Opettajan vaatimukset esiintymisvaatteiden suhteen..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja L@ur@
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No sekä mun lapsuudessa, veljeni lapsuudessa että omien lasten lapsuudessa (15 vuotta sitten) tuli esiintymisiä varten toiveita mitä ja minkävärisiä vaatteita esityksiin. Minusta ne eivät olleet mitään ehdottomia eivätkä mahdottomia; vaatteita joita monen kaapissa on varmaan muutenkin. Jos ei omasta kaapista löydy, löytynee jonkun perheenjäsenen tai tuttavan kaapista.

Jotain kertoo nykyäideistä että tästäkin asiasta voi saada näin jumalattoman vaikean..

Ja aloittajan tapauksessa, luulen tosiaan että tyttö vaan itse haluaisi saada sen toisen valkoisen paidan mikä sinne kauppaan jäi, ja pistää opettajan suuhun sanat.
 
Voin ottaa kaikesta valittavan vanhemman leiman otsaani, mikäli rooli/juhla-asuvaatimuksista napiseminen sellaiseksi mielletään.

Mutta siltikin minulla on kouluille sellaisia terveisiä. että mikäli se toivoo / vaatii jotakin esiintymisasuja, on tieto niistä tultava perheille ajoissa.

Vaikka ns. vaadittavat vaatteet ovat usein sellaisia ns. perusvaatteita, joita olettaisi löytyvän jokaisen kaapista, ei koulu voi olettaa että kaikilla sellaisia on. Juurikin tälläisten ns. perusvaatteiden löytäminen voi olla jopa kaupoista yllättävän vaikeaa. Printittöminen peruspitkähihaisten paitojen ( musta, harmaa, valkoinen ) etenkin jos saa vaatetoiveen edellisenä iltana ennen juhlaa.


Tai paria päivää ennen.

Aina on meiltä sitten jostain vaatteet löytyneet, mutta olenpa juhlaa edeltävänä iltana saatuani tiedon silloin huomannut kuinka vaikeaa voi olla löytää perusvalkoista paitaa.
Siis kaupoista.

Ei löytynyt, lumihiutale esiintyi pitkähihaisessa aluspaidassa.
 
Olen huomannut saman. Siis sen, että miten hankala on löytää juuri niitä oikean värisiä ja oikeanlaisia vaatteita, vielä oikeassa koossa.
Kun on useampi lapsi, ja niitä vaatimuksia tulee koulun lisäksi myös harrastuksista. Eikä koske vain joulua.

Etsit jouluruuhkassa niitä vaatteita, jotka eivät sitten jostain syystä kelpaakaan. Ompelet juuri tietynlaiset koristeet myöhään illalla, kuullaksesi seuraavana päivänä että aihe onkin vaihtunut. Pitääkin ommella jokin toinen kuvio.
Sitten jos erehdyt valittamaan, oletkin niitä "nykyajan vanhempia, jotka viettävät kaiken aikansa somessa, eikä lasten hyvinvointi kiinnosta yhtään".

Luulisi nyt että paidan värisävy ei sieltä esiintymislavalta kovin räikeästi käy silmiin.
 
Vastausta en wilmaan ole saanut mutta opettaja oli tänään käynyt roolivaatteita läpi lasten kanssa (vaatteet on jo viety koululle) ja joillekin oli jotain pyyntöjä esittänyt mutta tytölleni ei ollut sanonut mitään muuta kun et voisiko jättää juhlaan hiukset auki. Eli vaatteet nyt varmaan ok? Meillä on yks valkea t-paita. Vieköön nyt molemmat niin saa ope valita kumpi parempi, mutta en enää osta paitaa kun housut jo ostin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti vuodesta 87;29343311:
No sekä mun lapsuudessa, veljeni lapsuudessa että omien lasten lapsuudessa (15 vuotta sitten) tuli esiintymisiä varten toiveita mitä ja minkävärisiä vaatteita esityksiin. Minusta ne eivät olleet mitään ehdottomia eivätkä mahdottomia; vaatteita joita monen kaapissa on varmaan muutenkin. Jos ei omasta kaapista löydy, löytynee jonkun perheenjäsenen tai tuttavan kaapista.

