ootteko miettineet miten käy kun ennen oli ennen vanhaan =)

[miettijä]

eli meidän mummot,papat,isomummut ja vaarit ovat suuremman osan meidän elämää

mulle molemmat mummolat olivat hyvin rakkaita molemmissa ollut maatilaa lehmiä,sodassa käyneitä ja sisar valkoisia olleet molemmat tykänneet kertoa millaista se oli ennen vanhaan millaista oli hoitaa maatilaa ,lapsia, (toisella 3 ja toisella 5) miten lipukkeilla sai ruokaa ja paljonko palkka oli. myös pappa kertonut sodasta. suurinosa tehtiin itse eikä mitään hienouksia ollut kouluun käveltiin,hiihdettiin sateella ja pakkasilla 15km samoiten lapset ja näitähän on paljon

niin unohtamatta mustavalkoisia,repaleisia valokuvia jossa perheet tällääntyneet kuvaa varten unohtamatta hääkuvaa joka oli upea

entäs kun täästä mennää vaikka 30-40 vuotta eteen päin. omat lapset itse jo yli 50 v kuka kertoo heille millaista oli ennen vanhaan. ei olekkaan enään omaa kokemusta. meidän lapsilla citypapat tavallisia duunareita. ja entäs valokuvat jotka suurimmalla osalla on levykkeellä tai koneella.

 

[kangasajuruoho]

No mutta onhan nykyelämäkin kokemus sinänsä.

Ja ihan yhtä arvokas ja kiehtova.

 

[Huuhkajatar]

Minun lapseni saavat aika paljon tietoa siitä miten oli ennen vanhaan. Itse olen pula-ajan lapsia, 60-luvulla vielä hiihdettiin ja käveltiin kouluun ja alaluokilla ollessani kouluruoka syötiin vielä luokissa. Minun lapsuudenkuvani (ne harvat ) ovat mustavalkoisia.

Lisäksi minulla oli lapsena iisoot korvat ja osasin pitää suuni kiinni joten vanhempiani (syntyneet -13 ja -23 ) kuunnellessani opin paljon menneistä ajoista; nämä muistelot siirrän nyt eteenpäin omille lapsilleni. Toivottavasti heillekin jää mieleen kerrottavaa omille lapsilleen.

 

[Vacca Foeda]

Maailma muuttuu ja me sen mukana, ei sitä voi juuttua johonkin aikaan ennen sotia. Tämä nykyhetki on tulevaisuudessa sitä entivanhasta meidän lapsille ja lastenlapsille, ihan yhtä kelvollista historiaa. Äh, en mä osaa selittää mitä tarkoitan :headwall:

 

[ap]

No mutta onhan nykyelämäkin kokemus sinänsä.

Ja ihan yhtä arvokas ja kiehtova.

onko?? =) mun mielestä tosi tylsää.
kilpaillaan siitä kenellä on hienoimmat digivehkeet,kenellä suurin telkkari ja tietokoneita useampi.
ei oo mitään kivaa kerrottavaa mullakaan lapsilleni. (siis jotain mutta en juurikan mitään) vaikka 20v jollon kaikki mun lapset on aikuisia itse olen n. 50v
sillon kännykät on ehkä jo niin moderneita ettei niitä osaa kukaan käyttää tai sit puhelimesa löytyy telkut,radiot,partakoneet,hammasharjat- kaupoissa heiluu playstation 6g platium versiot =) kauppoihin ei käy raha vaan maksellaan muovikorteilla

telkut mega isoja ja tietokoneet entistä pienempiä.
ei ole maatilaa meillä ja suht tavallista meidän elämä

 

[kookosta]

No meidän lapsenlapset saa tietysti omat kokemukset "ennen vanhaan"-ajasta, eli me sitä lapsenlapsille kerromme miten "enne vanhaan", eli nyt, asiat on hoidettu =)
Tosin miulla mies kertoilee miulekin juttuja mummujensa ja pappojensa nuoruuden ajoista ja olen itsekin saanut kuulla tarinoita omien isovanhempien nuoruudesta/aikuisuudsta, eli meillä lapset ja lapsenlapset saa kulla tarinoita varmaan myös miten asiat on tehty "tosi ennen vanhaan"

 

[vieras]

No mutta kehityshän kehittyy niin nopeasti, että me ei edes osata kuvitella millainen maailma on 30-40 vuoden kuluttua. Luulen, että kuvaukset nykymaailmasta tuntuvat tulevista lapsista ihan yhtä kiehtovilta.

