Oon kade!

Mä oon oikeesti kateellinen teille, jotka edes puhutte rakentamisesta sun muusta.
Hirvee talokuume eikä rahaa ole.
Miten te olette saaneet ostettua talon, kuinka monella on ihan vaan kertynyt rahaa niin paljon?
Te jotka asutte omakotitalossa, onko se oikeasti niin ihanaa kuin kuvittelisi (siis tietenkin on kiinni ihmisestä)? Odotan niin että saan laittaa ihan omaa taloa, mutta haaveeksi uhkaa jäädä...
Miten saa tämmöstä talokuumetta ensihätään lääkittyä, kun sitä ihan pakahtuu!!??

 

ihan turhaan oot kade. Meidän tie tähän talon rakentamiseen alkoi noin 6 vuotta sitten, kun muutettiin täältä pohjoisemmasta etelä-Suomeen. Vuokra-asunnot tuntui ihan sairaan hintaisilta, joten päätettiin ostaa oma asunto. Tavallinen 70-luvun loppupuolelta, alkuperäisessä kunnossa oleva rivarikaksio. Onneks vanhemmat rupesivat takaajiksi, omaa rahaa ei ollut laittaa yhtään asuntoon. Siitäpä alkoi remontointi, joka kesti koko asumisen ajan. Makkarin, olkkarin, eteisen ja tuulikaapin kaikki pinnat laitettiin kuntoon. Samoin kylppäri laatoitettiin uusiksi ja sauna paneloitiin. Pihalle tehtiin terassi. Keittiöön ostettiin uusi liesi ja astianpesukone. Keittiötä ei keretty enää remontoida. Sitpä myytiin poies 3,5 vuoden kuluttua ja saatiin jonkin verran voittoa.

Ostettiin toinen asunto, eikä tähän tarvittu enää takaajia. Remonttia tehtiin tähän mm. vessaan pintaremonttia, lasten huonetta ja pihan salaojituksia kuntoon. Asumaan ei ehditty kovinkaan kauan, kun päätettiin muuttaa takas tänne pohjoisemmaks. Muutiin asunto ja saatiin voittoa jo paremmin.

Nyt ollaan siis rakentamassa omaa taloa. Omin voimin... ehkäpä tästä saadaan sitten jo nauttiakkin. Mikään ei oo tosiaankaan tullut helpolla.

 

Me asutaan rintamamiestalossa, kolme kerrosta+pihasauna+oma tontti,enkä pois muuttais, nyt on asuttu yli vuosi, ollaan remontoitu,ennen oli 3 makkaria, nyt on 6 ja nyt tila riittää kaikille, yksin ei olisi ollut varaa, mutta miehen tulot on hyvät, joten pystytään maksamaan kaikki laskut+laina, jos pystyy ja haluu asua omakotitalossa, niin suosittelen. =)

 

Kuule, kun sä oot lähempänä neljääkymmentä ni katotaan sit uuestaan

 

Pikku askelin edeten sitä voi löytää itsensä unelmien paikasta, ja joskus jo aiemmin kuin kuvitteli.

Itse ostin opiskelijana Helsingistä pikkukaksion, jota remppasin ja asustin onnellisena yksin ja hetken yhden poikaystävänkin kanssa. Vanhemmat takasivat aluksi osan lainaa, mutta remonttien ja yleisen hinnannousun myötä saivat muutaman vuoden kuluttua takauksensa pois.

Viiden vuoden kuluttua löytyi ensin mies ja sitten talokin, vanha talo maalta n. tunnin ajomatkan päästä. Tilaa piisaa ja elämä on onnellista! Tietysti touhua tällaisessa vanhassa talossa riittää ehkä enemmän kuin tarpeeksi, mutta miehellä on paljon vapaata ja kummallakin ainakin vielä intoa. Aina on jotain pientä rempattavaa, ja tietysti pihahommia - kerrostalossa monta vuotta vietettyäni olen osoittautunut ihan viherpeukaloksi!

Tietysti uudessa talossa tätä remppahommaa ei varmaan ole niin paljon, mutta toisaalta ostohintakin on varmaan sitten sen mukainen, tai uuden talon rakennuskustannukset. Me oltaisiin saatu Helsingistä ehkä yksi huone lisää entiseen asuntoon verrattuna, nyt meillä on 5-kertaisesti pinta-alaa, oma kaunis puutarha ja idyllinen maaseutu ympärillä. Kelpaa perhettä kasvattaa, kunhan nyt sinne asti päästään! Yksi juttu on tietysti se, että piti vaihtaa parempaan autoon, työpaikat kun ei valitettavasti sijaitse ihan naapurissa.

Toivotan onnea ja kärsivällisyyttä talohaaveisiin! Ei haaveilu ole pahasta, ja on hyvä ottaa asioista selvää jo reilusti etukäteen, niin sitten tietää mitä haluaa, kun on sen aika. Kierrelkää omakotitalojen esittelyissä, bongailkaa messuilta hyviä ideoita (ei kannata murehtia luksustalojen hintoja, poimikaa niistä vaan hyviä idiksiä ja ratkaisuja), miettikää kuinka paljon itse osaatte ja olette valmiita tekemään rakennusvaiheessa. Ja suunnitelkaa, hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty!!