Ootellen sairaalaan lähtöä

[Maricken-75]

Kauanko ootte kärvistelleet kotona kun supistukset alkavat? Moniako teitä on käännytetty takaisin ja mistä syystä? Ja miten kauan siitä meni kunnes pääsitte synnytyssaliin?

Koska olen odotuspalstalla, teillä on varmaan ötökkä mahassa, mutta kokemusta jo ainakin yhdestä synnytyksestä. Haluan tämän siksi tälle palstalle, koska itse odotan toista, mutta ketjussani olevat ensisynnyttäjät miettivät näitä enkä osaa sanoa kuin omakohtaisen kokemuksen (6 tuntia siitä kun heräsin supistukseen).

 

[Peppiina74]

Mä olin kotona niin kauan kuin pystyin. Sitten kun tuntui, etten enää pysty olemaan ilman lääkitystä, lähdin sairaalaan. Minua ei käännytetty pois. Vauva syntyi vasta 8 h:n jälkeen. Olin siis ensisynnyttäjä. Toisella kertaa toimituksen pitäisi olla nopeampi. Ei kai kannata liian pitkäänkään kotona olla. Kaverini oli. Hänelle ei voitu enää antaa mitään kipulääkettä ja vauva oli maailmassa runsaassa tunnissa. Hän sanoikin ensi kerralla (jos sellainen vielä tulee) lähtevänsä aikaisemmin.

En kyllä muista, mikä supistusteni väli oli, kun pääsin sairaalaan. Olisiko ollut 5-6 min. En ole varma.

 

[muistaakseni]

Ohjeena taitaa olla ensisynnyttäjälle, että kun supistusten väli on ollut 5-7min parin tunnin ajan, niin sairaalaan kannattaa lähteä.

Uudelleensynnyttäjällä ohje taisi olla 7-10min välein 1-2h ajan.

 

[älä odota liian kauan]

Minäkin suosittelen ettet liian kauaa odota toisen lapsen kohdalla. Mulla kesti eka synnytys 12h ja toinen vain 2h. Säännöllisiksi supistuksiksi muuttui poltot vasta kun saavuttiin sairaalaan (kun lapsivedet meni siinä sydänkäyrässä maatessani). Kerkesin olla vajaan tunnin synnytyssalissa kun vauva oli jo maailmassa, mitään kivunlievitystä en kerennyt saamaan , paitsi ilokaasua (ja sitäkin vasta siinä vaiheessa kun kohdunsuu oli jo 8cm auki...).

 

[samma här...]

... kuin ylläkin. Eli ekan synnytyksen kesto kortissa 19,5h, toinen 2h 20min...

Eka lähti supistuksilla ja rupesivat tuntumaan n. klo 18 illalla säännöllisinä, mut ei erityisen kipeinä. Sairaalaan lähdettiin n. klo 03 ja saliin päästiin 04.30. Myöhempääkin olisi voinut jälkikäteen ajatellen kotona kärvistellä, mutta lähdettiin vähän sillä asenteella, että käydään nyt tarkistamassa.

Toisesta meni lapsivedet jo edellisenä päivänä, mutta ei supistellut. Illalla lähdin sairaalaan näytille ja onneksi jäin osastolle yöksi. Aamulla ylös noustua supistukset rupesivat tuntumaan tosi tiheinä ja vaativina. Itse en edes tajunnut, kuinka tiiviisti supisteli ennen kuin osaston kätilö rupesi hätiköimään mun saliin viemistä. Meiltä sairaalalle matkaa n. 45min verran, joten kotoa en olisi varmaan tajunnut edellisen pitkän synnytyksen kokemuksella lähteä ajoissa. Mieskin ehti saliin vasta 20 min ennen vauvan syntymää.

Eli sanoisin samoin kuin edellinen kirjoittaja, että lähde toisesta melko pian, jos supistukset selvästi tulee tiheinä ja napakoina.

 

[Liian aikaisin mennyt]

Mulla taas oli oikein tumpelon ensisynnyttäjän esimerkkisynnytys. Supistukset alkoi harvakseltaan aamulla, ja tihenivät illalla kuuden jälkeen viiteen minuuttiin. Ne oli silloin jo mielestäni tosi kipeitä (vähänpä tiesin . Yhdentoista aikaan lähdettiin osastolle - jossa ne loppuivat! Se oli ihan uskomatonta. Mua hävetti aivan älyttömästi että menin sinne liian aikaisin. Kätilö sanoi, että näin joskus käy, eikä kukaan oikein tiedä syytä.

Kotiin siis lähdettiin, ja supistukset alkoivat taas harvakseltaan kymmenen minuutin välein. Mulla oli yliaikakontrolli seuraavana päivänä, ja siellä synnytystä päätettiin hoputtaa oksitosiinilla, koska mua supisteli jatkuvasti kuitenkin. Pääsin sit osastolle, jossa supparit tiheni nopsasti viiteen-kolmeen minuuttiin. Siinä meni kuitenkin vielä vuorokausi synnytykseen, ja viimeiset 12 tuntia supistusten välillä ei ollutkaan enää yhtään väliä, yksi suppari ei ehtinyt loppua kun toinen jo alkoi.

Minä siis menin laitokselle ihan liian aikaisin. Mut ensisynnyttäjänä en tiennyt, kuinka hirveä, tajun vievä kipu synnytyskipu on. Ne kipeät supparit, joiden kanssa kotona kärvistelin, oli pelkkää piknikkiä niin "oikeisiin" supistuksiin verrattuna. En siis hirveimmissä mielikuvissakaan ollut voinut kuvitella sitä uupumusta ja kipua, mitä ihminen voi kokea, kun takana on lähes kaksi vuorokautta synnytystä ja puoli vuorokautta tauotonta supistelua, johon ei saanut kivunlievitystä, koska synnytys ei edennyt. (Ne kipu - ja unilääkkeet ja kipupiikit on muuten ihan varmasti jotain lumelääkettä, koska olo ei niistä muutu yhtään mihinkään. Kuulin et joskus niissä piikeissä on ollut vaan suolavettä, enkä yhtään ihmettelis jos näin ois.)

Mut se hyöty laitoksella pyörähtämisestä oli, että sen perusteella sain tuon käynnistyksen, eikä mua laitettu kontrollista takaisin kotiin. Olipahan joku dokkari, että supistuksia oli tullut ja että olin jo yli vuorokauden niiden kanssa saikannut. Jos mut ois pistetty kotiin, supistelemaan vielä ties kuinka pitkäksi aikaa, niin muhun ois ihan rehellistesti sanottuna iskenyt kuolemanpelko viimeistään päivän päästä siinä vaiheessa, kun voimat jo loppui - mut silloinkin olin vasta muutaman sentin auki. Et liian aikaisin olisin joka tapauksessa sinne laitokselle mennyt.