, etäältä, ja seurauksena on ollut lasten irtaantuminen ihmisyydestä. Kun sitten porvarillinen rakkaus on (itsessään romanttisen) vapaudenkaipuun paineessa tullut naurettavaksi, niin perheinstituution rakoillessa aikuiset kadottavat itsevarmuuttaan sitäkin kautta. Tulos: lapsista aletaan etsiä kadotettua Luontoa ja puhtautta ja ties mitä, ja aikuisten ja lasten suhteet kääntyvät päälleen. Kyky suojella menetetään, koska se vaatisi kohteen näkemistä pienenä ja haavoittuvana.

Tie ulos voisi paradoksaalisesti olla siinä, että lakataan korostamasta lapsuuden erillisyyttä, ja korostetaan jaettua ihmisyyttä. Kun terapiakulttuurin myötä on tunnustettu aikuisten sisäinen lapsi, voitaisiin uudelleen oivaltaa myös niiden reaalisten lasten tarpeita entistä paremmin. Ja voitaisiin puhua enemmän siitä, miten sitoutuneisuus, riippuvaisuus ja vapaus ovat kaikki tärkeitä. Jolloin myös hysteeriset vapaamielisyyden muodot voidaan helpommin tunnistaa ja kritisoida.

Ja ihmiset saisivat takaisin oikeuden ja velvollisuuden ja keinot suojella lapsiaan.

 

[Ultramariini]

Minä en ymmärrä sitä, että miksi lapsensa suojeleminen nähdään usein samana kuin pitäisi lastaan pumpulissa tai kasvattaisi tynnyrissä.
Minusta vanhemman tehtävä on varjella lapsuutta, ja pyrkiä mahdollistamaan lapselle se, että hän saisi elää sitä huolettomana olematta liiaksi kuormittetuna turhalla tiedolla ja asioilla, joita hän ei ole vielä valmis ymmärtämään.

 

[Lentokala]

Mä olen kyllä myös sitä mieltä,
että lapsuus loppuu ylipäätään turhan aikaisin nykyään.

Lapsuus on niin lyhyt jakso koko elämästä, että itse ainakin yritän lasten antaa olla lapsia mahd. pitkään.

 

[voi kyllä]

Minä en ymmärrä sitä, että miksi lapsensa suojeleminen nähdään usein samana kuin pitäisi lastaan pumpulissa tai kasvattaisi tynnyrissä.
Minusta vanhemman tehtävä on varjella lapsuutta, ja pyrkiä mahdollistamaan lapselle se, että hän saisi elää sitä huolettomana olematta liiaksi kuormittetuna turhalla tiedolla ja asioilla, joita hän ei ole vielä valmis ymmärtämään.

Minä valitettavasti taidan ymmärtää. Kun ajat ovat suojelunvastaiset, vain tiukimmat ja neuroottisimmat suojelevat avoimesti lapsiaan ja kehtaavat sen sanoa. Heitteillejättävän porukan osuus taas on suurimmillaan, ja sieltä tulee jatkuvaa painostusta ja pilkkaa, jolla oma epävarmuus peitetään ja keskitien kulkijat nolataan aktiivisesti, koska he saattaisivat puhua järjen ääntä tilanteessa. Kaikenlaisissa yhteiskunnallisissa muutostilanteissa muodostuu tavallaan koulukiusaamisasetelma, ja valtavirran vastustamiseksi joutuu tosissaan rimpuilemaan.

Toisaalta ennenaikaista aikuistumisvalmennusta harjoittavat kovisvanhemmat usein reagoivat omiin koviin kokemuksiinsa ja uskovat varhaisen kovettamisen ja aikuistamisen teoriaansa nimenomaan suojellakseen lapsiaan. Ja tokihan lapsena kovia kokenut aikuinen on tavallaan oikeassakin, että kun hän näkee hyvinpidetyn keskiluokan kakaran pehmeyden ja miettii miten sellainen viattomuus pärjäisi hänen kasvuympäristössään, niin huoli on aiheellinen. Tosin kovis ei ymmärrä niitä vahvuuksia, jotka keskiluokan lapsilla on, ja kuinka erilainen heidän elinympäristönsäkin toivottavasti on.

 

["vvv"]

Mä katsoin ekaluokkalaisena salkkareita, ne alkoi silloin. Leikin myös barbeilla, nukeilla, pehmoleluilla...leikin muuten ala-asteen loppuun saakka.
katson salkkareita edelleen, enkä koe mitään traumoja saaneeni

 

[Rigel]

[QUOTE="vvv";26220885]Mä katsoin ekaluokkalaisena salkkareita, ne alkoi silloin. Leikin myös barbeilla, nukeilla, pehmoleluilla...leikin muuten ala-asteen loppuun saakka.
katson salkkareita edelleen, enkä koe mitään traumoja saaneeni [/QUOTE]
Kuinka moni oikeasti traumatisoitunut kokee olevansa sellainen - entä kuinka moni itse tietää, mistä omat traumat ovat syntyneet?

 

["vieras"]

miksi nuo salkkarit aina vedetään näihin keskusteluihin mukaan? Itse työskentelen sellaisten perheiden parissa joilla on todellisia ongelmia. Alkoholismia, huumeriippuvaisuutta, köyhyyttä, mielisairauksia, rikkonaisia perheitä, rikollisuutta, väkivaltaa jne. Näiden perheiden ongelmia kun kuuntelee, ja etenkin näiden perheiden lasten oloja seuraa, niin tuntuu todella typerältä että joku jaksaakin vaahdota siitä miten "salkkarit on niiin pahaksi"...
Priorisoikaa asioita nyt hei ihan oikeasti! Mä annan ilolla lapseni katsoa salkkareita jos se on se mitä 11v haluaa illalla kello 19.30 tehdä. Asiat voisi olla paljon huonommin.

