Oonko mä ihan tyhmä? Lapsen kaverista...

[pirjoooo]

Eli käytiin eilen kylässä kaverilla, sillä on n.3,5v poika ja mulla noin 2,5v tyttö. Mun tyttö ei saanu koskea siellä mihinkään, poika repi kaikki siltä käsistä, ei saanu keinua keinuhevosella, poika työnsi tytön pois ja meni itse siihen, ei saanu ajella potkuautolla, ei syödä keksiä, ei kiikkua ei yhtään mitään. Ei ruennu leikkimään tytön kanssa vaan koko ajan repi kaikki lelut käsistä. Tyttö itki että "ei saa repiä toisen käsistä". Sitten kun vaihdoin vauvalle vaippaa lattialla ja tyttö makas siinä vieressä, poika yritti juosta niiden välistä koko ajan, vaikka niillä oli päät ihan vieretysten. Siinä otin rivakasti pojan kiinni ja laitoin sivummalle.

En siis päässy puolustamaan mun tyttöä, koska oli vauva sylissä koko ajan ja en uskaltanu jättää vauvaa mihinkään siellä kun se poika oli niin villi. Viimeksi kun käytiin niin tää poika töni ja kaato tyttöä ja oli just tollanen et mun mun mun, et koske mihinkään. Pojan äiti komentaa, mutta sana ei tehoa. Pitäskö mun vaan aatella et lapset on lapsia, vai onko mulla aihetta pahaan mieleen? Jotenkin niin jurppii kun toinen niin onnessaan lähtee kaverille ja vei sille tuliaisiakin niin sitten käytös on tota :/ Onko lapset vaan tahtomattaan noin ilkeitä?

 

["noo"]

Jollain lapsilla on paljon vahvempi oman reviirin ja tavaroiden puolustusvietti kuin toisilla. Lasteni serkku oli kuvaamasi kaltainen noin 2-5-vuotiaana, ja se oli todella rasittavaa. Sittemmin on oppinut jakamaan tavaroita.

 

["joo"]

Kyllä minäkin tiedän tuollaiset "tapaukset". Pilalle lellitty kakara, joka on aina saanut tehdä mitä tahtoo ja kiusata toisia vanhempien kieltämättä.

 

[Anatolia]

Vieras lapsi omalla reviirillä tuo joistain lapsista esille ne pahimmat puolet.

Tuon lapsen äidin olisi kyllä pitänyt huolehtia siitä, että tuollainen käytös ei ole mahdollista. 3½ v lapsen saa ihan helposti napattua kainaloon, jos kielto ei tehoa...

 

[pirjoooo]

No niin mäkin aattelin, et jos mun lapsi ois tollanen aina kun tulee kaveri, niin pitäsin kyllä pikkasen paremman puhuttelun. Tää äiti on mun hyvä ystävä ja arvot hänellä kohdallaan, mutta vituttaa vaan käydä siellä kun se poika on aina tollanen. Ja enkai mä voi sanoa mun ystävälle että ei me viititä sinne tulla kun sun poika on niin kauhee...Nyt en sitten tiedä mitä tekisin Jotenkin niin surettaa mun lapsen puolesta

 

[juuh]

En käy enää toista kertaa jos mihinkään ei saa koskea. Näin on käynyt suunnilleen saman ikäisen pojan kotona kuin ap:n tapauksessa, tai taisi olla vuoden vanhempi. Lapseni istuivat sohvalla koko vierailun. Mihinkään ei saanut koskea.Jos katsoivat jotain lelua, niin poika otti sen pois. Äitinsä vain iloisena kertoi että heidän pojalla tällainen kausi.

en antaisi omieni toimia noin. Yleensä vieras on odottanut vierailua ja iloinnut siitä. On suunnaton pettynmys joutua kohdelluksi noin. En pidä siitäkän jos vieras omin lupineen penkoo paikkoja mutta kyllä jotain leluja pitää vieraallekin tuoda. ei voi olla niin että kaikki 100 lelua ovat ne oman naperon tärkeimmät.