Näinpä, mäkin muistan lainailleeni luokkakavereilta/-lle vaatteita koulun näytelmiin. 80-90luvun vaihteessa. Joskus tehtiin isompi esitys ja käytiin paikallisessa kierrätyskeskuksessa luokkaretkellä etsimässä rekvisiittaa ja puvustusta, ei se nyt niin nokonuukaa ollut. Muistaakseni kerran jopa ihastukseni 6luokalla pukeutuu kevätjuhlanäytelmässä isäni vanhaan, käytöstä jo poistettuun pukuun, hih! :)
Toki nykyään varmaan olis nykyäityli menny ostamaan lapsoselleen uuden Turon puvun kaupasta näytelmää varten, tai ehkä jopa teettänyt puvun ompelijalla ja valittanut vähän vielä päälle palstalla.
 
Hymyilyttää kyllä katsoa kuvia esim joulukuvaelmasta, kun neitsyt Mariana tönötän vanha yöpaita nurinpäin päällä(ettei etumuksessa ollut nallekuvio paista niin pahasti päälle) ja Joosefilla taisi olla opettajan vanha saunatakki päällä ja kaikilla päässä jotku 80-luvun kirjavat pyyhkeet :D
Ei ollut ihan yhtä vakavaa vissiin silloin, ku nykyään..
 
Näin äkkivilkaisulla yhteensä yksi kommentoija nosti esille sen mahdollisuuden, että mitä jos se lapsi vaikka ymmärsi väärin / väritti / keksi päästään open sanomisia.

Ihan kiva olisi, jos yleisenä toimintatapana olisi ihan reilusti kysyä siltä opelta silloin, kun laps tuo kotiin (suullisia) viestejä milloin mistäkin: "meidän ope sanoi, että petteri saa lyödä minua", "meidän ope sanoi, että minä en enää saa käyttää t-paitaa koulussa", "meidän ope sanoi, että jos en syö kaikkia porkkanoita, en huomenna saa ruokaa ollenkaan"

kun ihan oikeasti (en tiedä yllättääkö tämä teitä) suuressa osassa kodeista nuo vaan menee läpi ja sitten tulee opelle sitä kiukkuista ja joskus asiatonta wilmaviestiä (tai asiaa vaan puidaan totena useampienkin luokan vanhempien kanssa).

ihan nyt tähän APn tilanteeseen kantaa ottamatta, sillä voihan se olla niin tai voihan se olla näin.
 
Opepopelle: Jos olet opettaja, niin kärjistyy vastaustyylissäsi usean nykyajan opettajan asenne.

Eivät kaikki lapset valehtele. Ja jos valehtelevatkin, niin väittäisin (lapseni äitinä) pystyväni lukemaan että milloin lapseni toistaa opettajan sanoman lauseen kirjatarkasti, ja milloin värittelee kertomusta.

Meillä on ollut itseasiassa toisinpäin. Lapsi ilmoittaa opettajan viestit korrektimmin kuin opettaja itse.
 
[QUOTE="äitipäiti";29344195]
Meillä on ollut itseasiassa toisinpäin. Lapsi ilmoittaa opettajan viestit korrektimmin kuin opettaja itse.[/QUOTE]

se on harmi, jos on noin. eikä tarkoitukseni ole väittää, etteikö moni opettajakin olisi kusipää. varmaan aikalailla samalla prosentilla kuin muukin väestö.

silti minusta on ihmeellistä, että niin monen vanhemman kanssa eteen tulee näitä "muttakun meidän perttijooseppi sanoi, että ope pakottaa viettämään koko vuoden välitunnit paikallaan seisten" tai jotain muuta yhtä älytöntä, ja sitten tullaan suorilta linjoja pitkin, että miten sinä näin siellä pakotat meidän pikkuista. Ilman edes pienintä epäilystä, että josko se asia ei olekaan juuri niin kuin se oma laps kertoo.

ja kun useimmitenhan se laps itsekin kyllä on uskonut siihen sanomaansa asiaan. luullut kertovansa totuuden. kun ihan oikeasti, noiden pienten kanssa aika usein tulee väärinkäsityksiä. ja se on ihan normaalia ja ok. erikoista vaan, kun ne samat vääärinkäsitykset menee niiltä kodin aikuisilta ihan ihmettelemättä läpi.
 

Yhteistyössä