oon yksinäinen susi töissä ja se häiritsee.

[.........]

En nyt välttämättä ole etsimässäkään sieltä mitään sydänystäviä, mutta olen jäänyt täysin ulkopuoliseksi töissä. Ei ketään kaveria jonka kanssa viettää ruokataukoja tai koulutuspäiviä jne. Aina yksin. Huoh..taasko työpaikan vaihto ajankohtainen?
Joskus välttelen ruokatunneille menemistä, kun ei ole ketään kenen kanssa jutella, muita? Olen muutenkin hiljainen ja ujo vielä kaupanpäälle. Minusta saisi joku tosi ystävän jos vain haluaisi tutustua minuun paremmin. En juoruile, kerro juttuja eteenpäin jne. Taidan vaan jäädä ystävättömäksi.

 

[=)]

En nyt välttämättä ole etsimässäkään sieltä mitään sydänystäviä, mutta olen jäänyt täysin ulkopuoliseksi töissä. Ei ketään kaveria jonka kanssa viettää ruokataukoja tai koulutuspäiviä jne. Aina yksin. Huoh..taasko työpaikan vaihto ajankohtainen?
Joskus välttelen ruokatunneille menemistä, kun ei ole ketään kenen kanssa jutella, muita? Olen muutenkin hiljainen ja ujo vielä kaupanpäälle. Minusta saisi joku tosi ystävän jos vain haluaisi tutustua minuun paremmin. En juoruile, kerro juttuja eteenpäin jne. Taidan vaan jäädä ystävättömäksi.

Tuo on kyllä harmillista..itsekkin koen olevani sen suhteen "erilainen", että ystävystyminen on hankalaa, kun en ole niin "sosiaalinen" kuin muut :/ Mistäpäin olet? =)

 

[kuppe]

Harmillista, varsinkin jos tahtoisit muuta. Voithan hankkia ystävän (useammankin jos hyvin käy) muualtakin, ei kai sen pakko ole olla työkaveri? Aloita harrastus tai hanki vaikka kirjeenvaihtokaveri, jonka kanssa voit tutustua ja ystävystyä pikku hiljaa? Voit vaikka kirjottaa mulle niin ruvetaan kavereiksu

 

["vieras"]

Tiedän tunteen.. mutta pääsin yli jo nuorena tuosta.
Ennen hoitui lehtien jne avulla ruokikset. Nykyään voi selailla älypuhelimella päivän uutisia, googlailla jopa työhön liittyviä juttuja yms.
Suosittelen kyllä yrittämään reippaasti, kai nyt tervehdit muita ym yleiset kohteliaisuudet työkavereita kohtaan sentään? Ymmärrän ettei aina kelpaa "piiriin" varsinkaan naisvaltaisilla aloilla.. sitten vaan hymyä ja tyydyt osaasi. Pääasia on olla töissä mielestäni.. jos ei onnistu sosiaaliset jutut ihan putkeen, niin ainakin se palkka tulee joka kuukausi.

 

["Veera"]

Jos yhtään lohduttaa niin esim. A.Einstein oli myös sellainen introvertti(kirjoitinkohan oikein). Toisaalta itse haluat lounastaa/kaveerata työkavereiden kanssa niin mikä siinä estää? Antavat selvä viestin ettet ole tervetullut mukaan vai oma ujoutesi sen estää? Itsekään en ole sellainen small talkia harrastava sosiaalinen ihminen. Joskus tarkoituksella "myöhästyn" lounaalle. Varsinkin jos sellainen tosi hyvää ruokaa luvassa niin kyllä sen nauttisi ihan rauhassa, eikä silleen, että ruoka suussa yritän pitää keskustelua yllä.

 

[Data]

[QUOTE="Veera";28933128]Jos yhtään lohduttaa niin esim. A.Einstein oli myös sellainen introvertti(kirjoitinkohan oikein). Toisaalta itse haluat lounastaa/kaveerata työkavereiden kanssa niin mikä siinä estää? Antavat selvä viestin ettet ole tervetullut mukaan vai oma ujoutesi sen estää? Itsekään en ole sellainen small talkia harrastava sosiaalinen ihminen. Joskus tarkoituksella "myöhästyn" lounaalle. Varsinkin jos sellainen tosi hyvää ruokaa luvassa niin kyllä sen nauttisi ihan rauhassa, eikä silleen, että ruoka suussa yritän pitää keskustelua yllä.[/QUOTE]

Introvertti ei pidä seurasta erikoisemmin joten hän ei kärsi seuran puutteesta. Ap:n tilanne on erilainen ja ikävä.

Rohkeasti mukaan vain noihin hetkiin.

 

[........]

uppista, nostan kun työpäivä alkaa. Jos jollakulla on kommentteja vielä. Olen etelä-suomesta. Tarkemmin en sano paikkaa. En kuitenkaan pääkaupunkiseudulta.