Myös toisessa paikassa ei saanut mennä leikkimökkkiin, kun sen "emäntä " halusi ihan yksin järjestellä sitä." Kiva "vierailu.

 

[Anatolia]

Mun tytön entinen kaveri oli tuollainen vielä 5-6 v iässäkin.

Ihan sairaan rasittavaa.

Ja tyttö sanoikin ihan suoraan ko. lapsen äidille, kun tämä kysyi tyttöäni heille leikkimään, että ei halua tulla kun siellä ei koskaan saa koskea mihinkään :xmas:

Tuon lapsen äiti aina vaan hoki että "nämä ponit/Petsit/nuket/Barbiet/kauppalelut/keittiölelut/Legot/pelit tms on meidän XXX:lle NIIN tärkeitä, ota sinä joku muu lelu". Ja heti kun tyttöni otti jonkun toisen lelun, siirtyi kaveri kiskomaan niitä kädestä pois.

Pihalla, puistossa ja meillä ollessaan tuon lapsen olisi pitänyt saada kaikki lelut itselleen, ja lapsen äiti selitti että "sinä saat leikkiä niillä joka päivä, XXX vain nyt kun on kylässä, joten anna XXX:n ottaa ne nyt". Lopputulos oli se (tai siis olisi ollut) että XXX istui hautautuneena ison lelukasan alle, ei leikkinyt millään, halusi vain omia kaiken.

Edelleenkään ei osaa jakaa. Ja on jo 9 v. Ei ole kyllä enää lapsen kaveripiirissäkään, en yhtään ihmettele miksi.

 

["vieras"]

Mä niin inhoan vanhempia jotka ei pidä ipanoitaan kurissa..!!! Siis ymmärrän että 3,5v:llä voi olla "mun,mun"-kausi ja saattaa myös pitää vuotta nuorempaa "vauvana" joka "rikkoo ja sotkee leikit". MUTTA. Tällasessa tilanteessa on vanhemman vastuulla opettaa lasta jakamaan,kieltää kädestä ottaminen,opettaa leikkimään jne.

Olimme jokin aika sitten kylässä kavereillamme,joilla n 3,5v poika. Oma poikamme on 2,5v. Tää "isäntä" poika yritti kans jonkunverran ottaa leluja kädestä mun pojalta (joka vielä on aika arka eikä juurikaan puolustaudu),mutta kun mä pidin poikani puolia ja komensin tätä isompaa poikaa napakasti,niin alkoi "kostamaan" mulle - löi,otti tavaroita mun kädestä jne. Onneksi vanhempansa ovat fiksuja eivätkä salli sellaista käytöstä,vaan poika istui jäähypenkillä parkumassa useamman kerran vierailun aikana

 

[pirjoooo]

Onpa "kiva" kun on kohtalotovereita! MUa niin ärsytti siellä olla ja sitten kun se sana ei tehonnu niin ei tehonnu. Monilla lapsillahan on joo tätä, ja mun tytöllä välillä kans, mutta itse pidän kyllä huolen että meillä saa varmasti leikkia leluilla! Ja tuli ihan sellanen olo että tää lapsi on oikeesti ilkee...Ja loukkaa se, et joku on mun pikkutytölle ilkee!

Toisella kaverilla sama juttu, mutta äidin sana vain tehoaa ja mä oon jo oppinu heti ekana sanomaan sille lapselle että vie pois ne tärkeimmät ja sitten se kyllä antaa leikkiä, vaikka saattaa välillä käydä narisemassa.

Ehkä mun pitää sitten vaan käydä siellä kylässä yksin, harmittaa vaan kun oon tosiaan ollu hoitovapaalla ja taas nyt äitiyslomalla, eli tyttö ei oo hoidossa, niin on ollu niin mukava aina ottaa se mukaan että se pääsee välillä pois kotoa. Meiltä on niin pitkä matka kerhoihin ja ne on niin aikasin että ei oo tullu käytyä. Mutta pitää vissiin ryhdistäytyä. Mietityttää vaan, et millasia tollasista lapsista tulee isona, kun ne on jo lapsena ihan kamalia. Tää poika on ollu ihan kiva aiemmin, mutta nyt on muutaman kuukauden (melkeen vuoden) ollu nyt tällänen, viime aikoina mun mielestä kärjistyny...

