Opetanko materialismia näin?

["maikki"]

Mulla oli köyhä lapsuus, siis oikeasti rutiköyhä, hävettävät vaatteet, ei mitään toiveleluja...Aloin itse tienaamaan kun olin 14 että sain kunnon vaatteet (olin paljon lapsenvahtina ja siivosin erään kaupan iltaisin ja sitten olin kassallakin lukioikäisenä).

Nostin itseni siitä, kouluttauduin akateemiseksi vaikka vanhemmat vastusti, nyt olen ok ammatissa, en rikas mutta keskiluokkaa.

Nyt kun olen itse äiti, haluaisin omilleni kaiken mitä jäin paitsi... Kun eka oli vauva, ostin vaatetta ostamisen ilosta. Olen siitä päässyt eroon, mutta edelleen olen tarkka että on hyvät vaatteet ja kengät. Lapseni ovat nyt 6 ja 4 v.

Mutta lelut... en meinaa saada millään järkeä päähäni, vaan haluan että tytöillä on kaikki toivelelut. Ei meillä onneksi ole silti tolkutonta määrää leluja (myyn pois kyllä jos näyttää ettei tykätä) mutta paljon on... Siis on kaikki mitä voi toivoa, nukkekoti, leikkiteltta, kauppatorikoju yhdessä nurkassa, baby bornit, my little ponyt, pari barbieta, pari bratzia, hello kittyjä, petsejä ja pets-taloja pari, legoja, muumitalo ja muut muumijutut, jouluksi tulee sylvanian-sarjaa ja zhu zhu-hamsterit ja rata jne.

Ehkä ihan normimäärä kun vertaa heidän kavereihin, siis ei ole "kaikesta kaikkea" tyyliin kaikkibaby born-kama mitä on olemassa. Mutta asia itsessään on mulle jotenkin liian tärkeä, että heillä on "parasta" ja kiva leikkiä... Tajuan mistä johtuu, mutten voi sille mitään.

Musta on niin kiva kun heidät kaverit tulevat mielellään meille, kun on niin hyvä leikkiä verrattuna omaan lapsuudenkotiini... Ja teen myös extraa eli pidän keväällä leikkimökin kauden avajaiset jollain teemalla (esim. nyt keväällä oli teemana "keijut heräävät talviuniltaan"), kesällä jäätelökestit, syksyllä kurpitsajuhlat ja talvella pikkujoulut ym. pikku juhlia pitkin vuotta, kummallekin nimpparitkin (näihin ei tuoda lahjoja, vaan mä teen kestit, kehitän ohjelmaa tyyliin pipareiden koristelu ja he saa kutsua muutamia kavereita niihin).

Teenkö tällä jotain hallaa lapsille? Opetanko liian materialistiseksi tai "kylläisiksi"... Siis he toivovat pari juttua jouluksi ja ne kyllä toteutuu aina... Eivät silti toivo koko kuvastoa tms.

 

["Hilla"]

Mun mielestä tuossa ei ole mitään pahaa, niin kauan kuin se tavara/lahja/materia ei nouse suurimmaksi/ainoaksi asiaksi juhlissa ym.
Lasten kasvaessa tavaroiden hinnat kallistuu ja kannattaa miettiä mitä sitä hommaa ja mitä ei. Kunhan pitää huolen, että lapsesikin ymmärtävät, että heidän täytyy ITSE hankkia vanhempana omat tavaransa, oppia työnteon tärkeys yms. Liian suuri tavarapaljous tosin ei ole lapsen kannalta hyvä asia, se turruttaa ja lisää vaan sitä tavarataakkaa. Jos toteuttaa ne pari toivetta, se on mielestäni hyvä asia, kunhan ei toteuta joka ikistä toivetta. Lapsenkin on opittava käsittelemään pettymyksiä.
Muuten en näe huonoa.

 

["noh"]

Mullakin oli tosi köyhä lapsuus. Ei ollut leluja ja kaikki vaatteet oli jostain kirppikseltä ja lahjoituksena saatuja. Olin luokkaretkillä ainut, jolla ei ollut koskaan rahaa mukana pikku ostoksia varten. En silti koe minkäänlaista tarvetta ostella lapsille kaikkee mahdollista. Leluja kyllä on, mutta kohtuullisesti. Vaatteet ovat siistit ja puhtaat, muttei kauheesti mitään merkkivaatteita. Ei tosin ainuttakaan kirpputorilta ostettua tai kierrätysvaatetta sukulaisilta. Mutta rahaa olen halunnut lapsille säästää. Lapsilisät laitan lasten tilille ja silloin tällöin vähän extraa. Se rahan puute kai silloin lapsena harmitti ja hävetti enemmän kuin ne vaatteet ja lelujen puute.

 

["aapee"]

[QUOTE="Hilla";22565106]Mun mielestä tuossa ei ole mitään pahaa, niin kauan kuin se tavara/lahja/materia ei nouse suurimmaksi/ainoaksi asiaksi juhlissa ym.
Lasten kasvaessa tavaroiden hinnat kallistuu ja kannattaa miettiä mitä sitä hommaa ja mitä ei. Kunhan pitää huolen, että lapsesikin ymmärtävät, että heidän täytyy ITSE hankkia vanhempana omat tavaransa, oppia työnteon tärkeys yms. Liian suuri tavarapaljous tosin ei ole lapsen kannalta hyvä asia, se turruttaa ja lisää vaan sitä tavarataakkaa. Jos toteuttaa ne pari toivetta, se on mielestäni hyvä asia, kunhan ei toteuta joka ikistä toivetta. Lapsenkin on opittava käsittelemään pettymyksiä.
Muuten en näe huonoa.[/QUOTE]

Joo, olen tiedostanut että liika on liikaa eli olimme syksyllä kylässä erään lapsuudenkaverini luona ja siellä oli todella hirveä määrä leluja, siis kokonainen lelulaatikollinen pelkkiä barbeja ja yli 10 zhu zhu hamsteria, tavaraa oli varmaan yli 10 lelulaatikollista. 2 tyttöä myöskin, noin samanikäiset. Meillä sentään on kohtuus tässä.

Muuten tuotan pettymyksiä, siis arjessa tyyliin meillä ei lapset päätä vaikka lomia (minne mennään ja mitä tehdään), mitä syödään, miten pukeudutaan niin oon siinäkin silleen tiukkisäiti, kaikki ei silleen pyöri heidän ympärillään ja heidän toiveiden mukaisesti.

Mutta en tuota pettymystä jos toivoo juttua x synttäriksi, niin sen saa, ja 2 juttua saa laittaa pukin kirjeeseen ja ne tulee ihan varmasti jos vaan kaupassa niitä on (vielä on löytynyt). En pysty olemaan hankkimatta niitä toiveita oman traumani vuoksi. Saavat silti enemmän kuin 2 lahjaa, tyyliin kirjoja, pelejä, dvd-levyjä ja muutama muukin lelu ja joku perusjuttu tyyliin stigat tai uudet luistimet tms.. Jouluna luulisin että heillä on kummallakin ehkä 10-15 pakettia.

 

["aapee"]

[QUOTE="noh";22565219]Mullakin oli tosi köyhä lapsuus. Ei ollut leluja ja kaikki vaatteet oli jostain kirppikseltä ja lahjoituksena saatuja. Olin luokkaretkillä ainut, jolla ei ollut koskaan rahaa mukana pikku ostoksia varten. En silti koe minkäänlaista tarvetta ostella lapsille kaikkee mahdollista. Leluja kyllä on, mutta kohtuullisesti. Vaatteet ovat siistit ja puhtaat, muttei kauheesti mitään merkkivaatteita. Ei tosin ainuttakaan kirpputorilta ostettua tai kierrätysvaatetta sukulaisilta. Mutta rahaa olen halunnut lapsille säästää. Lapsilisät laitan lasten tilille ja silloin tällöin vähän extraa. Se rahan puute kai silloin lapsena harmitti ja hävetti enemmän kuin ne vaatteet ja lelujen puute.[/QUOTE]

