läskipallo
Aikaa kulunut pian vuosi erosta ja vaaka näyttää + 5 kg ja vyötärönmitta + 5 cm (tasan 80cm 
). Syinä tähän on varmaan stressi, epäsäännöllinen ruokarytmi, univelka, liikunnan vähäisyys ja herkuttelu, nimenomaan tässä järjestyksessä. Tässä alkaa jo ylipainon rajat paukkua, BMI lähentelee 25:ttä. Pituutta minulla 158 cm ja paino nyt ~ 62 kg. Nyt tässä mietin, että alkaisiko karppaamaan, jolloin tulokset ovat nopeita mutta ei pysyviä vai vähentämään kaloreita? Karppausta olen kokeillut muutaman kerran ja paino on pudonnutkin, mutta tullut takaisin, koska olen kyllästynyt näkemään vaivaa aterioiden eteen ja tekemään kahta eri ruokaa lähes joka päivä. Lisäksi en pitänyt karppauksessa siitä, etten jaksanut harrastaa liikuntaa. (lihakset tarttee hiilareita?)
Olen nyt muuttanut syömisiäni enemmän tähän usein ja vähän kerrallaan malliin ja paino on noussut kai lisää. Ennen saatoin syödä aamupalan, lounaan ja päivällisen enkä muuta. Sitten viikonloppuna sipsipussi stressiin. Pitää kai vielä pienentää annoskokoa.
Liikunta on jäänyt eron jälkeen lähes kokonaan pois, koska en voi enää vain lähteä kun siltä tuntuu. Lapsia en viitsi raahata jonnekin hoitoon vähän väliä eikä mulla ole sellaista hoitajaa joka tulisi meille kotiin hoitamaan. Ja lisätään nyt vielä, että salikorttiin ei ole varaa. Olen nääs opiskeleva yh.
Nämä on kaikki sellaisia "seli seli" syitä, jotka olisi ratkaistavissa hyvinkin helposti. Ehkä suurin ongelma mulla on tuo jatkuva stressi ja univelka. Ne on niin kuluttavia etten oikeastaan jaksa tehdä juuri mitään. Tämä yh:n elämä on minusta raskasta, opiskelut ja äitiys yleensä stressaa ja valvon myöhään saadakseni edes hiukan omaa aikaa. Ja te kaikki tiedätte kuinka siinä käy.
No, tämä nyt oli tällainen purkaus. Eniten ahdistaa tuo vyötärönmitta. Pakko tässä jotakin on tehtävä. Kaikenlaiset vinkit ovat tervetulleita.
). Syinä tähän on varmaan stressi, epäsäännöllinen ruokarytmi, univelka, liikunnan vähäisyys ja herkuttelu, nimenomaan tässä järjestyksessä. Tässä alkaa jo ylipainon rajat paukkua, BMI lähentelee 25:ttä. Pituutta minulla 158 cm ja paino nyt ~ 62 kg. Nyt tässä mietin, että alkaisiko karppaamaan, jolloin tulokset ovat nopeita mutta ei pysyviä vai vähentämään kaloreita? Karppausta olen kokeillut muutaman kerran ja paino on pudonnutkin, mutta tullut takaisin, koska olen kyllästynyt näkemään vaivaa aterioiden eteen ja tekemään kahta eri ruokaa lähes joka päivä. Lisäksi en pitänyt karppauksessa siitä, etten jaksanut harrastaa liikuntaa. (lihakset tarttee hiilareita?)Olen nyt muuttanut syömisiäni enemmän tähän usein ja vähän kerrallaan malliin ja paino on noussut kai lisää. Ennen saatoin syödä aamupalan, lounaan ja päivällisen enkä muuta. Sitten viikonloppuna sipsipussi stressiin. Pitää kai vielä pienentää annoskokoa.
Liikunta on jäänyt eron jälkeen lähes kokonaan pois, koska en voi enää vain lähteä kun siltä tuntuu. Lapsia en viitsi raahata jonnekin hoitoon vähän väliä eikä mulla ole sellaista hoitajaa joka tulisi meille kotiin hoitamaan. Ja lisätään nyt vielä, että salikorttiin ei ole varaa. Olen nääs opiskeleva yh.
Nämä on kaikki sellaisia "seli seli" syitä, jotka olisi ratkaistavissa hyvinkin helposti. Ehkä suurin ongelma mulla on tuo jatkuva stressi ja univelka. Ne on niin kuluttavia etten oikeastaan jaksa tehdä juuri mitään. Tämä yh:n elämä on minusta raskasta, opiskelut ja äitiys yleensä stressaa ja valvon myöhään saadakseni edes hiukan omaa aikaa. Ja te kaikki tiedätte kuinka siinä käy.
No, tämä nyt oli tällainen purkaus. Eniten ahdistaa tuo vyötärönmitta. Pakko tässä jotakin on tehtävä. Kaikenlaiset vinkit ovat tervetulleita.