 

[mun tyttö]

oli samanlaisessa "vaiheessa" kuin tuo sun kaverin lapsi. Mutta kun jaksoin (mieheni myös) puuttua sinnikkäästi asiaan ja opastaa ja neuvoa, laittaa jäähylle ja käydä juttelemassa toisessa huoneessa, niin alkoi tuloksia tulla. Nykyään osaa jakaa leluja ja leikkiä ihan nätisti.

Eli mielestäni vanhemman tehtävä opastaa eikä vain sanoa että "on tuollainen vaihe".

 

[Supergorilla007]

Tuleehan niitä "kausia"... Mutta tämmöinen omimiskausi on sitä varten, että silloin OPETELLAAN sitä jakamista! Lapsi ei ole ilkeä, vanhemmat ovat liian löysiä.

 

[juuh]

En käy enää toista kertaa jos mihinkään ei saa koskea. Näin on käynyt suunnilleen saman ikäisen pojan kotona kuin ap:n tapauksessa, tai taisi olla vuoden vanhempi. Lapseni istuivat sohvalla koko vierailun. Mihinkään ei saanut koskea.Jos katsoivat jotain lelua, niin poika otti sen pois. Äitinsä vain iloisena kertoi että heidän pojalla tällainen kausi.

en antaisi omieni toimia noin. Yleensä vieras on odottanut vierailua ja iloinnut siitä. On suunnaton pettynmys joutua kohdelluksi noin. En pidä siitäkän jos vieras omin lupineen penkoo paikkoja mutta kyllä jotain leluja pitää vieraallekin tuoda. ei voi olla niin että kaikki 100 lelua ovat ne oman naperon tärkeimmät.

Myös toisessa paikassa ei saanut mennä leikkimökkkiin, kun sen "emäntä " halusi ihan yksin järjestellä sitä." Kiva "vierailu.

Joo, siis tottakai itsekin menisin mielelläni uudestaan, vaikka lapsella olisikin tuollainen minä minä minä minun minun minun kausi, sinä et koske, jos lapsen äiti (/äidit, kaksi eri tapausta) olisi lopettanut tuollaisen heti alkuunsa eikä ilahtuen katsonut touhua, kun hänen lapsi osaa pitää puolensa ja tuntee rajansa. tai jotain.

Se ei ole paha juttu että lapsi yrittää tuollaista tai on tuollainen kausi, vaan se että lapsen äiti sallii omansa olla niin itsekäs, että toisen lapsi joutuu koko vierailun katsella kun toinen leikkii, kun on odottanut kovasti vierailua.

 

[ninit]

Voi Ap, tuo lapsihan oli vielä vallan herttainen, mutta ajatteles tätä! Mun kaverilla myös 3,5v lapsi. Marisee ja narisee koko ajn piparia ja mehua nassutettavaksi, repii lelut käsistä, lyö pikkusisarustaan + mun lapsia, heittelee tavaroita toisia päin, kiusaa meidän koiraa ja kun se tenava suuttuu jostakin (esim kotiinlähdöstä) niin se kostaa meidän koiralle, eli koittaa löydä sitä TAI alkaa paukuttaa mun lapsen päätä seinään!!!. Kirkuu, läpsii, nipistelee, puhuu rumia, hyppii, pomppii, juoksee edes takas, ei keskity MIHINKÄÄN ja tappelee koko ajan. Äitinsä ei juurikaan tee mitään estääkseen tuota kersaa. ÄRSYTTÄVÄÄ!!!! Me ei enää kyläillä lasten kesken. ARGH!!

 

[pha]

Mun tyttö ei saanu koskea siellä mihinkään, poika repi kaikki siltä käsistä, ei saanu keinua keinuhevosella, poika työnsi tytön pois ja meni itse siihen, ei saanu ajella potkuautolla, ei syödä keksiä, ei kiikkua ei yhtään mitään.