Tuohon ruokatuntiin, että lehtien avulla minultakin se onnistuu jotenkuten. Tuntuu vaan, että olen epäkohtelias jos en osallistu jutteluun kuten muut. Mistäköhän sellainenkin tunne tulee?

 

["vieras"]

uppista, nostan kun työpäivä alkaa. Jos jollakulla on kommentteja vielä. Olen etelä-suomesta. Tarkemmin en sano paikkaa. En kuitenkaan pääkaupunkiseudulta.

Tuohon ruokatuntiin, että lehtien avulla minultakin se onnistuu jotenkuten. Tuntuu vaan, että olen epäkohtelias jos en osallistu jutteluun kuten muut. Mistäköhän sellainenkin tunne tulee?

Jos et koskaan juttele muille, niin ei kai ne muutkaan juttele sulle. Miksi juttelisivat, jos kerran annat ymmärtää haluavasi olla yksin ja rauhassa? Moni ihan oikeastikin pitää epäkohteliaisuutena tai ainakin ylpeytenä tai koppavuutena, jos ei koskaan juttele muille. Valitettavasti et voi saada työpaikan ihmissuhteissa itsellesi sellaista, mitä et ole valmis antamaan muille.

 

[-.-.-]

Tuohon ruokatuntiin, että lehtien avulla minultakin se onnistuu jotenkuten. Tuntuu vaan, että olen epäkohtelias jos en osallistu jutteluun kuten muut. Mistäköhän sellainenkin tunne tulee?

Aloituksesta sai sen kuvan että haluaisit jutella muiden kanssa.
Eli haluatko olla yksin lehden kanssa, vai olla mukana porukassa?

 

["vieras"]

Jos olet töissä jo pitkään ollut etkä ole muiden kanssa jutellut niin mitenhän muutkaan osaavat sulle tulla jutteleen. Mietihän onko joskus joku aloittanut keskustelun ja miten olet siihen vastannut.

 

[.......]

kiitos vastauksista. Varmaan annan koppavan kuvan töissä ja ylpeän. Tarkoitukseni se ei ole. En ole koppava tai ylpeä ollenkaan. Minut tuntevat tietävät tämän. Suojamuuria pidän ja sen laskeminen on vaikeeta. Olen entinen kiusattu. Tiedän että työpaikan ihmiset eivät ole minua kiusanneet mutta silti se kiusaaminen jättänyt jälkeens sen että vaikeuksia luottaa muihin ja vautua. Pelkään että sitä käytetään mnua vastaan. En halunnut tälläistä elämää. Olin nuorena jopa suosituimpien porukoissa mutta tuntui aina että en oikein ollut hiljaisuuteni takia sinne hyväksytty. Minun olisi pitänyt olla ei suosituissa.
En ole koskaan kiusannut tahallani ketään. Enkä haluaisikaan. Jotenkin vaan tuntuu että ehkä minua pelätään tai jotain. tai pidetään surkeana tapauksena.

 

["huoh"]

En ymmärrä? Itse et tee mitään aloitetta ja sitten valitat, kun ei ole seuraa. Suako pitäs tulla kinuamaan mukaan? Kyllä aikuinen ihminen liittäytyy muiden seuraan eikä odota nurkassa, että joku tulisi hakemaan "leikkimään".

 

[.........]

Mä olen myöntänyt että itsessä on vikaa ja paljon. En ole täydellinen. Se muuttuminen vain vie aikaa ja ei ole helppoa muuttua yhtäkkiä puheliaaksi.

 

[..........]

pelkään änkyttämistä ihmisjoukossa, tai siitä olen saanut moitteita että puhun liian hiljaa jne. Nuo lannistaa yrityksiäkin

 

["vieras"]

Ei muutaku sanoista teoiksi, mitä jos ihan vaan nyt päätät, että alat itse vähän ulospäinsuuntautuneemmaksi. Alat tervehtimään, hymyilemään ja ottamaan katsekontaktin, kysyt kuulumisia, kysy miten meni viikonloppu jne. Mikäs siinä on niin vaikeaa? Jos sulle on joku sanonut, että puhut liian hiljaa, niin mitä jos ottaisit sen ihan rakentavana neuvona ja puhuisit kovempaa.

 

[...........]

[QUOTE="vieras";28937604]Ei muutaku sanoista teoiksi, mitä jos ihan vaan nyt päätät, että alat itse vähän ulospäinsuuntautuneemmaksi. Alat tervehtimään, hymyilemään ja ottamaan katsekontaktin, kysyt kuulumisia, kysy miten meni viikonloppu jne. Mikäs siinä on niin vaikeaa? Jos sulle on joku sanonut, että puhut liian hiljaa, niin mitä jos ottaisit sen ihan rakentavana neuvona ja puhuisit kovempaa.[/QUOTE]

Yritetään.