 

["vvv"]

Kuinka moni oikeasti traumatisoitunut kokee olevansa sellainen - entä kuinka moni itse tietää, mistä omat traumat ovat syntyneet?

Aika moni traumatisoitunut huomaa sen trauman jossain asiassa. Harva välttämättä osaa yhdistää traumaa ja trauman aiheuttajaa.
Mulla ei kyllä ole traumoja, ainakaan toistaiseksi. Tai ainakaan sellaisia joita missään elämän osa-alueella huomaisi. Jos siis jossain joku trauma piilee niin piilkööt, se ei mua haittaa kun en sen olemassaoloa edes huomaa.

 

[Rigel]

[QUOTE="vieras";26220951]Priorisoikaa asioita nyt hei ihan oikeasti! Mä annan ilolla lapseni katsoa salkkareita jos se on se mitä 11v haluaa illalla kello 19.30 tehdä. Asiat voisi olla paljon huonommin.[/QUOTE]
Voisi toki - aina asiat voisivat olla huonomminkin. Mutta minusta asiat voisivat olla paljon paremminkin silloin, jos 11-vuotias haluaa iltaisin katsoa jotakin vuosikausia jatkuvaa TV-sarjaa.

 

[Saraldo]

Meillä on tämän vuoden puolella ruvettu 7-vuotiaan kanssa keskustelemaan siitä, miksi telkkariohjelmilla on ikärajoja, miksei hän saa katsoa sitä mitä kaveri saa, miksi eskari-ikäinen poika saa katsoa K-12 -leffoja mutta hän ei..... Jos nyt ajattelee vaikkapa Indiana Jones -leffoja, ne on muistaakseni juuri K-12. Eihän niissä juurikaan mitään ihmeellistä ole, itsekin katsoin niitä lapsena. Mutta kyllä mä muistan aina ja ikuisesti niistä kohtia, joita en ehkä olisi halunnut nähdä. Ihmisten kasvojen sulaminen, sydämen repiminen irti rinnasta... On nuo kuitenkin alakouluikäiselle vielä aika hurjia juttuja.

Koska tytöllä on nyt herännyt kiinnostus näitä "aikuisten" sarjoja kohtaan, me olemme antaneet katsoa vähän kaikkia sellaisia, mitkä meistä on ok. Ja tytölle on nyt hyvin riittänyt Idolsit, VOF, Selviytyjät, Amazing Race.... Mä katson nuo harmittomiksi, voi olla että joku muu taas on eri mieltä .

 

[Ultramariini]

Lapsen elämässä voi aivan varmasti ( valitettavasti) olla paljon pahempia asioitakin kuin Salkkarit,
sehän on kuitenkin vain televisio-ohjelma ( joskaan television vaikutusta katsojiin ei pidä mitätöidä)

Itse olen osallistunut palstan lukuisiin Salkkarikeskusteluihin ( ja sitten kyllästyttyäni lakannut osallistumasta)
julkituodakseni mielipidettäni, etten pidä sitä lapsille suotavana ohjelmana ( tai kenellekään, minä liputan valikoivan mediakriittisyyden nimeen. koska itse saan katsoa joskus roskaa telkkarista)
Salkkarit on julistettu täällä joskus joissain ketjuissa lähes joka lapselle välttämättömäksi opetusohjelmaksi. Ja jos he eivät tätä elämää niin todenmukaisesti kuvaavaa sarjaa katso kasvavat he pumpulissa tai tynnyrissä.

 

[Keittiönoita]

Yksi vanhemmuuden suurimpia haasteita onkin ajoittaminen. Lapsen tulee tietää, millaisessa maailmassa elää. Ei liian aikaisin, mutta ei myöskään liian myöhään. Salkkareiden katsomista en pidä tarpeellisena minkään ikäiselle.

 

["vieras"]

Yksi vanhemmuuden suurimpia haasteita onkin ajoittaminen. Lapsen tulee tietää, millaisessa maailmassa elää. Ei liian aikaisin, mutta ei myöskään liian myöhään. Salkkareiden katsomista en pidä tarpeellisena minkään ikäiselle.

kaiken ei tarvitsekaan olla tarpeellista. Ei varmasti minkään tv-ohjelman katsominen ole tarpeellista kenellekään. Samoin kuin ei palstailukaan. Tai radion kuuntelu, tai seiskan lukeminen. Viihteeksi sitä kutsutaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26221025]kaiken ei tarvitsekaan olla tarpeellista. Ei varmasti minkään tv-ohjelman katsominen ole tarpeellista kenellekään. Samoin kuin ei palstailukaan. Tai radion kuuntelu, tai seiskan lukeminen. Viihteeksi sitä kutsutaan.[/QUOTE]

Kaiken ei tarvitse olla tarpeellista, mutta suorastaan haitallisiin asioihin ei lapsia kannata myöskään ohjata. Salatut elämät on juuri tätä ja itse asiassa samoin tuo seiska. Oman lapseni haluan kasvattaa arvostamaan laadukasta viihdettä, joka on myös sopivaa hänen ikänsä huomioonottaen.