Oon pilannut kaiken... ihan kaiken..mitenköhän saisin anteeksi

[QUOTE="vieras";29060547]Miehesi ei ole mikään paras ystävä kenellekään. Itsekin olen heikko, mutta tuommoista en katsoisi päivääkään Kirjoitat, että "jos olisitte suhteessa niin tukisitte toinen toistanne aina kun toinen meinaa sortua". Sortua siis mihin? Kirjoitit, että rakastat lapsia, jotka kasvavat sisälläsi. Ja heitä ei voi korvata mikään. Sen sijaan tuommoinen mies joutaa poistaa viipymättä tuttavapiiristään ja etsiä parempaa tukiverkostoa. Et ole velvollinen häntä hoitamaan, hakekoon itse apua itselleen. Taloudellisesti pärjäätte kyllä vauvojen kanssa. Joten yritä nyt nopeasti koota parempi tukiverkosto.[/QUOTE]

Tavallaan tiedän senkin, ettei hän ole hyvä ystävä. Mutta tuntuu että hän on tälä hetkellä ainut joka ymmärtää minua (ei aborttiin liittyvät asiat) ja jota kiinnostaa mitä minulle kuuluu. enkä tietenkään ole velvollinen hoitamaan häntä enkä ole sitä yrittänytkään, säälittää vaan lyödä lyötyä ja kaataa lisää negatiivisia asioita tämän miehen niskaan...

 

Monesko rv?

 

Sain tän idean itseasiassa eräältä toiselta käyttäjältä täällä... Se kuulosti olevan valoa tunnelin päässä, mutten tajunnut ettei tollanen tulis ikinä menemään läpi.Mitä jos mies käy Facebok-profiilissani? Tapaa kavereitani baarissa/kaupasssa/missä vaan? Jutut liikkuu kuitenkin... Ja sitten hän vasta vihainen olisi ollut eikä olisi pystynyt yhtään suhtautua asiaan. Nyt halusin antaa hänelle aikaa kuitenkin

Mitä sillä on väliä jos hän on vihainen jos et pidä häneen yhteyttä? Isyyttäkään ei ole pakko tunnustaa vaan voit saada minimielarit Kelasta. Jos et halua ei sun ole mikään pakko pitää tuohon ihmiseen mitään yhteyttä.

Sama se mitä mieltä hän on asiasta, se on sinun elämäsi. Tee siitä parempi katkaisemalla välit tuohon ihmiseen.

 

[QUOTE="vieras";29060524]Montako raskausviikkoa sinulla on?[/QUOTE]

viikko 16...

 

viikko 16...

No sitten tiedät varmaan että joudut lapset jokatapauksessa synnyttämään. Elävinä tai kuolleina. Eikö olis parempi elävinä?

 

[QUOTE="vieras";29060590]No sitten tiedät varmaan että joudut lapset jokatapauksessa synnyttämään. Elävinä tai kuolleina. Eikö olis parempi elävinä?[/QUOTE]

Olen nähnyt painajaista tästä monet kerrat...kuinka näen kuolleet lapset, jotka olisivat voineet saada elämän...

Mietin vain että abortti on vaihtoehtona liian raskas, miettisin kokoajan kadulla "onko tuo pois antamani tyttö" yms. En pystyisi olla asian kanssa etten tiedä onko lapsilla kaikki hyvin...

 

Siis mitä sun pitäisi saada anteeksi? Se, että et tehnyt, jota et halua? Mistä teitä kynnysmattoja oikein sikiää?

 

Ei abortti todellakaan tuo rauhaa sulle tässä asiassa. Voisitko antaa itsellesi anteeksi synnytettyäsi kuolleet lapset. Mieti nyt, älä tapa lapsiasi. Sä tarvitset nyt apua ja tukea, joko ammattilaisilta tai muilta läheisiltä. Älä tee mitään epätoivoista päätöstä. Ehkä se mieskin joku päivä tajuaa ja kiittää, kun annoit lapsille elämän. Ja tosiaan, jos et itse voi pitää lapsia, anna adoptioon. Voit olla hyvällä omallatunnolla, annoit lapsillesi elämän.

 

[QUOTE="vieras";29060606]Siis mitä sun pitäisi saada anteeksi? Se, että et tehnyt, jota et halua? Mistä teitä kynnysmattoja oikein sikiää?[/QUOTE]

Ei vaan se, että valehtelin tehneeni sen ja kerroin vasta seuraavana päivänä kun tajusin etten pysty olla itseni kanssa totuuden: etten pystynyt siihen.

 

Hitot miehestä. Voihan isyyden jättää tunnustamatta.

 

Ymmärrän tilanteesi. Itse tulin raskaaksi vaikka tarkoitus ei ollutkaan. Olin tuolloin kahden yli 10v. lapsen kanssa yksin. En millään olisi toivonut kolmatta lasta. Mutta aborttiin en pystynyt vaikka ajattelin niin tekeväni. Miesystäväni ehdotti myös aborttia, mutta hän onneksi hyväksyi minun reaktion ja tunteeni, näin voimakas tämä äidin luonnollinen suojeluvietti lapsestaan on, se alkaa jo ennen syntymää, hän totesi. Nyt hän on ikuisesti onnelinen siitä että toimin omien voimakkaiden tunteideni mukaan. Meillä on aivan ihana tytär ja hänellä ihana isä.

Miehesi on ehkä ahdistunut ja masentunut kun tulevaisuus tulee muuttumaan. Ehkä hän pelkää sitä muutosta kun ei oikein tiedä mitä se on. Ottaisin sinuna pikaisesti yhteyttä esim. terveysasemalle ja kysyt kenen luokse voisitte mennä yhdessä juttelemaan asiasta. Jos teet abortin menetät kaksi lastasi. Et koskaan voi olla varma siitä kuinka pitkään suhteesi mieheen säilyy vaikka nyt tuntuisi että se kestää pitkään. Voi olla että aika nopeasti olet ihan yksin, ei lapsia eikä miestä. Voisin kuvitella että silloin vasta tulisi mietittyä että mitä meninkään tekemään .....
Voimia sinulle !

 

Ny on pakko sanoa että et ole kyllä terve ihminen! Jos tää tarina on tosi....

Kuinka moni- käsi ylös- tekisi abortin rv 16 jonkun miehen takia jonka on tuntenut puol vuotta ja pitää "sydänystävänä?" Hep,nyt!

Sitä uskoinkin- ei kukaan.

Kun pääsin rv 16 en nähnyt enkä kuullut ketään muuta kuin mahassa asuvan rakkaani. Kaikki muu tuli toissijaisesti.

Miten voi puolesta vuodesta edes sanoa että sydänystävä? Jotenkin ihan sairasta. Ja mitä mies vielä tekee kuultuaan ettei aborttia tehty. Juu TODELLINEN sydänystävä.

Kuule,sydänystävä on sellainen joka matkaa läpi elämän sun vaiheet ja kriisit. Ei väheksy,ei arvostele ei hylkää pahoina aikoina.

Näinkö tää prinssi on tehny? Ei.

Lapset tulis sata viis kertaa tollasen äijän retaleen edelle. Ihan vihaks pistää että tollasta äijää ees pidetään ylhäällä kuin kuningasta

 

Hitot miehestä. Voihan isyyden jättää tunnustamatta.

Miksi tää asia vaivaa mua näin kovin?
Tuntuu, että en tässäkään asiassa pysty ajatella omaa parastani.

Miehen suurin ongelma on nyt tämä hänen parastaan ajatellen päästämäni vale...Hän ei näe että tarvitsisin tukea, keskusteluseuraa ym.

Tunnen itseni kyllä paskimmaksi ämmäksi ikinä.

 

Miksi tää asia vaivaa mua näin kovin?
Tuntuu, että en tässäkään asiassa pysty ajatella omaa parastani.

Miehen suurin ongelma on nyt tämä hänen parastaan ajatellen päästämäni vale...Hän ei näe että tarvitsisin tukea, keskusteluseuraa ym.

Tunnen itseni kyllä paskimmaksi ämmäksi ikinä.

Mä en ymmärrä sua. Miksi kannat syyllisyyttä siitä, että et abortoinut lapsiasi? Se on ehkä paras päätös, mitä olet koskaan tehnyt. Mies joka saa syyllistymään sut noin pahasti, ei tee sulle hyvää.

 

[QUOTE="ttt";29060643]Ny on pakko sanoa että et ole kyllä terve ihminen! Jos tää tarina on tosi....

Kuinka moni- käsi ylös- tekisi abortin rv 16 jonkun miehen takia jonka on tuntenut puol vuotta ja pitää "sydänystävänä?" Hep,nyt!