Joo, mäkin säästän heille rahaa. Lapsilisät ja meinaan että saavat rahat 18-vuotiaana. Meni ne sitten silloin ajokorttiin tai opiskeluihin tai ensiasuntoon. Tosin olen miettinyt myös sijoitusasuntoa eli paria isohkoa yksiötä tai pientä kaksiota hyvältä paikalta opiskeluihin nähden, joita vuokraisin nyt ja että saisivat asua niissä opiskeluaikanaan (jos opiskelevat täällä kaupungissa, täällä on kyllä sekä yliopisto että muuta kouluja paljon).

Alussa olin jotenkin sekaisin vaatteista, siis puin vauvaa silleen että se huomattiin, merkkivaatteisiinkin, mutta melko pian kasvoin siitä pois. Rupesi vaan harmittamaan kun huomasi että taas on tullut kasvupyräys ja joutuu ostamaan uudet vaatteet, silloin tajusin että olen parantunut . Ja toinen peri vaatteet, mutta nyt oon ostanut hänellekin vähän omaa vaatetta. Nyt on sekalainen vaatetus eli tavis-ketjuvaatetta, perusvaatetta tyyliin marimekko/duns, jotakin merkkivaatettakin on.

 

["aapee"]

Tuosta työnteosta vielä, että en oo mitenkään varma, että haluaisin omien lasteni tekevän niin paljon töitä kuin itse tein peruskoulu-lukioiässä... Joten miten sitä työnteon tärkeyttä voi opettaa? Kesätöitä, joo, jos niitä löytyy...

Ja kai niissä perheissäkin, missä lapset saivat jouluna/synttärinä toivelahjat, niin tajuavat aikuisena, että äiti tai isä ei osta kaikkea ja maksa heidän elämäänsä?

 

[Merengue]

No tuohan vaikuttaa suht normaalilta kaikenkaikkiaan. Kunhan niistä leluista ja tavaroista ei itsekään te mitään suurta numeroa. Tai opeta lapsia (tahtomattaan) niillä ylpistelemään yms.
Mä olen lasten toiveita myös hallunnut toteuttaa. Ja hankkia mukavia asioita, enkä tehnyt siitäkään numeroa, ettei voi saada sitä tai sitä. Toisaalta sen verran vähävaraisia ollaan oltu että luonnostaankin jotain rajaa ollut.
Mutta koen myös, etteivät saaneet mitään traumaa siitä, etteivät saisi jotain. Ovat itse tyytyneet aika vähään kuitenkin, eikä merkkivaatteita esim. koskaan halunut.
Isoimmat on jo aikuisia ja heillä ihan terve suhtautuminen materiaan ja rahaan yms.

 

[Merengue]

Ja tuosta työnteosta vielä. Kyllä meidän järkevät muksut senkin on tajunnut ilman, että olisin edes pyytänyt kesätöihin. Tai muutakaan pakottanut. Saaneet keskittyä leikkiin, kouluun, harrastuksiin.

 

["Hilla"]

[QUOTE="aapee";22565572]Tuosta työnteosta vielä, että en oo mitenkään varma, että haluaisin omien lasteni tekevän niin paljon töitä kuin itse tein peruskoulu-lukioiässä... Joten miten sitä työnteon tärkeyttä voi opettaa? Kesätöitä, joo, jos niitä löytyy...