 

[ap]

No mutta kehityshän kehittyy niin nopeasti, että me ei edes osata kuvitella millainen maailma on 30-40 vuoden kuluttua. Luulen, että kuvaukset nykymaailmasta tuntuvat tulevista lapsista ihan yhtä kiehtovilta.

niin näin mäkin olen aatellut.
itse olen sitä sukupolvee että ostin irtokarkit ärrän luukulta,kouluun kehtas mennä vielä potkukelkalla ja mikä tärkein olen elänyt markka ajan =)
nuoruuden karkkipussit oli pienempiä kuin nykyään mutta hyvin tyhjennettiin sisältö siltikin vaikka mega pussit olis tietty ollu kivempia =)

 

[kookosta]

No mutta onhan nykyelämäkin kokemus sinänsä.

Ja ihan yhtä arvokas ja kiehtova.

onko?? =) mun mielestä tosi tylsää.

Sehän riippuu ihan siitä miten elämäänsä suhtautuu.

itse ainakin pallottelen ajatuksella miten antiikkisena jpa nämä omat mukulat jotka on vain sen parikymmentä vuotta nuorempia tulee pitämään meitä sitten jahka aikuisiksi kasvavat. Sitä miettii, että jo nyt meidän vanhemmat ja isovanhemmat ovat aurttamattomasti tippumassa tekniikan kelkasta (elleivät harrasta asiaa aktiivisesti tai tee sitä työkseen) kaikissa tietokone jutuissa sun muissa, niin mitä se maailma onkaan sitten kun itse olemme isovanhempia?

 

[vanha pieru]

No mutta kehityshän kehittyy niin nopeasti, että me ei edes osata kuvitella millainen maailma on 30-40 vuoden kuluttua. Luulen, että kuvaukset nykymaailmasta tuntuvat tulevista lapsista ihan yhtä kiehtovilta.

niin näin mäkin olen aatellut.
itse olen sitä sukupolvee että ostin irtokarkit ärrän luukulta,kouluun kehtas mennä vielä potkukelkalla ja mikä tärkein olen elänyt markka ajan =)
nuoruuden karkkipussit oli pienempiä kuin nykyään mutta hyvin tyhjennettiin sisältö siltikin vaikka mega pussit olis tietty ollu kivempia =)

Mä olen sitä sukupolvea, että muistan, kun ei ollut vielä väritelkkaria, kanavia oli 2 ja ohjelmaa todella rajatusti, kaukopuhelut piti tilata, rokkia tuli radiosta tasan kaksi tuntia (rock-radio ja nuorten sävellahja), oli 5-pennin karkkeja, lasten bussilippu maksoi 20 penniä, mitäs vielä..Kekkonen oli presidentti aina vaan

 

[ap]

niin ne ajat vaan muuttuvat =)

 

[fanta]

Tämä on kuitenkin aika lyhyt aika, milloin on ollut olemassa valokuvia, jos noin vähän pitemmälle ajattelee, aiemmin tietysti piirrettiin kuvia ihmisistä. Mutta muutoin meitä tallennetaan joka paikkaan, halusimme tai emme aivan riittävästi. No, siinä olen kyllä samaa mieltä, että perhekuvilla on kyllä arvonsa =)

 

[kangasajuruoho]

Elämys kuin elämys.

On se ilta-aurinko torin jokirannassakin tunnelmallinen, varpaitakin saattaa palella jos ilta onkin odotettua kylmempi ja jalassa yhä sandaalit. Jaloissa voi olla rakot, ei pakollisesta koulumatkasta vaan kaupungin nähtävyyksien katselusta. Puusta putoava lehti näyttää just samalta kuin joskus aiemmin, repusta kaivettu ruisleipä voilla maistuu kuten ennen. Tuuli tuo meren tuoksun ja joku nauraa ja aistittavaa on vaikka kuinka.

Toki siitä pitää muistaa kertoa.