Sitä uskoinkin- ei kukaan.

Kun pääsin rv 16 en nähnyt enkä kuullut ketään muuta kuin mahassa asuvan rakkaani. Kaikki muu tuli toissijaisesti.

Miten voi puolesta vuodesta edes sanoa että sydänystävä? Jotenkin ihan sairasta. Ja mitä mies vielä tekee kuultuaan ettei aborttia tehty. Juu TODELLINEN sydänystävä.

Kuule,sydänystävä on sellainen joka matkaa läpi elämän sun vaiheet ja kriisit. Ei väheksy,ei arvostele ei hylkää pahoina aikoina.

Näinkö tää prinssi on tehny? Ei.

Lapset tulis sata viis kertaa tollasen äijän retaleen edelle. Ihan vihaks pistää että tollasta äijää ees pidetään ylhäällä kuin kuningasta[/QUOTE]

Tiedän,että kuulostaa varmasti siltä että olen sairas...
Mutta tässä tilanteessa olen täysin yksin, ketään kavereistani ei ole vielä saanut/saamassa lapsia.
He eivät siis ymmärrä. Ja ymmärrän kyllä miestä hyvin siinä ettei hän haluaisi vielä lapsia, vaan haluaisi nähdä maailmaa ym. Mutta onhan se lapsienkin kanssa mahdollista.

Enää en suhteeseen miehen kanssa ryhtyisi vaikka häntä rakastankin, niin pahasti hän on loukannut minua. Tätä en vain enää pysty antamaan anteeksi, että hylkää oikealla hädän hetkellä.

 

Miksi tää asia vaivaa mua näin kovin?
Tuntuu, että en tässäkään asiassa pysty ajatella omaa parastani.

Miehen suurin ongelma on nyt tämä hänen parastaan ajatellen päästämäni vale...Hän ei näe että tarvitsisin tukea, keskusteluseuraa ym.

Tunnen itseni kyllä paskimmaksi ämmäksi ikinä.

Siksi, että sulla ei ole minkäänlaista itsetuntoa. Sä olet riippuvainen miehestä ja yrität elää hänen kauttaan. Sä haluat miellyttää miestä, sinusta ei ole väliä, koska olet mielestäsi arvoton. Sun pitäis nyt pitää lapset, heivata mies ja keskittyä itsetunnon kasvattamiseen.

 

Tiedän,että kuulostaa varmasti siltä että olen sairas...
Mutta tässä tilanteessa olen täysin yksin, ketään kavereistani ei ole vielä saanut/saamassa lapsia.
He eivät siis ymmärrä. Ja ymmärrän kyllä miestä hyvin siinä ettei hän haluaisi vielä lapsia, vaan haluaisi nähdä maailmaa ym. Mutta onhan se lapsienkin kanssa mahdollista.

Enää en suhteeseen miehen kanssa ryhtyisi vaikka häntä rakastankin, niin pahasti hän on loukannut minua. Tätä en vain enää pysty antamaan anteeksi, että hylkää oikealla hädän hetkellä.

Miksi ihmeessä ystävät eivät voisi ymmärtää, koska heillä ei ole omia lapsia? Ei lapsettomat ole mitään idiotteeja, jotka ei tajua mistään mitään. Jos he ovat oikeasti sun ystäviä, niin ihan varmasti ymmärtävät ja tukevat parhaansa mukaa.

 

Siis kuka tekee ystävän kanssa lapsia?

 

[QUOTE="vieras";29060681]Siksi, että sulla ei ole minkäänlaista itsetuntoa. Sä olet riippuvainen miehestä ja yrität elää hänen kauttaan. Sä haluat miellyttää miestä, sinusta ei ole väliä, koska olet mielestäsi arvoton. Sun pitäis nyt pitää lapset, heivata mies ja keskittyä itsetunnon kasvattamiseen.[/QUOTE]

Itseasiassa täytyy kyllä sanoa, että mulla on huono itsetunto, mutta kyllä sitä löytyy.
Mä vaan annan ihan kauhean helposti anteeks, ja oon tosi hyväsydäminen. Miehet tosi usein kehuu kuinka kaunis oon ja koen olevani hyvä ihminen, jolle nyt vaan on sattunu kaikkea pahaa, ehkä oman sinisilmäisyydenkin takia. Miestä en halua erityisemmin miellyttää, mutta tottakai toivon että rakkaalla ihmisellä asiat menee hyvin ja järjestyy ja suren hänen kanssaan jos näin ei ole...

Ja en tosiaan yritä elää miehen kautta, mulla on paljon tapahtumarikkaampi elämä, ystäviä, oma koti, työ, lemmikki... oon vaan hemmetin kiltti.

 

Itseasiassa täytyy kyllä sanoa, että mulla on huono itsetunto, mutta kyllä sitä löytyy.
Mä vaan annan ihan kauhean helposti anteeks, ja oon tosi hyväsydäminen. Miehet tosi usein kehuu kuinka kaunis oon ja koen olevani hyvä ihminen, jolle nyt vaan on sattunu kaikkea pahaa, ehkä oman sinisilmäisyydenkin takia. Miestä en halua erityisemmin miellyttää, mutta tottakai toivon että rakkaalla ihmisellä asiat menee hyvin ja järjestyy ja suren hänen kanssaan jos näin ei ole...

Ja en tosiaan yritä elää miehen kautta, mulla on paljon tapahtumarikkaampi elämä, ystäviä, oma koti, työ, lemmikki... oon vaan hemmetin kiltti.

Et halua erityisesti miellyttää miestä, mutta olet valmis tekemään abortin, jota et halua, koska hän haluaa?! Mitä helvettiä tuo on, jos ei miehen miellyttämistä?

 

[QUOTE="vieras";29060720]Et halua erityisesti miellyttää miestä, mutta olet valmis tekemään abortin, jota et halua, koska hän haluaa?! Mitä helvettiä tuo on, jos ei miehen miellyttämistä?[/QUOTE]

Tiedän, että kaikilla on omat mielipiteensä asiaan. Mutta lähinnä kysyin neuvoja onko kenelläkään ideaa millä saisin miehen ymmärtämään miksi tein mitä tein?

Menin ihan sekaisin tuosta tän päiväisestä, nyt vatsaan sattuu todella ja ihmeellistä vuotoakin.. Toivottavasti ei mene kesken ku oon tosi voimakkaasti asioihin reagoiva ihminen

 

Kirjoitat, että "Ja en tosiaan yritä elää miehen kautta, mulla on paljon tapahtumarikkaampi elämä, ystäviä, oma koti, työ, lemmikki... oon vaan hemmetin kiltti". Eli sinulla on oma koti, on ystäviä, lemmikki ja työ! Miten voit ajatella aborttia tuossa tilanteessa vain miestä miellyttääksesi? Sinä et halua aborttia, joten älä tee sitä. Hanki tukiverkostoa, nauti raskaudesta. Saanet töistä äitiyslomankin. Kaikki varmaankin järjestyy, kunhan haluat sen järjestyvän. Ota itseäsi niskasta kiinni, äläkä tee mitään tuon miehen takia. Tee asiat parhain päin itsesi ja vauvojesi takia.

 

Tiedän, että kaikilla on omat mielipiteensä asiaan. Mutta lähinnä kysyin neuvoja onko kenelläkään ideaa millä saisin miehen ymmärtämään miksi tein mitä tein?

Menin ihan sekaisin tuosta tän päiväisestä, nyt vatsaan sattuu todella ja ihmeellistä vuotoakin.. Toivottavasti ei mene kesken ku oon tosi voimakkaasti asioihin reagoiva ihminen

Sä et voi muuta kuin kertoa miehelle, että haluat pitää lapsen ja pelkäsit hänen reaktiotaan minkä takia et uskaltanut kertoa heti. Jos mies ei ymmärrä niin et sinä voi sille mitään.

 

[QUOTE="vieras";29060761]Sä et voi muuta kuin kertoa miehelle, että haluat pitää lapsen ja pelkäsit hänen reaktiotaan minkä takia et uskaltanut kertoa heti. Jos mies ei ymmärrä niin et sinä voi sille mitään.[/QUOTE]

mutta kun en mä halua pitää... pelkään vaan sitä toimenpidettä ja niitä jälkituntemuksia. Tiedän tietyissä asioissa olevani vahva ihminen mutta tällaiset, mistä ei ole kokemusta, ne pelottaa...

 

Kerroin miehelle tuossa aiemmin, että täytyy lähteä näiden kouristusten ja vuodon takia sairaalaan. Vastaukseksi sain: "kannattaa"..