Ja kai niissä perheissäkin, missä lapset saivat jouluna/synttärinä toivelahjat, niin tajuavat aikuisena, että äiti tai isä ei osta kaikkea ja maksa heidän elämäänsä?[/QUOTE]

Jos lapsi saa aina haluamansa tavarat, vanhempanakin, on se kyllä vaikeampaa opetella siihen, että itse joutuisi ne omalla työllään hankkimaan. En tarkoita että pitäisi heti raataa niska limassa, mutta ei se työ ketään huonommaksi tee.
Ja kyllä, tunnen paljon sellaisia ihmisiä jotka eivät aikuisena millään sopeutuneet siihen, että heidän täytyi itse kustantaa asumisensa ja elämisensä--> elivät yli varojensa. Tämä on tietysti kärjistys, mutta ihan hyvä pitää mielessä kun lapset kasvavat. Enkä nyt tarkoita sitä, että jos synttärilahjaksi saavat toivomansa eivät osaa mitään itse tehdä elämässään. Lähinnä siis sitä, ettei saa helposti kaikkea aina. Leikki on lapsen työtä, opiskelu opiskelijan ja vanhemmiten siihen liittyy kesätyöt jne. Jos haluaa jotain enemmän, se täytyy ansaita. Niinhän sinäkin olet tehnyt.

 

["aapee"]

Ja tuosta työnteosta vielä. Kyllä meidän järkevät muksut senkin on tajunnut ilman, että olisin edes pyytänyt kesätöihin. Tai muutakaan pakottanut. Saaneet keskittyä leikkiin, kouluun, harrastuksiin.

Niin, näin mustakin.

 

["aapee"]

[QUOTE="Hilla";22565817]Jos lapsi saa aina haluamansa tavarat, vanhempanakin, on se kyllä vaikeampaa opetella siihen, että itse joutuisi ne omalla työllään hankkimaan. En tarkoita että pitäisi heti raataa niska limassa, mutta ei se työ ketään huonommaksi tee.
Ja kyllä, tunnen paljon sellaisia ihmisiä jotka eivät aikuisena millään sopeutuneet siihen, että heidän täytyi itse kustantaa asumisensa ja elämisensä--> elivät yli varojensa. Tämä on tietysti kärjistys, mutta ihan hyvä pitää mielessä kun lapset kasvavat. Enkä nyt tarkoita sitä, että jos synttärilahjaksi saavat toivomansa eivät osaa mitään itse tehdä elämässään. Lähinnä siis sitä, ettei saa helposti kaikkea aina. Leikki on lapsen työtä, opiskelu opiskelijan ja vanhemmiten siihen liittyy kesätyöt jne. Jos haluaa jotain enemmän, se täytyy ansaita. Niinhän sinäkin olet tehnyt. [/QUOTE]

Joo,vanhemmiten kyllä...

Mutta musta oli kohtuutonta että mun piti 14-vuotiaana tienata omat rahani että sain ihan arkivaatteet: farkut eikä mitään "huippumerkkiä" (toisinaan seppälän ja sitten ostin beaversit) tai jotain mieleisiä paitoja... Tai kunnon kengät eikä jotkut 7 v vanhemman siskoni jo loppuunkäyttämät. Saihan vanhemmat kuitenkin mustakin lapsilisää.

 

["aapee"]

No tuohan vaikuttaa suht normaalilta kaikenkaikkiaan. Kunhan niistä leluista ja tavaroista ei itsekään te mitään suurta numeroa. Tai opeta lapsia (tahtomattaan) niillä ylpistelemään yms.
Mä olen lasten toiveita myös hallunnut toteuttaa. Ja hankkia mukavia asioita, enkä tehnyt siitäkään numeroa, ettei voi saada sitä tai sitä. Toisaalta sen verran vähävaraisia ollaan oltu että luonnostaankin jotain rajaa ollut.
Mutta koen myös, etteivät saaneet mitään traumaa siitä, etteivät saisi jotain. Ovat itse tyytyneet aika vähään kuitenkin, eikä merkkivaatteita esim. koskaan halunut.
Isoimmat on jo aikuisia ja heillä ihan terve suhtautuminen materiaan ja rahaan yms.