En siis päässy puolustamaan mun tyttöä, koska oli vauva sylissä koko ajan ja en uskaltanu jättää vauvaa mihinkään siellä kun se poika oli niin villi.

Käytät vauvaa tekosyynä, ettei sun muka olisi tarvinnut puolustaa tyttöäsi. Mainitsit ainakin viisi tilannetta, joissa oma lapsesi olisi tarvinnut apuasi, ja yksi vauva sylissäsi mukamas teki susta liikkumattoman ja ääntä päästämättömän möhkäleen? Vauva käsissä voi hyvin kulkea ratkomaan ristiriitoja, niin muutkin äidit tekevät. Toki on vähemmän kiusallista istua vaan sohvalla ja päivitellä asioita jälkikäteen, mutta silloin petät lapsesi luottamuksen kun et auta häntä.

Kukin vastaa lapsestaan ja toisen äidin olisi pitänyt ohjata poikaansa, mutta ei se niinkään mene, että sulla ei olisi valta ja vastuu päättää, miten sun tyttöäsi kohdellaan. Ens kerralla jätät noi tekosyyt.

 

[jhg]

Käytät vauvaa tekosyynä, ettei sun muka olisi tarvinnut puolustaa tyttöäsi. Mainitsit ainakin viisi tilannetta, joissa oma lapsesi olisi tarvinnut apuasi, ja yksi vauva sylissäsi mukamas teki susta liikkumattoman ja ääntä päästämättömän möhkäleen? Vauva käsissä voi hyvin kulkea ratkomaan ristiriitoja, niin muutkin äidit tekevät. Toki on vähemmän kiusallista istua vaan sohvalla ja päivitellä asioita jälkikäteen, mutta silloin petät lapsesi luottamuksen kun et auta häntä.

Kukin vastaa lapsestaan ja toisen äidin olisi pitänyt ohjata poikaansa, mutta ei se niinkään mene, että sulla ei olisi valta ja vastuu päättää, miten sun tyttöäsi kohdellaan. Ens kerralla jätät noi tekosyyt.

Peesi! Ja jos et liikkumaan pääse vauvan kanssa, niin kerro ainakin toisen lapsen äidille, miltä sinusta tilanne näyttää...

 

[pirjoooo]

No siis nämä tilanteet meni niin nopeesti siinä, että esim. tyttö yritti mennä kiikkuun, poika ei päästäny, äiti kielsi, poika ei totellut. mitä mä oisin enää voinu tehdä siinä, mennä vielä huutamaan kaikkien niiden kolmen päälle? mielestäni oisin voinu puolustaa vain jos oisin vieressä ollut ja oisin voinu estää poikaa koko ajan ilkeilemästä. pojan äiti siis komensi koko ajan, mutta mikään ei auttanu. siinä ois pitäny vieressä olla ja estää, mitä en vauva sylissä voinu niiden perässä koko ajan juosta.

 

[Minerva McGarmiwa]

Meillä oli sekä omalla ja kaverin lapsella samaan aikaan tuo kausi, oli aika raskaita nuo kahvitteluhetket kun kokoajan saatiin olla poliisina paikalla ja neuvoa molempia lapsia jakamaan leluja ja leikkimään yhdessä.
No onneks molemmilta tuo kausi meni ohi ja nyt osaavat leikkiä keskenään nätisti ja äiditkin saa keskittyä olennaiseen eli juoruiluun

 

[pirjoooo]

niin ku en mä kehtaa ystävän lasta komentaa kuin omaani. lapsi saatto sillä hetkellä välillä lopettaa sen ilkeilyn, vaan sit kohta taas. äiti komensi koko ajan mutta tätä paskaa jatku koko vierailun ajan, poika vain kyttäsi koko ajan mitä tyttö tekee että pääsi siihen komentelemaan ja ilkeilemään.

 

[Minerva McGarmiwa]

niin ku en mä kehtaa ystävän lasta komentaa kuin omaani. lapsi saatto sillä hetkellä välillä lopettaa sen ilkeilyn, vaan sit kohta taas. äiti komensi koko ajan mutta tätä paskaa jatku koko vierailun ajan, poika vain kyttäsi koko ajan mitä tyttö tekee että pääsi siihen komentelemaan ja ilkeilemään.

