ootteko ikinä miettiny, että..

jos teille tapahtuis jotain sillon kun ootte lapsen/lasten kans yksin kotona? eli siis jos vaikka jostain syystä menisitte tajuttomaks.

mää ite oon viikot lasten kans kotona, esikko 2v ja kuopus 5kk. mies reissuhommissa. entä jos mulle tapahtus jotain, vaikka joku aivoverenvuoto kesken päivän ja nuo lapset ois keskenään täällä ja itkis vaan. millonkahan joku tajuis et kaikki ei oo hyvin.. hyi ku puistattaa ajatuskin. miehenkin kans soitellaan vaan illalla ja se menee töissään hyvissä ajoin nukkumaan eikä välttämättä ees ihmettelis jos en yhtenä päivänä vastaa.

 

Olen yksinhuoltaja ja olen miettinyt. Mutta mun on vaan pakkon luottaa siihen, että esikoinen osais toimia jotenkin että saisivat tänne apua.

 

On joskus käynyt mielessä ja olen miettinyt että onkohan koskaan kenellekään käynyt näin ja miten tilanne on päättynyt...

 

Olen mä joskus ajatellut, mutta jos niin käy niin sitten käy. Ei kaikkeen voi varautua.

 

On käyny mielessä, mut ei sille sit voi mitään. Meil ei ole edes naapureita.

 

On se mielessä käynyt, etenkin viime kesänä kun oli useita todella rajuja migreenikohtauksia jotka halvaannutti yms kivaa.

Mutta onneksi lapset osaisi soittaa 112 tai hakea apua naapurista.

 

Mietin useinkin tällaisia...joskus rupeaa ihan rintaa puristaa, kun miettii, et miten se pieni lapsi kokis sen tilanteen. Ihan kamalaa :|

Tai että itse sais tajuttomuuskohtauksen ja kun heräis niin lapselle olisi sattunut jotain...

Taidan olla ihan pimee...

 

Kyllä mä olen miettinyt. Lapset tietää että sitten mennään naapuriin pappalle kertomaan. Tai soitetaan mummulle/iskälle/112.

 

On joskus käynyt mielessä ja olen miettinyt että onkohan koskaan kenellekään käynyt näin ja miten tilanne on päättynyt...

tiedän yhden tapauksen jossa äiti sai aivoveritulpan ollessan kahden kotona pienen lapsensa kanssa. yritti vielä soittaa äidilleen puhelimella muttei saanut sanottua mitään, äiti kuuli vain parivuotiaan lapsen ääniä taustalta. hyvin tämä tarina ei päättynyt. perheen äiti oli alle 30 vuotias ja veritulppaan syypääksi epäilivät e-pillereitä.

 

Joskus olen miettinyt, että mitä jos vaikka alamäkeen fillaroidessa menisi taju ja ajaisi pahan kolarin. Lapsia ei ole, joten niiden puolesta en pysty pelkäämään.

 

Mietin useinkin tällaisia...joskus rupeaa ihan rintaa puristaa, kun miettii, et miten se pieni lapsi kokis sen tilanteen. Ihan kamalaa :|

Tai että itse sais tajuttomuuskohtauksen ja kun heräis niin lapselle olisi sattunut jotain...

Taidan olla ihan pimee...

Jos mulle tulee pienikin hedari tai outo tunne päähän, niin mietin jollekin soittamista ja sopimista tarkistussoitosta :ashamed:

 

Mietin useinkin tällaisia...joskus rupeaa ihan rintaa puristaa, kun miettii, et miten se pieni lapsi kokis sen tilanteen. Ihan kamalaa :|

Tai että itse sais tajuttomuuskohtauksen ja kun heräis niin lapselle olisi sattunut jotain...

Taidan olla ihan pimee...

hui mua rupes nyt ihan tosissaan pelottamaan!

 

On joskus käynyt mielessä ja olen miettinyt että onkohan koskaan kenellekään käynyt näin ja miten tilanne on päättynyt...

No toki on tapahtunut, ei nyt henkilökohtaisesti mutta: Äiti, kaksi lasta 4v ja 2v, mies työreissulla 4 pv. Outo paikkakunta, ei sukulaisia, hyviä tuttuja. Äiti kuolee miehen työreissun alkuaikana, syynä muistaakseni aivoverenvuoto nukkuessa. 4 vuotias osaa ottaa ruokaa ja juomaa mitä nyt sattuu löytämään ja yltämään, ei ymmärrä siskostansa huolehtia. Isä tulee kotiin, 4v ihan suht ok ruumiillisesti, 2v suht kuiva. Ei tietoa ovatko lapset kuinka kauan itkeneet yms.

 

On joskus käynyt mielessä ja olen miettinyt että onkohan koskaan kenellekään käynyt näin ja miten tilanne on päättynyt...