 

["vieras"]

kiitos vastauksista. Varmaan annan koppavan kuvan töissä ja ylpeän. Tarkoitukseni se ei ole. En ole koppava tai ylpeä ollenkaan. Minut tuntevat tietävät tämän. Suojamuuria pidän ja sen laskeminen on vaikeeta. Olen entinen kiusattu. Tiedän että työpaikan ihmiset eivät ole minua kiusanneet mutta silti se kiusaaminen jättänyt jälkeens sen että vaikeuksia luottaa muihin ja vautua. Pelkään että sitä käytetään mnua vastaan. En halunnut tälläistä elämää. Olin nuorena jopa suosituimpien porukoissa mutta tuntui aina että en oikein ollut hiljaisuuteni takia sinne hyväksytty. Minun olisi pitänyt olla ei suosituissa.
En ole koskaan kiusannut tahallani ketään. Enkä haluaisikaan. Jotenkin vaan tuntuu että ehkä minua pelätään tai jotain. tai pidetään surkeana tapauksena.

Hyvä puoli asiassa on, että itseään voi muuttaa, vaikka toisia ei voikaan. Voit siis itse vaikuttaa siihen, että sinulle harmillinen tilanne tulee muuttumaan

 

[..........]

[QUOTE="vieras";28937643]Hyvä puoli asiassa on, että itseään voi muuttaa, vaikka toisia ei voikaan. Voit siis itse vaikuttaa siihen, että sinulle harmillinen tilanne tulee muuttumaan [/QUOTE]

Voi kiitos neuvoista. Niinhän se olikin. Itseä kun voi muuttaa JOKAINEN, myös se toinen osapuoli. Vai itseäänkö pitää muuttaa vain sen toisen osapuolen joka kenties potkittu pois ryhmästä? Ainiin, kiusattujen oma vika kaikki aina. Niinhän se olikin. Hyvää päivän jatkoa ystävälliselle vieraalle. =D

 

["vieras"]

Voi kiitos neuvoista. Niinhän se olikin. Itseä kun voi muuttaa JOKAINEN, myös se toinen osapuoli. Vai itseäänkö pitää muuttaa vain sen toisen osapuolen joka kenties potkittu pois ryhmästä? Ainiin, kiusattujen oma vika kaikki aina. Niinhän se olikin. Hyvää päivän jatkoa ystävälliselle vieraalle. =D

Niille toisille sinun yksin viihtymisesi ei kuitenkaan taida olla mikään ongelma, joten he tuskin tuntevat tarvetta muuttaa itsessään mitään? Ja turhaan vedät kiusaamisen tähän, itsekin aiemmin sanoit, että työkaverisi eivät kiusaa sinua. Älä syytä heitä sellaisesta, mitä joku toinen on sinulle joskus tehnyt. Sinä osoitat haluavasi olla yksin ja työkaverisi antavat sinun olla yksin. Jos et halua olla yksin, osoita se työkavereillesi.

 

[...........]

Ootko kuullut temperamenteista? niitä on erilaisia. Jotkut on puheliaampia ja jotkut on hiljaisempia. Joskus ne puheliaat saattaa ärsyttää niitä toisia ja sitten toistepäin. Muuttua on vaikea temperamentiltään. Tai jos sä voisit antaa esimerkin tai näyttää ensin.

 

["vieras"]

Ootko kuullut temperamenteista? niitä on erilaisia. Jotkut on puheliaampia ja jotkut on hiljaisempia. Joskus ne puheliaat saattaa ärsyttää niitä toisia ja sitten toistepäin. Muuttua on vaikea temperamentiltään. Tai jos sä voisit antaa esimerkin tai näyttää ensin.

Olen kuullut temperamentista. Sun työkaverisi eivät kuitenkaan ole meedioita eivätkä voi tietää, että haluaisit jutella heidän kanssaan, jos et koskaan juttele vaan vetäydyt lehden pariin muiden jutellessa. He antavat sinun olla rauhassa, koska uskovat, että sinä haluat olla rauhassa. Sinun aiemmat kiusatuksi joutumisesi eivät myöskään ole näiden työkavereidesi syytä (tietävätkö he edes, että sinua on kiusattu ja siksi olet rakentanut suojamuurin ympärillesi?), joten he eivät ole vastuussa siitä, että heidän pitäisi alkaa muuttumaan sinulle mieluisemmiksi. Varsinkaan, jos et itse millään tavalla sellaista toivettasi heille ilmaise.

Yksi syy kiusattujen jäämisestä myöhemminkin syrjään on, että he kovin mielellään syyttävät kiusaamisestaan myös niitä ihmisiä, joilla ei ole ollut ikinä osaa eikä arpaa koko kiusaamiseen. Kiusattujen kanssa on vaikea olla, koska he eivät kerro, mitä haluavat, mutta kokevat jälleen kerran kiusaamisena, jos muut eivät tee kuten he haluavat. Kiusatut usein näkevät kiusaamista siinäkin, mikä ei ole kiusaamista. Työkaverisi eivät pääse pääsi sisään, joten jos haluat heidän muuttuvan jollain tavalla, sinun pitää kertoa se heille.