Ootteko koskaan "pettyneet" tulevan vauvan sukupuoleen?

Olin ultrassa ja olin niin toivinut tyttöä... Tuli itku kun siellä näkyi poika. Hullua mutta en voi tunteilleni mitään. Kai tämä iloksi muuttuu vielä...

 

En.

 

tavallaan joo, olin toivonut tyttöä, mutta poika tuli ja se on ihan yhtä rakas kuin se tyttökin olisi ollut

 

voih. Ehkä ne oli ne hormoonit?

Kuulin just yhdestä miehestä joka kiikutti vaimokettaan neljään eri ultraan että sai haluamasa sukupuolen....ekassa oli sanottu ettei näy vehkeitä ja tyttöä veikattu. Miehelle ei sopinut se vaan käytti niin kauan että sai ne vehkeet. Onkohan kypsä isäksi? saattaahn sieltä siltikin vielä tulla tyttö.
Oliskohan uuden vaimokkeen heittänyt pihalle jos olisikin tyttö?
Ällöttää jotka vaan odottaa poikia....tytöt on yhtyä ihania....ja varmasti isien pikkusormien ympärille hyvin saavat itsensä

 

Pettymys on normaalia. Kyllä se ohi menee, olithan varmasti tietoinen että 50/50 mahikset saada tyttö

 

mä olisin pettynyt poikaan. muistan kun pyöräilin ultraan niin hoin itselleni "se on tyttö, se on tyttö" ajattelin etten vaan osaisi hoitaa poikalasta, ja tuskin osaisinkaan olla äiti pojalle enkä ymmärrä miehiä niin miten sitten kasvattaisin pojan mieheksi..

 

No en ole.
Poikaa toivoin itsekin kovasti jo viimeksi mutta ei ole kertaakaan pettynyt olo ollut tuohon pikku tuhisija-tyttöön siltikään :heart:

 

Ihania vastauksia! Kiitos... Kai meille vielä toinenkin poika mahtuu. Ihana oli tuo pyöräilyjuttu

 

tavallaan joo, olin toivonut tyttöä, mutta poika tuli ja se on ihan yhtä rakas kuin se tyttökin olisi ollut

Peesi,jokainenhan toivoisi saavansa molemmat sukupuolet! itellä 2 poikaa, mut kumpaakan en kyllä vaihtais

 

Meillä ensimmäinen oli tyttö vaikka kovasti poikaa odoteltiin, nyt toivottaisiin toista tyttöä, mutta jos poika tulee niin on kyllä ihan yhtä rakastettu.

 

Me nähtiin vasta synnytyksessä sukupuoli ja olinhan toivonut tyttöä. Toinen poika tuli, mutta syntymän jälkeen en ollut ollenkaan pettynyt. Luulin etukäteen, että olisin ollut, jos tulis poika, mutten ollutkaan. Ei se silloin tuntunut ollenkaan tärkeältä asialta

 

tavallaan joo, olin toivonut tyttöä, mutta poika tuli ja se on ihan yhtä rakas kuin se tyttökin olisi ollut

Peesi,jokainenhan toivoisi saavansa molemmat sukupuolet! itellä 2 poikaa, mut kumpaakan en kyllä vaihtais

No tämän takia juuri olin ajatellut että ehdottomasti tyttö! Oli ihan shokki tajuta ettei sitä itse voikaan tilata kumpi tulee...

 

En oo ollu, ekaa kuvittelin pojaksi mutta tyttö tulikin =) :heart: Toisesta kysyin ultrassa ja sekin tyttö eikä haitannut yhtään :heart: Isäntä onkin sanonut josko tehtäis kolmaskin neiti mut en taida ainakaan vielä jos koskaan.

Muoks. Meille on ollu ihan sama kumpia tullut, toivottu on vaan että olisivat terveitä.

