V
vierailija
Vieras
Minulla ja miehellä pitkä parisuhde jossa on ollut paljon psyykkiatä väkivaltaa hänen puoleltaan, vaateuksen rajottamista, mustasukkaisuutta, ja erolla uhkailemista, häipymistä (häipyy ja on poissa päivän, pari tai jopa kuukauden) ja lukuisia jättämisiä. Koko suhteen ajan olen pelännyt että hän minut jättää milloin mistäkin, ja lopulta havahduin siihen, että minulla ei parisuhteessa ollut mitään, vaan aina tein kaiken miellyyttääkseni häntä, jotta en tulisi jätetyksi. Jos yritin pyytää/vaatia/anella jotain, mitä minä tarttin suhteessa, se loppui aina riitaan, häipymiseen tai eroon. Lopulta kerroin hänelle, että jos hän kerran vielä jättää se on viimeinen kerta kun hän jättää, ja lähden. Tuli taas tilanne, missä kerroin, että tarvitsisin hänen apuaan kannattelemaan suhdetta, että en enää jaksa yksin olla se, joka tätä parisuhdetta kannattelee. Hän päätti jättää, taas. Tällä kertaa annoin mennä, ja tapasinkin uuden miehen jonka kanssa olin vaan pari päivää eron jälkeen ja jonka kanssa olin hetken jonkinlaisessa suhteessa. Mieheni sai heti tietää tästä uudesta miehestä ja alkoi pyytelemään anteeksi kaikkea mitä hän minulle on tehnyt, kertoi ymmärtävänsä miten huonosti minut on kohdellut, ja pyysi pariterapiaan. Monta lupausta paremmasta ja suostuin pariterapiaan. Nyt me siis ollaan suhteessa taas. Mutta nyt hän kohtelee samalla tavalla kun ennen eroa, ja kertoo että hänen on vaikea nähdä että hän voi minua katsoa loppuelämän, kun olen semmoseen kykenevä ( siis seksi ja "suhde" eron aikana ). Hänen mielestä minun pitäisi ymmärtää tehneeni väärin, ja kysyttäessä miksi halusi minut takaisin jos näkemys on tämä, on että koska hän luuli että olisin ymmärtänyt edes katua asiaa. Sanoo että tämä kertoo mimmonen ihminen olen, ja että se ei voi olla totta että häntä rakastan ja hänen kanssa haluan olla, kun kerta pystyin harrastamaan seksiä jonkun toisen miehen kanssa. Sanoo että en ymmärrä että teoilla on seuraamukset, että luulen voivani tehdä mitä haluan ilman että se vaikuttaa mihinkään, kun kerron että hän kohtelee huonosti, että itsepähän tämän valitsit. Et jos en niin olisi tehnyt, me ei oltais nyt tässä tilanteessa, joten minun piräisi katsoa peiliin. Nostaa taas eropuheet pöytään koska kuulemma minunlaista on vaikea nähdä loppuelämän kumppanina. Silti kun minä kerran otin eron puheeksi, hän kertoi että ei minua halua menettää, oli todella peloissaan ja ahdistunut, pyysi nukkumaan yön yli päätökseni kanssa ja seuraavana päivänä lupasi ja sopi minun kanssa miten lähdettäis suhdetta hoitamaan jotta siitä tulisi hyvä. Hän oli viikon verran maailman ihanin, ja nyt jatkuu taas sama, jopa ehkä pahempana..
Minusta tuntuu niin kauhealta, hän jätti minut, erottiin, ja tämä tapahtui eron aikana, hän tiesi siitä, halusi minut takaisin, suostuin, ja nyt tämä kaikki. Tuntuu että olen sekoamispisteessä. En tiedä mitä itse enää uskoa. Olenko oikeesti niin kauhea ihminen?
Minusta tuntuu niin kauhealta, hän jätti minut, erottiin, ja tämä tapahtui eron aikana, hän tiesi siitä, halusi minut takaisin, suostuin, ja nyt tämä kaikki. Tuntuu että olen sekoamispisteessä. En tiedä mitä itse enää uskoa. Olenko oikeesti niin kauhea ihminen?