[QUOTE="hellu";29067039]Rehellisesti sanottuna en tiedä. Adoptioon joutuminenkin on aina lapselle iso trauma ja valtava hylkäämiskokemus, vaikka sen todennäköisesti tajuaakin vasta lapsena. Kun lapseni jonain päivänä haluaa mut tavata ja kysyy miksi annoin hänet pois, mitä mä voi vastata? Siksi kun en saanutkaan sun avullas isääsi takaisin parisuhteeseen kanssani? Miltä luulet että se lapsesta tuntuisi? Tuskin hän tajuaisi että olin nuori ja ongelmainen kun hänet sain. Ja onhan tää mullekin valtava taakka kantaa, siksi ärsyttää kun ihmiset suosittelee adoptiota niin kuin se olis jotenkin tosi paljon helpompi juttu kuin abortti. Itse oon nimittäin tehnyt myös abortin tuon jälkeen, ja voin sanoa ettei tuntunut läheskään yhtä pahalta kuin tuo adoptioon antaminen. Se tuska menee kuitenkin pois suunnilleen vuodessa, adoptiota joudun miettimään koko elämäni loppuun asti.[/QUOTE]
Niin no, mietin siitä näkökulmasta, että saa elää sen ainutkertaisen elämän eikä sitä mahdollisuutta riistetä. Ja minulla on lähipiirissä adoptoitu lapsi, tiedän sen ihmetyksen ja hämmennyksen, mitä lapsi kokee ja että on pitkä prosessi hyväksyä oma tausta ja hylkäämiskokemus. Eihän tässä tilanteessa ole helppoja/ongelmattomia vaihtoehtoja. Kaikissas vaihtoehdoissa on haasteensa ja kipunsa, silti olen elämän puolella.
Jos kysyit oikeasti, mitä voit vastata.. Miksi et voi vastata, että olit nuori ja ongelmainen etkä pysynyt pitämään hänestä huolta. Ehkä hän ymmärtääkin, ehkä hänen kanssaan on osattu jo viisaasti käydä läpi asiaa vuosia ennen kuin hän tulee esittämään kysymyksensä. Ehkä hänelle on eheyttävää nähdä sut ja saada tutustua aikuisena suhun ja saada tietää tarkemmin taustastansa. Tsemppiä, rohkeutta ja iloa siihen tapaamiseen, mikäli se päivä joskus koittaa!
Niin no, mietin siitä näkökulmasta, että saa elää sen ainutkertaisen elämän eikä sitä mahdollisuutta riistetä. Ja minulla on lähipiirissä adoptoitu lapsi, tiedän sen ihmetyksen ja hämmennyksen, mitä lapsi kokee ja että on pitkä prosessi hyväksyä oma tausta ja hylkäämiskokemus. Eihän tässä tilanteessa ole helppoja/ongelmattomia vaihtoehtoja. Kaikissas vaihtoehdoissa on haasteensa ja kipunsa, silti olen elämän puolella.
Jos kysyit oikeasti, mitä voit vastata.. Miksi et voi vastata, että olit nuori ja ongelmainen etkä pysynyt pitämään hänestä huolta. Ehkä hän ymmärtääkin, ehkä hänen kanssaan on osattu jo viisaasti käydä läpi asiaa vuosia ennen kuin hän tulee esittämään kysymyksensä. Ehkä hänelle on eheyttävää nähdä sut ja saada tutustua aikuisena suhun ja saada tietää tarkemmin taustastansa. Tsemppiä, rohkeutta ja iloa siihen tapaamiseen, mikäli se päivä joskus koittaa!