 

meillä on kaksi poikaa ja jos kolmatta aletaan yrittään niin poikahan se on tietenkin sekin, olishan se tyttö sit kiva yllätys , mutta poikakin käy ihan yhtälailla

 

Täytyy myöntää että kun esikosta sanottiin ultrassa että on poika niin pieni pettymys kävi mielessä, kun olisin halunnut ekasta niin kovasti tyttöä. Mutta kalut jäi kuitenkin sitten matkalle ja toiveeni toteutui =) Sen jälkeen en ole luottanut yhteenkään ultra-arvioon.

 

En oo, molemmat on poikia. Exä tosin pettyi hieman, koska olis halunnut saada tytön.

 

Mukava kuulla että muillakin on ollut näitä toiveita, ajattelin ensin että olen jopa törkeä kun "suosin" mielessäni toista sukupuolta...
Mutta onhan tässä vielä aikaa totutella ajatukseen. Tottakai lapsi on yhtä rakas oli kumpi vaan! Tuntuu vaan niin lopulliselta, tuskin kolmatta lasta koskaan saan. Joten täytyy haudata sellanen lapsuudesta asti ollut unelma ikiomasta prinsessasta...

 

Me nähtiin vasta synnytyksessä sukupuoli ja olinhan toivonut tyttöä. Toinen poika tuli, mutta syntymän jälkeen en ollut ollenkaan pettynyt. Luulin etukäteen, että olisin ollut, jos tulis poika, mutten ollutkaan. Ei se silloin tuntunut ollenkaan tärkeältä asialta

näin!

 

Täytyy myöntää että kun esikosta sanottiin ultrassa että on poika niin pieni pettymys kävi mielessä, kun olisin halunnut ekasta niin kovasti tyttöä. Mutta kalut jäi kuitenkin sitten matkalle ja toiveeni toteutui =) Sen jälkeen en ole luottanut yhteenkään ultra-arvioon.

Niin, eihän sitä täysin varmaksi kai tiedä ennen kuin synnytyssalissa! En ehkä uskalla mekkoja kuitenkaan ostaa kun kerran pippeli esiteltiin ultrassa. Mutta voi vielä vähän ihan jännittää että kumpi

 

Kun kuulin odottavani kolmatta poikaa, oli ensimmäinen tunne pettymys. Sitten kauhea syyllisyys siitä, että petyin sukupuoleen.
Kuten moni edellä on jo maininnut, se pettymys katoaa viimeistään, kun saat vauvan syliisi ja huomaat, että siinä on juuri se vauva, jonka teille pitikin tulla. Nyt osaan jo olla ylpeä kolmesta pojastani, ja osaan nauraa ympäristön älynväläyyksille tytön yrittämisestä...

 

mä olin hieman pettynyt kun meille nyt siis kolmas poika tulossa ja jo ekasta hiukan salaa toivoin tyttöä. ultrasta on nyt 6 viikkoa ja olen tyytyväinen :heart:

 

Mä toivoin tyttöä ja sitten kuvittelin itsekseni että tulokas on poika, ettei pettymys olisi suuri. Tyttö sieltä tuli. Varmasti pojankin kohdalla pettymys olisi mennyt pian ohi. Seuraava lapsi saisikin sitten olla ihan kumpaa sukupuolta vaan!

 

oli kauheeta ku olen odottanut edes yhtä hermafrodiittia, mut ei oo viel tullu.. jatkan yrittämistä kunnes tulee...

 

oli kauheeta ku olen odottanut edes yhtä hermafrodiittia, mut ei oo viel tullu.. jatkan yrittämistä kunnes tulee...

Mee kuule polttelee ittes niin pilveen, että alat luulee et mahassas on 100 hermafrodiittia. ok.

 

Iltoja,

itsellä ei "kokemusta" pettymyksistä, mutta miehelle oli kova pettymys, kun toinen lapsi oli tyttö, oli toivonut toista poikaa. Kyllä se käsittääkseni meni samantien ohi, eikä sitä ainakaan mitenkään näin ulospäin huomaa, yhtä rakkas tuntuu miehelle olevan tuo parikuinen tuhisija-neiti kuin poikakin. Mutta synnärillä huomasin, että oli tosi pettynyt; ihan avoimesti oli sanonut poikaa toivovansa.