A
Ahi
Vieras
HS:n juttu huonosti käyttäytyvistä ja ahdistelevista opettajista sai taas vanhat ikävät muistot pintaan. Olo on ahdistunut.
Vieläkin näin aikuisena mietin aika usein, että oliko mun oma käytös jotenkin syynä siihen, että opettaja ahdisteli koulussa, rippikoulussa vanha mies puristeli ja autokoulun opettaja lähenteli. Lisäksi olen kolmessa työpaikassa joutunut ahdistelujen kohteeksi. Yhden työpaikan ahdistelija aiheutti niin suunnatonta pelkoa, inhotuksen lisäksi, että hain jatkuvasti sairauslomaa milloin milläkin tekosyyllä. Toiseksi kamalimpana koin erään ulkomaalaistaustaisen lääkärin käytöksen. En halua tarkemmin kertoa mitä vastaanotolla tapahtui, mutta sen tiedän varmasti, että hän olisi saanut sanktion, jos olisin asian vienyt aikoinaan eteenpäin.
Nykyään en enää sietäisi ahdistelua, mutta nuorempana olin niin arka, että menin tilanteissa ihan lukkoon. Saatoin vain sanoa, että älä ja koitin paeta tilanteesta. Kerroin mm. opettajan ja autokoulun opettajan ahdistelusta äidilleni silloin kun ne tapahtui, mutta äitini vaan totesi opettajan olevan isällinen ja pitävän minusta. Autokoulun opettaja oli äidin mielestä huumorimiehiä. Silloiselle poikaystävälle kerroin myös autokoulun opesta, mutta hänkin oli sitä mieltä, että parempi antaa vaan asian olla, kun on pieni paikkakunta ja autokoulu nopeasti ohi.
Onko teillä muilla samoja kokeneilla jäänyt asiat pyörimään mieleen vuosiksi? Mietin siis vaan, että onko edes normaalia, että nämä asiat vaivaa yhä. Jos tyttäreni joskus sanoisi jonkun ahdistelleen häntä, niin asia kyllä selvitettäisiin perin pohjin. En halua, että hänen tarvisi käydä samoja läpi mitä itse olen käynyt.
Vieläkin näin aikuisena mietin aika usein, että oliko mun oma käytös jotenkin syynä siihen, että opettaja ahdisteli koulussa, rippikoulussa vanha mies puristeli ja autokoulun opettaja lähenteli. Lisäksi olen kolmessa työpaikassa joutunut ahdistelujen kohteeksi. Yhden työpaikan ahdistelija aiheutti niin suunnatonta pelkoa, inhotuksen lisäksi, että hain jatkuvasti sairauslomaa milloin milläkin tekosyyllä. Toiseksi kamalimpana koin erään ulkomaalaistaustaisen lääkärin käytöksen. En halua tarkemmin kertoa mitä vastaanotolla tapahtui, mutta sen tiedän varmasti, että hän olisi saanut sanktion, jos olisin asian vienyt aikoinaan eteenpäin.
Nykyään en enää sietäisi ahdistelua, mutta nuorempana olin niin arka, että menin tilanteissa ihan lukkoon. Saatoin vain sanoa, että älä ja koitin paeta tilanteesta. Kerroin mm. opettajan ja autokoulun opettajan ahdistelusta äidilleni silloin kun ne tapahtui, mutta äitini vaan totesi opettajan olevan isällinen ja pitävän minusta. Autokoulun opettaja oli äidin mielestä huumorimiehiä. Silloiselle poikaystävälle kerroin myös autokoulun opesta, mutta hänkin oli sitä mieltä, että parempi antaa vaan asian olla, kun on pieni paikkakunta ja autokoulu nopeasti ohi.
Onko teillä muilla samoja kokeneilla jäänyt asiat pyörimään mieleen vuosiksi? Mietin siis vaan, että onko edes normaalia, että nämä asiat vaivaa yhä. Jos tyttäreni joskus sanoisi jonkun ahdistelleen häntä, niin asia kyllä selvitettäisiin perin pohjin. En halua, että hänen tarvisi käydä samoja läpi mitä itse olen käynyt.