Meillä on onneks aina ollut kavereiden kesken selkeää se, että se aikuinen joka tilanteessa on tai sen näkee niin se kans puuttuu väärinkäytöksiin.

 

["an-nikki"]

Mulla ei luonto anna periksi katsoa vierestä jos mun lasta tuolla tavalla kiusataan. Mulla on varmaan ihanat ystävät, koska eivät ole (ilmeisesti) vielä pahasti loukkaantuneet, jos olen toiminut lasten erotuomarina ja selvitellyt tönimisiä ja kädestä repimisiä ihan fyysisesti. (menen siis lasten luokse nenäkkäin asioita selvittämään) Ei siinä mammojen huuteleminen keittiöstä tai olkkarista auta. Pitää vaan tehdä selväksi, että sinä leikit nyt tällä lelulla, sinä tällä toisella ja annatte toisellekin vuoron jne. Ei tartte pahalla sanoa, mutta tarpeeksi jämäkästi kuitenkin. Mut mä olenkin natsimutsi

 

[kielletty]

Jos olisi hyvä ystävä, ohjeistaisin itse kyläilyn ajan miten leikitään nätisti. Kuka lastani puolustaisi (ja miten hän oppisi itse puolustautumaan) jos en minä itse näytä esimerkkiä?

Toki se nyt olisi sen lapsen vanhemman tehtävä, mutta...

 

["Heli"]

Äidin olisi pitänyt laittaa poika jäähylle. Kyllä tuon ikäisen pitää jo ymmärtää, ettei saa käyttäytyä huonosti. Äidin olisi pitänyt hoitaa homma loppuun asti ja katsoa, että poika myös tottelee. En todellakaan veisi lastani einää tuollaiseen paikkaan kiusattavaksi.

 

["jade"]

Ja minä oon juuri opettanut omalle lapselleni että ei anna tiettyjen kavereidensa mennä hänen huoneeseen ollenkaan,kun sotkevat vaan,eikä heidän äiti huolehdi että tavarat kerätään ennen kotiin lähtöä. Joten olisikohan sama kyseessä ap:n tapauksessa?

 

[pirjoooo]

jade, meillä monesti jää kyllä tavarat siivoomatta kun yritän kahden kanssa siinä lähteä, vauva ei huoli tuttia niin sen kanssa on vaikea kulkea kun sitten karjuu vaan jos kerkee suuttua. joskus muistetaan siivota. ei me kauheen pahaa sotkua saada aikaan ja pyydän yleensä anteeksi joko ovelta tai jälkikäteen kun muistan että jäi sotkut. taitaa olla että me ei kyllä hetkeen noille ees mennä. mutta eipä me keretty viimeksi etes sotkea kun ei mihinkään saatu koskee. mun mielestä mä en vaan voinu mennä siihen enää karjumaan kerran jo kiellettiin. jäähyllä uhkailtiin mutta sinne ei viety, vaikka sama meno jatkui koko ajan.

 

["Heli"]

No siis nämä tilanteet meni niin nopeesti siinä, että esim. tyttö yritti mennä kiikkuun, poika ei päästäny, äiti kielsi, poika ei totellut. mitä mä oisin enää voinu tehdä siinä, mennä vielä huutamaan kaikkien niiden kolmen päälle? mielestäni oisin voinu puolustaa vain jos oisin vieressä ollut ja oisin voinu estää poikaa koko ajan ilkeilemästä. pojan äiti siis komensi koko ajan, mutta mikään ei auttanu. siinä ois pitäny vieressä olla ja estää, mitä en vauva sylissä voinu niiden perässä koko ajan juosta.

Olisit voinut mennä sanomaan, että nyt on sinun tyttösi vuoro kiikkua. Olisit vahtinyt vieressä, että tyttösi saa keinua rauhassa. Kyllä olisit tosiaan voinut olla lapsesi vieressä. Jos hän halusi leikkiä jollakin lelulla, niin olisit voinut vahtia, että hän myös saa leikkiä sillä.