Joo, olen ollut tarkka että ei leuhkita. Olen kertonut omasta lapsuudestani ja miten mulla ei ollut mitään ja jos joku kaveri olisi vielä leuhkinut tavaroillaan, se olisi tuntunut pahemmalta. Luulen että on mennyt perille. Lisäksi me annetaan paketteja näihin joulukeräyksiin ja teen sen tyttöjen nähden ja kerron että miksi ja että autetaan joulupukkia näin.

En siis ole enää vanhempieni kanssa tekemisisissä johtuen siitä että juovat edelleen, ja asiaa on käyty läpi senkin takia, että isompi on tajunnut kysyä, miksei koskaan käydä mun vanhempien luona.

 

["höh"]

Vähän menee kyllä överiks noi nimppari- ja pikkujoulu ja leikkimökkikestit. Mullakin köyhä lapsuus ja suurperheestä olen mutta en kuitenkaan omille lapsille noin paljo tarjoa. Me vietetään oikeastaan vaan synttäreitä ja joulua kunnolla.

 

["aapee"]

[QUOTE="höh";22566187]Vähän menee kyllä överiks noi nimppari- ja pikkujoulu ja leikkimökkikestit. Mullakin köyhä lapsuus ja suurperheestä olen mutta en kuitenkaan omille lapsille noin paljo tarjoa. Me vietetään oikeastaan vaan synttäreitä ja joulua kunnolla.[/QUOTE]

Ne ei oo lahjakestejä, eli oikeastaan on vaan tyttöjen kavereita, joita tulee leikkimään, ja toisinaan teen jonkun extrajutun siihen. Eli esim. jonkun vähän mietitymmän tarjoilun, askartelun tai muun puuhan. Ne eivät ole isoja juttuja, en vuokraa poneja pihalle tms.

Sitten kun ovat kumpikin jo isoja, niin tuskin on leikkimökkikestejä enää mutta ehkä sitten muuta, leffailtaa ym.

 

["vieras"]

Mun mielestä noi pikkujoulu- ja leikkimökkikestit kuulostaa ihanilta Eihän niihin mitään materialismia tarvitse liittyä, vaan hyvää ruokaa, leikkiä ja yhdessäoloa, jotka ovat lapsen perustarpeita eivätkä taatusti tee ihmisestä lellittyä. Sillon ku asuin vielä kotona ja mulla oli alle kouluikäinen pikkusisko, järjestin koulun jälkeen siskolle ja kylässä olevile kavereille jotain pientä kivaa aina välillä, otin ne vaikka leipomaan tai askartelemaan mun kanssa ja syötiin välipalaa majassa tai kynttilän valossa keittiössä. Kunhan oma lapsi kasvaa niin ihan varmaan pidetään pikkujouluja ja pieniä "juhlia" joskus siksi että se on kivaa

Mä jouduin kulkemaan lapsuuteni enimmäkseen liian isoissa poikien vaatteissa (olen nainen) ja teini-ikäisenä äitini puhki kuluttamissa kengissä ja mummoni vanhoissa vaatteissa (edelleen liian suurissa). Muilla oli farkut ja huppari niin mulla oli kukkakuvioiset trikoot ja se jättimäinen mummoneule. Omalle vauvalle ostan uudenveroisia ja kauniita vaatteita kirpparilta, hyvälaatuisia ja kaunita perusvaatteita uutena kaupasta ja joskus jotain vähän liian kallista ja pikkuisen turhaakin mutta itselleni todella mieluista merkkivaatetta. Haluan opettaa lapseni kuluttamaan rahaa järkevästi sitten kun kasvaa ja miettimään myös eettisiä ja ekologisia seikkoja (meillä tullaan varmaan aina kierrättämään vaatteita ja leluja, vaikka olisikin varaa ostaa kaikki uutena), mutta en halua että hän joutuu ikinä häpeämään vaatteitaan tai muuten kärsimään niissä. Ne ikivanhat kengät ja kukkatrikoot kun ei talvella juuri lämmitä