No toki on tapahtunut, ei nyt henkilökohtaisesti mutta: Äiti, kaksi lasta 4v ja 2v, mies työreissulla 4 pv. Outo paikkakunta, ei sukulaisia, hyviä tuttuja. Äiti kuolee miehen työreissun alkuaikana, syynä muistaakseni aivoverenvuoto nukkuessa. 4 vuotias osaa ottaa ruokaa ja juomaa mitä nyt sattuu löytämään ja yltämään, ei ymmärrä siskostansa huolehtia. Isä tulee kotiin, 4v ihan suht ok ruumiillisesti, 2v suht kuiva. Ei tietoa ovatko lapset kuinka kauan itkeneet yms.

hyi kamalaa!! nyt mun pitää kyllä heti sopia miehen kans joku suunnitelma että jos se ei saa muhun yhteyttä nii käskee heti jonku kattomaan oonko elossa.

 

Olen miettiny paljonki, mutta uskon ja toivon että lapseni osaavat naapuriin mennä apua pyytämään.
Myös tulipalon kohdatessa olemme neuvoneet miten toimia!

 

Mietin useinkin tällaisia...joskus rupeaa ihan rintaa puristaa, kun miettii, et miten se pieni lapsi kokis sen tilanteen. Ihan kamalaa :|

Tai että itse sais tajuttomuuskohtauksen ja kun heräis niin lapselle olisi sattunut jotain...

Taidan olla ihan pimee...

hui mua rupes nyt ihan tosissaan pelottamaan!

Se ei ollut tarkoitus kylläkään Mutta ainahan kannattaa varautua asioihin ja heti kun lapsi on valmis oppimaan, niin voisi vaikka neuvoa, mitä tehdä näissä tilanteissa, kuitenkaan lasta pelottelematta...

 

On joskus käynyt mielessä ja olen miettinyt että onkohan koskaan kenellekään käynyt näin ja miten tilanne on päättynyt...

No toki on tapahtunut, ei nyt henkilökohtaisesti mutta: Äiti, kaksi lasta 4v ja 2v, mies työreissulla 4 pv. Outo paikkakunta, ei sukulaisia, hyviä tuttuja. Äiti kuolee miehen työreissun alkuaikana, syynä muistaakseni aivoverenvuoto nukkuessa. 4 vuotias osaa ottaa ruokaa ja juomaa mitä nyt sattuu löytämään ja yltämään, ei ymmärrä siskostansa huolehtia. Isä tulee kotiin, 4v ihan suht ok ruumiillisesti, 2v suht kuiva. Ei tietoa ovatko lapset kuinka kauan itkeneet yms.

Ihan totta :O ei kai nyt kukaan odota että menee reissusta kotia, jos ei saa perheeseen yhteyttä...kai sitä jonkun asialle laittaa, vaikka poliisit? Siis tarkoitan, et jos ei vaikka illalla tai seuraavana aamuna saa yhteyttä?

 

meillä on vielä kaikki ovet aina lukossa ettei toi 2v pääse ulos karkaamaan. jos jotain sattus ois hyvä että se pääsis ulos ja tonne tielle hortoilemaan. jospa joku sit tajuis et jotain ois sattunu.

 

Lähinnä pelkään et kompastun alakerran rappusissa ja kolon itseni, siks yleensä roudaan aina puhelinta mukana sinne vaikka vaan juoksisin äkkiä jonkun vaatteen hakeen kuivamasta, tosin eipä se puhelinkaa mitää auttais jos pyörtyy...

 

Ihan totta :O ei kai nyt kukaan odota että menee reissusta kotia, jos ei saa perheeseen yhteyttä...kai sitä jonkun asialle laittaa, vaikka poliisit? Siis tarkoitan, et jos ei vaikka illalla tai seuraavana aamuna saa yhteyttä?

Meillä ei ole tapana soitella päivittäin, voi mennä viikkokin, ettei olla yhteyksissä. Aikanaan ei meillä ollut edes 2 puhelinta eli miehellä ei reissussa ollut edes luuria millä olisi soitellut. Ja asuttiin pienten lasten kanssa kaukana tukiverkosta eli varsin hyvin olisi voinut käydä noin.

 

onneks ollaa sen verran tiuhaan yhteyksissä et ajattelis heti et jotain on vinossa jos toinen ei vastaa. Heti ku lapsi on sen ikäinen niin aijon kyllä opettaa miten soitetaan apua.

 

up

 

On joskus käynyt mielessä ja olen miettinyt että onkohan koskaan kenellekään käynyt näin ja miten tilanne on päättynyt...

No toki on tapahtunut, ei nyt henkilökohtaisesti mutta: Äiti, kaksi lasta 4v ja 2v, mies työreissulla 4 pv. Outo paikkakunta, ei sukulaisia, hyviä tuttuja. Äiti kuolee miehen työreissun alkuaikana, syynä muistaakseni aivoverenvuoto nukkuessa. 4 vuotias osaa ottaa ruokaa ja juomaa mitä nyt sattuu löytämään ja yltämään, ei ymmärrä siskostansa huolehtia. Isä tulee kotiin, 4v ihan suht ok ruumiillisesti, 2v suht kuiva. Ei tietoa ovatko lapset kuinka kauan itkeneet yms.

hyi kamalaa!! nyt mun pitää kyllä heti sopia miehen kans joku suunnitelma että jos se ei saa muhun yhteyttä nii käskee heti jonku kattomaan oonko elossa.

no meillä kyllä on tapana soitella ihan päivittäin.. eli jos mies ei sais mua kiinni koko päivänä niin kyl se huolestuis.. ja joku tulis tarkistaan tilanteen