No miksi ei olisi aito?
Hyvin samanlaista elämää mä olen lapsena viettänyt alkoholistiäitini vuoksi.
Ei tuo ole mitään elokuvaa, vaan kyllä se valitettavasti on karua totuutta.
Mamma antoi muutaman markan rahaa karkkiin, mutta mä käytin ne ruokaan. Se kun oli tärkeämpää.
Jouluaaton aattona äitini sai kännipäissään raivarit ja heitti mut ulos ilman talvivaatetusta. Samaan syssyyn hän sulki liittymäni, etten voisi soittaa kenellekään. Onneksi törmäsin poliiseihin (jotka tulivat kysymään mitä lapsi tekee yöllä ulkona itkien ja ilman riittävää vaatetusta) jotka ohjasivat mut turvaan.
Hyvin muistan vielä senkin, kun jäimme kodittomiksi. Ei kovin kiva.
Onhan näitä muistoja jos vaikka ja kuinka monta. Tuon tarinan kirjoittajan tilanne oli kuitenkin sikäli onnekas, että hän pääsi pois. Mitä nopeammin moisesta tilanteesta pääsee pois, sitä ehjemmäksi lapsi jää.