Toggle sidebar

oon ollu avossa 25v vanhemman miehen kanssa mut nyt ku suunnitellaan häitä niin kaikki on yhtäkkiä meitä vastaan.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nikola
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

Nikola

Vieras
Eli pari vuotta avoliittoa takana Oon25 enkä koe itseäni hirveän lapselliseksi enää ja vaikka ikäeroa onkin reilut 25v niin ollaan oltu silti onnellisia yhdessä ja aika tasapainoinen pari. Nyt haluttaisi yhteinen lapsi mutta ennen sitä avioliittoon. tämä olisi minulle ensimmäien avioliitto, miehelle toinen. Mutta nyt kun kerroimme sukulaisille naimisiinmeno aikeista niin yllättäen tämä olikin ihan katastrofaalinen juttu äitille tädille siskolle.. koska meillä on niin iso ikäero jne. Ennen sillä ei ole ollut mitään merkitystä heille! Äiti sanoi ihan päin naamaa mulle ettei halua että hänen kaunis nuori tyttärensä jakaa elämänsä harmaantuvan miehen kanssa ja pyysi unohtamaan naimisiinmenon. Me ollaan kuitenkin päätetty että halutaan naimisiin eikä tosiaan olla aikeissa erota. Haluan olla sukulaisteni kanssa väleissä ja tuntui tosi pahalta noi kommentit kun olisin halunnut heidän olevan iloisia mun puolesta samalla tavoin kun siskonikin puolesta kun hän meni naimisiin. Näköjään se on kuitenkin iästä kiinni voiko olla onnellinen tyttärensä puolesta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nikola:
Äiti sanoi ihan päin naamaa mulle ettei halua että hänen kaunis nuori tyttärensä jakaa elämänsä harmaantuvan miehen kanssa
Click to expand...

ymmärrän äitiäsi. jos mun tytär haluaisi parkymppisenä elää viiskymppisen kanssa, niin en varmasti sitä hyväksyisi. en hyväksyisi sitä siksi että tytär jäisi varmasti leskeksi liian nuorena, lapset menettäisi isän liian nuorena. tytär joutuisi nelikymppisenä hoitamaan vanhusäijää ja heittäisi elämämänsä hukkaan
 
No musta ei oo järkeä erota rakastamastani miehestä varsinkin kun hän on niin hyvä mies muutoinkin. Jättäisin hänet iän takia ja sitten rupeisin vertailemaan aina kaikkia muita miehiä häneen, niin siinä kävisi. Ja kysyin kyllä että onko ikä ainoa asia mikseivät halua mun menevän naimisiin eikä keksineet muuta. ja muutoinkin jos miehessä on heidän mielestään vikaa niin miksi heillä ei ole ollut kahteen vuoteen mitään sitä vastaan että olen avoliitossa hänen kanssaa. Muutoinkin on olleet niin ystävällisiä hänelle että ketuttaa tommonen selkään puukotus.
 
Ja mieti nyt lapsenkin näkökulmasta, onko kiva jos isä on ihan ikäloppu. Mielestäni miehen ei ole järkevää tulla isäksi yhtään sen vanhempana kuin naisen äidiksi vaikka se biologisesti onkin miehelle mahdollista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja oivoi kun pilaat elämäsi:
mietippä tilanne 25vuoden päästä, sä oot vielä 50v, elävä nainen kun sun mies on jo vanhus. onko siinä niin järkeä?
Click to expand...

En mä ainakaan tuon takia hylkääsi elämäni rakkautta. Sitä elettäisiin niin kauan yhdessä kuin mahdollista olisi eikä ruvettaasi jo vuosikymmeniä etukäteen miettimään toisen hautajaasia.

Voihan se nuorikin mies joutua onnettomuuteen ja halvaantua, sairastua vakavasti tai pahimmassa tapauksessa kuolla.
 
Mitenkäs miehen sukulaiset ovat reagoineet?

Onko miehellä lapsia (tai lapsenlapsia) edellisestä liitostaan?

Miten sinun 'kauneutesi' olis joku juttu tässä teidän avioliittoaikomuksessanne?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nikola:
No hän on ehkä 25v päästä aika vanha mutta entäs siinä välissä nää vuodet jotka voitaisiin olla onnellisia yhdessä?
Click to expand...

mutta oikeasti. haluatko vanheta yksin? haluatko elää eläkevuotesi yksin? 50-60 vuotiaana on vaikea löytää uusi rakkaus. ja tiedän että myön mun mies voi kuolla 50 vuotiaana, mutta meillä on edes toivoa siitä että voisimme elää eläkevuotemme yhdessä. yksinäinen vanhuus voi olla todella surullinen
 
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett O Harava:
Alkuperäinen kirjoittaja oivoi kun pilaat elämäsi:
mietippä tilanne 25vuoden päästä, sä oot vielä 50v, elävä nainen kun sun mies on jo vanhus. onko siinä niin järkeä?
Click to expand...

En mä ainakaan tuon takia hylkääsi elämäni rakkautta. Sitä elettäisiin niin kauan yhdessä kuin mahdollista olisi eikä ruvettaasi jo vuosikymmeniä etukäteen miettimään toisen hautajaasia.

Voihan se nuorikin mies joutua onnettomuuteen ja halvaantua, sairastua vakavasti tai pahimmassa tapauksessa kuolla.
Click to expand...

sanoitkin jo sen mitä ajattelin :)
 
no munkin mielestä toi äitin peruste oli ihan hölmö. Onhan mieskin komea vaikka on vanhempi ja sen on äitikin sanonut moneen kertaan. Miehellä on poika edellisestä liitostaan, nyt 18v. Hänellä ei ole mitään meitä vastaan ja usein käy meillä ajelulla tyttöystävänsä kanssa. Sanoi ettei osaa mua minään äitipuolena ajatella mutta isän muijana oon ihan ok=) Miehen sukulaiset ei oo mitään ihmeempiä sanoneet No tietysti ihmetelleet ikäeroa niinkuin kaikki mutta siihen on jo parissa vuodessa ehtineet sopeutua eikä heillä oo mitään naimisiinmenoa vastaan.
 
Mä ajattelen asian niin että eletään se aika mikä meille annetaan onnellisena ja sitten vanhana voin ainakin ajatella että oon ollut onnellinen ja rakastunut ja saanut elämältä jo nyt aika paljon hyviä asioita ja kokemuksia. Toivoisin vaan että äitikin vois asian ajatella näin eikä aina miettis et oon heittämässä vuosiani nyt hukkaan.
 
Minun mielestä olette jo käytännössä naimisissa, koska asutte samassa asunnossa ja makaatte samassa sängyssä sillä tavalla. Aika tekopyhää ruveta väittämään, että nyt pilaat elämäsi, jos menette naimisiin, kun asia on käytännössä ollut jo se kaiken aikaa.
 
no saathan ainakin perinnöstä osasi jos menette naimisiin. jos ootte avossa siihen asti ku mies kuolee niin sulle ei jää mitään ku poika saa kaiken. naimisiin meno turvaa sulle eläkerahat. jos miehellä siis jotain rahaa on?
 
toiset miehet ostaa porchen ku viidenkympin villitys iskee, toiset vaihtaa vaimon parikymppiseen. myös isäni valitettavasti kuuluu jälkimmäiseen ja on joutunut katumaan. ne kun ei kestä nuo suhteet niihin parikymppisiin vaan jossain vaiheessa jompi kumpi ymmärtää tehneensä virheen
 
Mieskin on vähän sitä puhunut että kun mennään naimisiin niin on mulle taloudellista etua. Hän on siis vitsinä sen sanonut jos joku ajattelee nyt että on rahalla suostutellut.
 
Jos olisin vaikka äitisi, kyllä olisin paskana. Miettisin et 25 vuoden päästä sä oot 50 ja mies 75 eli todennäköisen elinikänsä loppumetreillä. Lapsi/lapset olis nippanappa täysikäisiä, aika nuoria isäänsä hautaamaan. Hanki nuorempi.
 
Voisikohan olla niin, ettei sukusi ole odottanut teidän suhteen kestävän? Nyt kun puhutte avioliitosta iski paniikki - ei se ollutkaan hetken huumaa. :o

Sinuna menisin naimisiin ja juhlisin sellaisella porukalla, joka voi olla aidosti iloinen teidän puolesta. Mitä teet katkerilla ihmisillä häissäsi? Kyllä ne aikanaan sopeutuu, ketkä sopeutuvat.
 
Mies on eronnut edellisestä vaimostaan jo yli kymmenen vuotta sitten johtuen siitä että vaimolla oli pomoonsa suhde (ovat nyt naimisissa hekin) eli ei ollut mikään vaihto nuorempaan.
 
Mäkin olen joutunut hautaamaan isäni kun olin nippanappa täysi ikäinen. ihmiset kun voivat kuolla minkä ikäisenä tahansa. Naimisiin me nyt ollaan kuitenkin menossa ja kutsun saa myös äiti vaikka tulisi häihin miten happamana. Mä en oo sen tyylinen että rikkoisin välini ihmisiin. Toivottovasti äitini mieli muuttuu vielä. Hän on oikeesti sanonut mulle viimeksi kun vietettiin joulua äitini kotona että minkä ihanan miehen oot löytänyt. Siksi musta on vaikea käsittää et miksi hän on kääntänyt nyt takkinsa.
 
toisten sanoa mitä sanovat. Vaikka miehes olis 75 ja sä 50, mitä si? Olethan sinäkin silloin jo vanhentunut samalla lailla. Moni 50v on tosi hyvässä kunnossa ja nuorekas.
Jos sukus ei hyväksy, niin sille ei voi mitään.
Te menette rakkauden vuoksi naimisiin ja sitä ei pitäisi ulkopuolisten, edes sukulaisten horjuttaa. Te nautitte toisistanne ja tulevasta perheestä, ette sukulaisistanne.
Mukavaa yhteiselämää.....
 
Alkuperäinen kirjoittaja anna:
toisten sanoa mitä sanovat. Vaikka miehes olis 75 ja sä 50, mitä si? Olethan sinäkin silloin jo vanhentunut samalla lailla. Moni 50v on tosi hyvässä kunnossa ja nuorekas. .
Click to expand...

Sepä se. Moni 75-vuotias mies kun on kuollut. Taitaa olla juurikin 75 keskimääräinen eliniän odote miehille Suomessa.
 
mä en osaa ajatella tässä vaiheessa miestäni kuolleena ja tuskin osaatte te muutkaan? Hän on viiskymppinen eikä tosiaan oo mikään toinen jalka haudassa vaan eletään ihan normaalia elämää.. käydään töissä matkustellaan lenkkeillään yhdessä Mun mielestä kuolemaan vetoaminen on jotenki epäinhimillistä tässä vaiheessa kun suunnitellaan häitä. Kyllähän mäkin oon varmaan kuollut 75vuotiaana mutta ei se estä mua elämästä tätä päivää.
 
Jeps, mutta tuossa jo tulikin aikaisemmin muutamaan kertaan ilmi, että kuoleehan ne ihmiset nuorempinakin. Ei sitä kuolemaa voi pelätä ja ajatella, tai ei voi mitään tehdä. Voihan ap:kin kuolla vaikka kohtusyöpään kolmekymppisenä.
Poikani ollessa 11v, hänen isänsä kuoli yllättäen kun verisuoni katkesi päästä. Hän oli 38v.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa